Vaimoni alkoi jo puolessaviikossa kyselemään, että mitä viikonloppuna tehtäisiin. Mietimme risteilyä, sukulaisissa vierailua, elokuvia, jne.
Päädyimme sitten siihen, että ellei muuta keksitä, niin istutaan iltaa kotona leffoja katsellen viinin ja pikkusuolaisen kanssa.
Puoli tuntia sen jälkeen hänen ystävättärensä soitti ja kysyi, että onko meilä mitään suunnitelmia, koska haluaisi lähteä yökerhoon vaimoni kanssa.
Vaimoni vastasi, että "ei meillä ole, mennään vaan"
Tämä sai minut suuttumaan ja koin tulleeni petetyksi, koska luulin vaimoni haluavan meidän viettävän lauantai-iltaa yhdessä. Suunnitelman tynkääkin oli jo ehditty vääntää.
Vaimoni mielestä hänellä on oikeus lähteä la-iltana kaverinsa kanssa ulos bilettämään, ja olen itsekäs jos en sitä hyväksy.
Minun mielestäni hän oli antanut minun ymmärtää, että olisimme yhdessä, mutta hän sitten valitsikin kiinnostavamman vaihtoehdon kun tilaisuus tarjoutui, eikä välittänyt minun tunteistani.
Kuka on oikeassa?
Päädyimme sitten siihen, että ellei muuta keksitä, niin istutaan iltaa kotona leffoja katsellen viinin ja pikkusuolaisen kanssa.
Puoli tuntia sen jälkeen hänen ystävättärensä soitti ja kysyi, että onko meilä mitään suunnitelmia, koska haluaisi lähteä yökerhoon vaimoni kanssa.
Vaimoni vastasi, että "ei meillä ole, mennään vaan"
Tämä sai minut suuttumaan ja koin tulleeni petetyksi, koska luulin vaimoni haluavan meidän viettävän lauantai-iltaa yhdessä. Suunnitelman tynkääkin oli jo ehditty vääntää.
Vaimoni mielestä hänellä on oikeus lähteä la-iltana kaverinsa kanssa ulos bilettämään, ja olen itsekäs jos en sitä hyväksy.
Minun mielestäni hän oli antanut minun ymmärtää, että olisimme yhdessä, mutta hän sitten valitsikin kiinnostavamman vaihtoehdon kun tilaisuus tarjoutui, eikä välittänyt minun tunteistani.
Kuka on oikeassa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse sanoit, ettei teille tullut mitään mielenkiintoista mieleen. Nyt sinulla on lisäviikko aikaa miettiä seuraavan viikonlopun ohjelmaa.
Toisaalta vaikka kanssasi olisi kuinka tylsää, vaimosi menetteli hyvin epäkohteliaasti. Ei varmasti koskaan kohtelisi ystäviään tai edes puolituttujaan yhtä yliolkaisesti.
Mutta aiotko itkeä kohtaloasi vai suhtautua asiaan huumorilla? Suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Oikein asia olisi mennyt niin, että kesken puhelun vaimosi olisi kysynyt sinulta, voiko lähteä, ja sinä olisit empimättä kehottanut häntä lähtemään.
Sinänsä molemmat-vaimosi tosin oli epäystävällinen tässä, ja perusteli tekoaan suorastaan lapsellisesti "itsekkyydelläsi".
Voit nyt vastavuoroisesti sitten kipasta kaljalle tissibaariin, mikäli muija alkaa haaveilla sukulaisvierailusta. Vuoroin vieraissa.
Ei muuta kun menet vaimosi mukaan niin hyvä tulee. Se siinä on huono juttu ettei vaimosi huomioinut sitä että olitte suunnitelleet viettävänne koti-illana ja kun ei muuta suunniteltu niin kun hänen ystävänsä soitti ja ehdotti biletystä niin vaimosi lupautui heti ja unohti mitä olitte suunnitelleet.
"Päädyimme sitten siihen, että ellei muuta keksitä, niin istutaan iltaa kotona leffoja katsellen viinin ja pikkusuolaisen kanssa."
Kysehän oli siitä, että ellette MUUTA keksi. ;) ..tämä kaverin kanssa ulos lähteminen on sitä "muuta".
Älä turhaan kiukuttele vaan anna naisesi mennä ulos hyvillä mielin. =)
Vaimosi on oikeassa.
Huomenta!
Kiitos kommenteista.
Tuo "ellei muuta keksitä" tarkoitti sitä, että ellemme keksi muuta YHTEISTÄ tekemistä, niin istutaan sitten kotona.
Kysymys ei ole siitä, ettenkö olisi hyväksynyt vaimoni illanviettoa ystävättärensä kanssa, varsinkin kun meillä ei ollut vielä lukkoon lyötynä mitään isompaa.
Vaan kuten ensimmäinen kommentoija sanoi, asia olisi mennyt oikein jos vaimoni olisi kesken puhelun kysynyt minulta, että häiritseekö minua jos hän ei olekaan minun seuranani la-iltana (tai sitten luvannut soittaa hetken kuluttua kaverilleen takaisin)
Silloin olisin tietenkin toivottanut hänelle hauskaa iltaa ystävänsä kanssa!
Mutta vaimoni on hetkessä innostuvaa sorttia ja unohtaa silmänräpäyksessä aiemmat puheet kun tulee jokin parempi vaihtoehto.
Hän myös haluaa antaa itsestään itsenäisen ja vahvan kuvan kavereilleen, eikä siihen sovi, että pitää ensin kysyä mieheltä (lupa).
Muutenkin hän on kasvanut ympäristössä missä hyvä käyttäytyminen on ollut tuntematonta.
Silti minua häiritsee, että eikö hänellä ole mitään tunnemekanismia joka varottaisi häntä tuottamasta mielipahaa läheisilleen.
Yksittäisenä tapauksena tuo yhteisen illan peruminen on hyväksyttävää, mutta kun sanoit että se on hänen luonteelleen ominaista, niin se muuttaakin asian päälaelleen. Jotkut ihmiset vaan ovat tuollaisia, eikä se luonne siitä miksikään muutu. Se on vain sinun hyväksyttävä, mielipahaan kannattaa siis varautua jatkossakin.
Noinhan se olisi fiksusti mennyt. Eikö tuossa olisi keskustelun paikka? Kerro vaimollesi, että tuollainen käytös loukkaa sinua. Mielestäni parisuhteessa toisen tunteiden huomioiminen on kaikkein tärkeintä. Vaimoni olisi huomionut sinut kysymällä ja sinä hänet suostumalla. Kaikilla ihmisillä ei todellakaan ole tätä kykyä, mutta silloin on kyseessä persoonallisuushäiriö. Veikkaan, että tässä tapauksessa on kyse vain ajattelemattomuudesta.
Minkähän ikäisiä olette suurinpiirtein?
Toi että pitää näyttää kavereille on lapsellista.
Yökerho ei ole kyllä mun mielestäni hyväksyttävä syy perua yhteinen illanvietto!