Miksi lähettää viesti exälle?

Mitä vastasit sille?

Kannattas kysyä hältä itseltään, eikä täällä?

Mulle kävi vähän samalla lailla, exältä viesti, sitten ei mitään ei mitään selitystä ei asiaan, ei anteeksi pyyntöä ei mitään.
Mun mielestä tosi ilkeän ihmisen tekosia tuollainen, pahalta tuntui :(

ehkä hän on mielessään pohtinut menneitä asioita yhteistä suhdettanne,
kaipaus jopa ikävän tunteet heränneet uudelleen , kukatietää jos ne ei olekaan laantuneet ja hänellä on mennyt aikaa tulla sinuksi tunteitensa kanssa ,jospa hän haluaisi kenties sopia tai keskustella keskenjääneistä tuntemuksista.

Mitä pahaa siinä jos menneisyydestä tuttu , entinen läheinen/rakas ihminen ottaa yhteyttä . ei aina kannata ajatella asioita heti negatiivisesti

Tsemppiä , kohdatkaa toisenne keskustellen ja kuunnellen avoimin mielin , ehkäpä se voisi olla molemmille osapuolille opiksi, jopa antoisaa, positiivisesti ajatellen tulevien suhteidenkin kannalta.

Tai jos sinulle itsellesi on vaikeaa kohdata menneisyys, kannattaisiko miettiä syitä siihen?

Tuntuu kyllä itsekkäältä ihmiseltä, apua pyydetään kun on itsellä hätä.
Mutta toisen tunteista ei välitetä yhtään mitään, ihan kamalaa.

Ehkä hän sisimmässään kuitenkin kaipaa sinua ei vaan uskalla myöntää sitä.
Itsekin oonihminen joka ei hae ihmissuhteesta piristystä tai vaihtelua elämään vaan jotakin syvempää ja kestävämpää.
muun sisällön elämään saan harrastuksien kautta käyn kansalaisopistolla eri kursseja ja muuta vastaavaa ajankulua, silti kaipaan erästä..

vähän samantapaiseen törmänneenä... Itse laitoin suhteen poikki, tiellä oli ensisijaisesti holtiton alkoholinkäyttö, toki muutama muukin pikkuasia. Pyrin erotilanteessa säilyttämään ystävyyden, kunnioituksen puolin ja toisin, parhaani mukaan... välien säilyttyä siis olen kuullut mieheltä silloin tällöin pian alkaneesta uudesta suhteestaan, vain puheimitse, sähköpostitse ym. Lasten elämästä, työstään, johon tuntuu nyt panostaneensa kaikesta huolimatta jne. Emme ole tavanneet, kuin kerran, n. 2 vuotta sitten, naamatusten. Ja prkl, hommahan karkasi käsistä, vaikka hänellä uusi suhde jo olikin. Sen jälkeen löin jutun kokonaan poikki, kertoen toki miksi, myös sen, etten itse hallitse juttua... se karkaa.

Harvakseen saan kuitenkin viestiä jatkuvasti, surkuttelua nykyisen narsistisesta käytöksestä, mutta myös elämän hyvistä tapahtumista. Useinmiten olen ollut vastaamatta, joskus vastannut, sillä tyyppi itse on skarpannut omaa elämäänsä selvästi, ja koen hänen tarvitsevan myös kannustusta uuteen elämäänsä. (jota ei tunnu nyksältä saavansa, vaan asioiden hyvin mennessä juttu kääntyy ympäri, ja saakin haukut?) Viestiä tulee myös hänen henkilökohtaisista ilon asioistaan, lasten pärjäämisistä alkaen läheisten koirien tai kissojen hassuihin temppuihin...

Vähän jopa säälin tilannetta, tuntuu, että narsisti on löytänyt masonsa, ja ruokkivat toinen toistaan...mutta onko kumpikaan tyytyväinen. Ilman alko-ongelmaansa mies olisi unelma, kiltti ja helvetin komeakin (toki merkityksetön sivuseikka) Soisin hänelle hyvän kumppanin (enkä puhu itsestäni, jo välimatka on liikaa)
Miten sitten suhtautua jatkuviin yhteydenottoihin? En todellakaan tiedä. Välinpitämättömyys toimii hetken, ei kauaa. Vihaiseksi en osaa/haluakaan heittäytyä syyttä. Tunnustan, että puolisalaa jopa haaveilen tilanteesta, jossa hän olisi oman elämänsä saanut aisoihin (siis sen alkon suhteen) ja alkaisimmekin uudelleen... vaikka järki puhuu muutakin, enkä ole ajatuksilleni antanut suurempaa valtaa. Koitan jatkuvasti kovettaa itseni siihen välinpitämättömyyteen, sillä muutoinkaan en osaa tilannetta hoitaa?

