Välit minun ja vaimoni välillä ovat huonontuneet jo lähes 10 vuotta sitten. Meitä pitää yhdessä vain taloudelline pakko ja se että meillä on alaikäinen, 10 vuotias lapsi. Olemme olleet naimisissa 13 vuotta ja sitä ennen seurustelimme niin että olemem tunteneet toisemme yli 20 vuotta.
Olen yrittänyt olla kiltti mies, minä itse asiassa elätän koko perhettä koska vaimo ei käy ansiotöissä vaan omien sanojensa mukaan terveys on niin heikko ettei saisi töitä mistään, ja se pitää kyllä paikkansa että terveys on heikko mutta miksi? Vaimon heikon terveyden vuoksi minä joudun tekemään raskaat kotityöt kuten siivoamiset., pyykinpesut ja korjaustytöt ym.
Meillä on molemmila akateeminen koulutus mutta vaimo on ollut poissa työelämästä jo 11 vuotta eli siitä kun jäi äitiyslomalle. Hän aikoinan perusteli poisjäämisen sillä että lapselel on tärkeää kun äiti on kotona, ja että päivähoitojärjestelmä on niin huono jne.
Oma palkkani riittää jotenkuten kolmen hengen perheen elämiseen, olen kyllä patistanut vaimoa töihin mutta ei onnistunut edes silloin kun oli terve ja lapsen koulu alkoi. Vaimo tosin järjesti itselleen myöhästyneet myötäjäiset joiden avulla saimme maksettua asunnosta puolet. Ikävintä hommassa on se että appiukkoni ei pidä minua kunnon miehenä koska en muuten olisi muka pystynyt perhettäni elättämään, asumme siis kalliila pk-seudulla, mutta ikäni ja ammattini vuoksi en kyllä kehäteiden ulkopuolelta mitään töiitä saisi eli täällä on pyysyttävä.
Se mikä eniten kismittää on että seksiä meillä ei ole ollut moneen vuoteen, ollaan vain riidelty pikkuasioista. Vaimo ei ole halunnut millekään perheneuvojalle lähteä koska syy on muka minun, että vaadin liikaa.
Tänä kesänä lomalla ollessamme mulla kiehui kerran yli ja haukuin vaimoni ja hänen isänsä joka on kasvattanut hänet, oikein olan takaa. Sen jälkeen oli vähän hiljaisuutta.
Sitten vaimo sairastui johonkin keuhkotautiin ja on ollut hiljaisempi eikä vaatinut nin paljon enää minulta, mutta odotan sitä että kun hän tulee terveemmäksi niin alkaa vaatiminen taas.
Jos otan avioeron tulee vaimo luultavasti vaatimaan lapsen huoltajuuden itselleen koska hän on mielestään korvaamaton äiti. Koska hän on työtön hän ja lapsi joutuisivat elämään kokonaan yhteiskunnan tukien ja elatusavun varassa, mahdollisesti joutuisi muuttamaan vanhempiensa luokse toiselle paikkakunnalle lapsen kanssa, ja lapsen elämä menisi mönkään sellaisen elämänmuutoksen takia.
Osaako kukaan sanoa että onko minulla edes pienintäkään mahdollisuutta saada lapsen huoltajuutta itselleni, minun talouteni kestäis avioeron ja sitä että itse olisi yksinhuoltaja, kunhan en joutuisi maksamaan vaimolleni ylimääräistä lakisääteisen elatusavun lisäksi siitä että lapseni elämä ei muuttuisi liian kurjaksi?
Ja jos emme eroaisi, niin olisiko se muuten epärehellistä ja väärin vaimoa kohtaan jos hankkisin rakastajattaren tai edes jonkun naisen ihan kaveriksi aluksi? Onhan niitä neli-viiskymppisiä ukkonsa jättäneitä tai jättämiä yksinäisiä naisia vaikka kuinka paljon ainakin täällä pk-seudulla joita ei varmaan haittaisi edes saada pitä jotain vähän samanlaisia asiota kokenutta ukkelia kädestä. En sitäpaitsi ole edes mikään ruma ukkeli vaan tiedän että ottajia löytyisi;)
Tai osaako kukaan sanoa miten saisinmme parisuhteemme kuntoon ja kaiken palautettua n 10 vuoden takaisiin aikoihin kun olimme vielä onnellinen vastasyntyneen vauvan perhe?
Olen yrittänyt olla kiltti mies, minä itse asiassa elätän koko perhettä koska vaimo ei käy ansiotöissä vaan omien sanojensa mukaan terveys on niin heikko ettei saisi töitä mistään, ja se pitää kyllä paikkansa että terveys on heikko mutta miksi? Vaimon heikon terveyden vuoksi minä joudun tekemään raskaat kotityöt kuten siivoamiset., pyykinpesut ja korjaustytöt ym.
