Jatkanko vai lopetanko parisuhteen?
Olen seurustellut miehen kanssa kohta 4 kuukautta ja olin todella varma tunteistani häntä kohtaan suhteen alussa. Suhteemme on kaukosuhde ja välimatkaa on noin 150km. Hiljalleen tuo välimatka alkaa väsyttämään kun kotiini en voi kyseistä miestä kutsua kun kumpikin vanhempani ovat sellaisia kuin ovat. Asun siis edelleen kotona. Aikaisemmin nautin miehen seurasta mutta nykyään hänen juttunsa ja tavat ovat alkaneet kyllästyttään minua aika paljon. Onko tämä sitten normaalia jossakin vaiheessa suhdetta tuntea näin vai onko asia niin että kannattaisi lopettaa suhde? Miten voi olla varma että kyseinen tila menee ohi? Elänkö sitten päivän kerrallaan ja miettien että juksaanko vain itseäni tunteiden kanssa? Kuinka jättää sitten mies jonka tiedän minua rakastavat ja kohtelevan kuin kukkaa kämmenellä?
Olen seurustellut miehen kanssa kohta 4 kuukautta ja olin todella varma tunteistani häntä kohtaan suhteen alussa. Suhteemme on kaukosuhde ja välimatkaa on noin 150km. Hiljalleen tuo välimatka alkaa väsyttämään kun kotiini en voi kyseistä miestä kutsua kun kumpikin vanhempani ovat sellaisia kuin ovat. Asun siis edelleen kotona. Aikaisemmin nautin miehen seurasta mutta nykyään hänen juttunsa ja tavat ovat alkaneet kyllästyttään minua aika paljon. Onko tämä sitten normaalia jossakin vaiheessa suhdetta tuntea näin vai onko asia niin että kannattaisi lopettaa suhde? Miten voi olla varma että kyseinen tila menee ohi? Elänkö sitten päivän kerrallaan ja miettien että juksaanko vain itseäni tunteiden kanssa? Kuinka jättää sitten mies jonka tiedän minua rakastavat ja kohtelevan kuin kukkaa kämmenellä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lopeta. Jos tyypin jutut ja tavat on alkaneet kyllästyttää, et varmaankaan ole samalla aaltopituudella sen kanssa. Lisäksi tuo ettette voi tavata koska asut vielä vanhempiesi luona 150 kilsan päässä on suurin este seurustelulle. Miehiä tulee ja menee, kannattaa keskittyä niihin vasta kun oma kämppä.
Oikeasti lopeta. Aina löytyy 100 parempaa, oikeasti.
Noin 2v olin vain kaverina toiselle, hän tykkäsi kovasti minusta, minä en hänestä (kaveritunne enkä tuntenut seksuaalistakaan vetovoimaa häneen). Ei se tunne mene ohi, kun et tykkää, niin et tykkää. Joko rakastat exääsi tai se oikea on vasta edessäpäin.
Monta kertaa olin eroamassa, etsin kokoajan uutta kumppani hänen kanssaan ollessaankin, hän ei ollut tosissaan otettava, 30 vuotias huumeiden käyttöä aloittava lapsi ja nyt puhutaan naisesta.
Jep, noin on, homma joko natsaa tai sitte ei.
Jos noin alussa jokin tökkii niin ei se siitä pitemmässä juoksussakaan parane.
Sä et tiedä mitään rakkaudesta tai mistään. Rakkaudessa kuuluu tehdä uhrauksia ja jos sulla alkaa joku miehen tapa ärsyttää jo nyt niin sun on parempi olla yksin loppuelämä. Jokaisessa meissä on joku tapa tai juttu joka ärsyttää, et sinäkään ole täydellinen eikä kukaan ole. Jos et kestä niin ole sitten yksin.
Jotkut sanoo, että kun se oikea tulee vastaan, sen vain tietää. Ja että asioille ei voi mitään sen jälkeen kun se oikea on löytynyt. Kysyt, että miten voi olla varma, että tila menee ohi. Silti sanoit, että olit varma tunteistasi. Ei mistään saakaan mitään varmuutta, eikä sitä voi kukaan sinulle sanoa, mutta sen tietää sisimmässä kannattaako jatkaa vai ei. Ja tuleeko sitä tuo on se tämän aurinkokunnan ainut oikea ihminen.
Miehissä on paljon on hyviä, vaan vähän on sopivia. Ei toisen hyvyys vähene siitä, että onko hän sinulle sopiva vai ei. Ja siihen liittyen, ei se mies ole ainut, joka ihastuneena varsinkin kohtelee toista kuin ihmistä, ihmisiä yleensä kohdellaan hyvin, joten ei se kukkakämmenelläolo ole viimeinen kerta, kun ihmiset sua kohtelee ihan niinkuin yleensä pitääkin.
Vastausta ei voi tietää, mutta suhteen tila epäilyttää, jos ylipäänsä pitää edes asiaa ajatella. Teistä en tiedä, mutta yleensä ihmiset sanoo, että sen oikean tietää ja sitä ei epäile. Ehkä koet joskus niin.