Kummallisen hyvissä väleissä olen muutenkin "exiini", jopa nuoruuden jutut muistavat tyyliin "joulukorteilla" ym. Joskus joku yrittänyt lämmitellä vanhaa, ja koska omaa kiinnostusta ei ole ollut, lopulta on ollut pakko lopettaa "kiltteys", ja vastata tiukastikin... yhteydenpito on sillä loppunut. Kurjaa kuitenkin, että on vedettävä tiukka linja. Tämä juttu vaan kummittelee, en siis itse haluakaan pistää poikki, ymmärrän kyllä sen.

Välillä tuollaista sattuu. Ehkä hän erotessaan alkoi muistelemaan menneitä ja tulit mieleen.

Ei halua olla yksin. Tietää että olet helppo nakki.

Ex avokki lähettelee kanssa satunnaisesti viestejä. Petti kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla annoin anteeksi, erottiin hetkeksi, toisella kerralla asuttiin jo saman katon alla eikä enää kiinnostanut. Keräsin kamani ja häivyin.

En halua tavata tuota ihmistä enkä olla missään tekemisissä. Hän asuu asunnossa, joka aikanaan oli 50/50 molempien. Sinänsä en kanna kaunaa, mutta kaiken tuon jälkeen en vain näe mitään syytä miksi pitäisi olla kavereita kaveri -sanan oikeassa merkityksessä. Eikä mulla ole mitään puhuttavaa. Hänen elämänsä ei kiinnosta, enkä ymmärrä miksi häntä kiinnostaa minun elämäni.

ei janota,, 3v jälkeen voin sanoo et en ottas takas vaikk miten rukoilis,, oon opinu joteki inhoomaan koko akkaa,,

en ole stalkkeri, mutta olen joskus etsinyt tietoja erilaisita ihmisistä eritapaa....

Joskus kauan aikaa sitten.... siis varmaa joskus 1900-luvun viimeisellä vuosikymmenellä sain tekstarin jostain numerosta joka ei ollut senajan 5110 luurissa.... mut piru kun en osaa yhdistää sitä yhteen sitä aikaa edeltäneeseen ihmiseen....

Mut miks lähettää viesti, jos kerran on joku jolle lähettä, Miks ei? Jos se banaa lähettäjän, nii se tekee sen ja jos se hyväksyy nii se vastaa ja jos se haluu jutellla niin se sit juttelee

Njaa. Ehkä se yritti lämmitellä sinua uudelleen. Itse en vastaisi tuollaiseen yhtään mitään, jos en sitten olisi jostain syytä halukas tapaamaan ko. henkilöä. Miksi pitää yhteyttä johonkin exään, joka ei ole kahteen vuoteen edes mitään itsestään ilmoittanut? Etsikööt jonkun muun lohduttajan.

Siis mitä? Unettomia öitä ja automatka yhden "no nyt meni poikki, yhyy" viestin tautta? Itse suhtaudun joihinkin eksiini ihan lämmöllä, muutama on oikein ystäviäkin (tietysti kyseessä olivat alle vuoden suhteet vuosia sitten, entinen aviomies, jos sellainen olisi, olisi varmaan ihan toisen vaikeusasteen asia). Mutta ihmiset nyt kännitekstaavat milloin kellekin, jos sisällössä ei ole järkeä niin poistaa, ja jos se vaikuttaa pelottavalta ("tapan itseni! Nyt heti!") niin tulee soittaa eksän läheiselle tai hätäkeskukseen.

On usein hyvä tavata ihmisiä jotka kerran tunsi hyvin ja keskustella siitä mitä tapahtui, jos tuntee olevansa siihen valmis ja toinenkin on, eikä sen esittämisessä ole mitään pahaa tai ilkeämielistä. Siihen voi vastata "anteeksi vain, en koe että se olisi itselleni parhaaksi juuri nyt, hyvää jatkoa" tai jotain sentapaista ellei halua.

Mutta yhteyksien pitäminen jos kyse tuntuu olevan nimenomaan "eksästä jonka kanssa oli vaikeaa, vieläkin on tunteita" eikä "hyvästä tyypistä jonka kanssa synkkaa, olisi pitänyt olla seurustelematta alunperinkin koska se ei suju eikä voisikaan" on kyllä aika masokistista. En ymmärrä. Blokkia puhelimeen.