Meillä on molemmila akateeminen koulutus mutta vaimo on ollut poissa työelämästä jo 11 vuotta eli siitä kun jäi äitiyslomalle. Hän aikoinan perusteli poisjäämisen sillä että lapselel on tärkeää kun äiti on kotona, ja että päivähoitojärjestelmä on niin huono jne.
Oma palkkani riittää jotenkuten kolmen hengen perheen elämiseen, olen kyllä patistanut vaimoa töihin mutta ei onnistunut edes silloin kun oli terve ja lapsen koulu alkoi. Vaimo tosin järjesti itselleen myöhästyneet myötäjäiset joiden avulla saimme maksettua asunnosta puolet. Ikävintä hommassa on se että appiukkoni ei pidä minua kunnon miehenä koska en muuten olisi muka pystynyt perhettäni elättämään, asumme siis kalliila pk-seudulla, mutta ikäni ja ammattini vuoksi en kyllä kehäteiden ulkopuolelta mitään töiitä saisi eli täällä on pyysyttävä.
Se mikä eniten kismittää on että seksiä meillä ei ole ollut moneen vuoteen, ollaan vain riidelty pikkuasioista. Vaimo ei ole halunnut millekään perheneuvojalle lähteä koska syy on muka minun, että vaadin liikaa.
Tänä kesänä lomalla ollessamme mulla kiehui kerran yli ja haukuin vaimoni ja hänen isänsä joka on kasvattanut hänet, oikein olan takaa. Sen jälkeen oli vähän hiljaisuutta.
Sitten vaimo sairastui johonkin keuhkotautiin ja on ollut hiljaisempi eikä vaatinut nin paljon enää minulta, mutta odotan sitä että kun hän tulee terveemmäksi niin alkaa vaatiminen taas.
Jos otan avioeron tulee vaimo luultavasti vaatimaan lapsen huoltajuuden itselleen koska hän on mielestään korvaamaton äiti. Koska hän on työtön hän ja lapsi joutuisivat elämään kokonaan yhteiskunnan tukien ja elatusavun varassa, mahdollisesti joutuisi muuttamaan vanhempiensa luokse toiselle paikkakunnalle lapsen kanssa, ja lapsen elämä menisi mönkään sellaisen elämänmuutoksen takia.
Osaako kukaan sanoa että onko minulla edes pienintäkään mahdollisuutta saada lapsen huoltajuutta itselleni, minun talouteni kestäis avioeron ja sitä että itse olisi yksinhuoltaja, kunhan en joutuisi maksamaan vaimolleni ylimääräistä lakisääteisen elatusavun lisäksi siitä että lapseni elämä ei muuttuisi liian kurjaksi?
Ja jos emme eroaisi, niin olisiko se muuten epärehellistä ja väärin vaimoa kohtaan jos hankkisin rakastajattaren tai edes jonkun naisen ihan kaveriksi aluksi? Onhan niitä neli-viiskymppisiä ukkonsa jättäneitä tai jättämiä yksinäisiä naisia vaikka kuinka paljon ainakin täällä pk-seudulla joita ei varmaan haittaisi edes saada pitä jotain vähän samanlaisia asiota kokenutta ukkelia kädestä. En sitäpaitsi ole edes mikään ruma ukkeli vaan tiedän että ottajia löytyisi;)
Tai osaako kukaan sanoa miten saisinmme parisuhteemme kuntoon ja kaiken palautettua n 10 vuoden takaisiin aikoihin kun olimme vielä onnellinen vastasyntyneen vauvan perhe?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jatkan vielä omaa kirjoitustani sellaisellal tarkennuksella, että jos ihmettelette kirjoitusvirheiden määrää niin se johtuu siitä että minulal on heikko näkö, ja joudun tällaisia kirjoittaessa säätämään fontin mahdollisimman pieneksi jotta ei takanani avokontorissa istuyva työkaveri (naispuolinen) näkisi mitä kirrjoitan. :D
Siis mikä on "keski-ikäinen"? täh?
Käyttäisit vaan sitä omaa ikääsi kun kirjoitat etkä jauha mediamammonaa.
Minä olen 50 ja vaimo 48
Tosi keljua, että tulee ylläolevia epäasiallisia vastauksia, kun toisella on hätä.
En kyllä jaksanut vuodatustasi kokonaan lukea, kun jo tajusin että molemmat voitte huonosti. Vaimon sairaudet saattavat hyvinkin johtua pahasta mielestä ja epätäydellisestä suhteesta.
Kyllä seksi parisuhteessa on sen varran tärkeää, että parin vuoden (joillakin jo parin viikon) selibaatti tekee sairaaksi. Ja ongelmat alkavat...
Kysymykset ja ongelmasi ovat niin vaikeita, että vaativat asiantuntijaa. En usko että menettäisit eron myötä lapsesi, onhan olemassa yhteishuoltajuus. Ja miksi ihmeessä ei töihin ja asumaankin voi lähteä kehä3 tuolle puolen, jos siellä olis paremmat olosuhteet ? Appiukolle voit haistattaa pitkät !
Rakastajattaren otto ei pitemmän päälle ole hyvä asia, siitä jää yleensä kiinni, ja ongelmat monikertaistuvat.
Kuuntele asiantuntijoita, kuuntele omaa sisintääsi, sieltä se oikea ratkaisu löytyy. Ei kenenkään pidä uhrata omaa elämäänsä muiden takia.
Jos vaimosi ei halua lähteä terapiaan, voit tehdä sen yksinkin. Olen ollut, se auttoi moneen pulmaan.
Kiitos vastauksesta. Olen aikonut kyllä ottaa asian puheeksi taaas kerran että tapahtuisi jotain.
Ongelma on kai siinä että minä ja vaimoni elämme eri maailmoissa. Ainoa yhdistävä asia on lapsi. Vaimo esim katsoo telkkaria ja videoita klo 04:00 asti aamuyöhön. Vaimo väittää että olen alkoholisti vaika juon viikossa vain pari kolme saunakaljaa ja käyn juhlissa kolme neljä kertaa vuodessa (joissa tosin juon aika rajusti) Minua jurppii se että hän haluaa määräillä kaikesta mitä teen ja vetoaa siihen että itse ei jaksa.
jos eroamme niin vaimollani ei työttömyytensä ja vajaakuntoisuutensa vuoksi tulisi olemaan varaa asua ja viettää normaalia elämää pk-seudulla, minä taas ikäni ja vähän rapistuneen ammattitaidon vuoksi en saisi töitä mistään muualta joten on pidettävä kiinni nykyisestä työpaikastani, joten vaimon perässä en voi muuttaa pois täältä pk-seudulta, joten siksi yhteishuoltajuus ei onnistu.
> Tai osaako kukaan sanoa miten saisinmme parisuhteemme kuntoon ja kaiken palautettua n 10 vuoden takaisiin aikoihin kun olimme vielä onnellinen vastasyntyneen vauvan perhe?
Ette mitenkään.
> Ja jos emme eroaisi, niin olisiko se muuten epärehellistä ja väärin vaimoa kohtaan jos hankkisin rakastajattaren tai edes jonkun naisen ihan kaveriksi aluksi?
Onhan se väärin, ellei vaimosi siihen itse suostu. Periaatteessa olen sitä mieltä, että jos ei kotoa rakkautta ja seksiä pysyvästi tipu, niin sitä on oikeus hakea muualta. Parempi vaihtoehto on toki erota ennen sitä.
> Tänä kesänä lomalla ollessamme mulla kiehui kerran yli ja haukuin vaimoni ja hänen isänsä joka on kasvattanut hänet, oikein olan takaa.
Suosittelen että olet haukkumatta mistään, vaikka mieli tekis, koska sillä ei saavuta yhtään mitään.
Onko vaimosi masentunut? Jos on fyysisiä sairauksia, niin tietysti niillä on vaikutusta mieleenkin. Sano hänelle mitä ajattelet teidän suhteesta ja mitä haluaisit, mutta ystävälliseen sävyyn, ei vaatimalla. Ei tuossa tilanteessa oikein mitään hyvää konstia ole, ellet häntä halua jättää. Huoltajuusasioista en tiedä paljoakaan, mutta varmaan lapsen toive tässä on tärkein.
"Phumba", ymmärrän hätäsi lapsen menettämisen suhteen, ja elämisen vaikeuden seksittömässä ja henkisesti vajaassa suhteessa. Olet ollut perheesi elättäjä pitkän aikaa, eikä sinulla ole mitään sellaista ongelmaa, joka estäisi sinua saamasta lapsesi huoltajuutta. Ota hyvä asianajaja, joka on perehtynyt ko. asioihin. Myöskään yhteishuoltajuus ei ole pois suljettu, se ei oikeuta äitiä muuttamaan etäs lapsen kanssa. Kuulostat fiksulta ja hyväntahoiselta mieheltä, sinulla on myös oikus olla onnellinen.
Ihanteellisinta olisi, jos voisitte hakea apua perheenä, mutta ellei se ole mahdollista, niin toimi itsesi ja lapsesi tähden. Tilanne tuskin on hyväksi edes lapsellenne, kyllä hänkin aistii tilanteet vaikkei riitaa olisikaan.
Olet ehkä pyristellyt tilanteessa jo niin kauan, että oma terveytesi on kärsinyt. Ammatillinen aliarviointisi kertoo masennuksesta, jota elämäntilanteesi ruokkii. Olet kuitenkin sen verran valveutunut, että tunnet tuskaa ja haluat apua. Voimia ja rohkeutta sinulle sen hankkimiseksi!!