Vaimo
Kun saat tietää, että miehesi on kertonut toiselle naiselle, eläväsi jalat ristissä, asuvanvain kanssasi, ottamassa eroa sinusta, olevansa kanssasi lasten tahi omaisuuden takia paljon muuta, niin
mikä kumma saa sinut jatkamaan liitossa, jossa sinut alennetaan ja arvosi mitätöidään?
Kun miehesi on jäännyt sivusuhteestaan kiinni, niin mistä tiedät luotettavasti, että sinä olet se tekijä josta mies ei halua luopua.
Tuleeko miehestäsi pienempi pettäjä, kun haukkuu sinulle naisen, jonka kanssa on viihtynyt silmiltäsi salaa muutamia kuukausia/vuosia, kuppaseksi panoksi?
Kun saat tietää, että miehesi on kertonut toiselle naiselle, eläväsi jalat ristissä, asuvanvain kanssasi, ottamassa eroa sinusta, olevansa kanssasi lasten tahi omaisuuden takia paljon muuta, niin
mikä kumma saa sinut jatkamaan liitossa, jossa sinut alennetaan ja arvosi mitätöidään?
Kun miehesi on jäännyt sivusuhteestaan kiinni, niin mistä tiedät luotettavasti, että sinä olet se tekijä josta mies ei halua luopua.
Tuleeko miehestäsi pienempi pettäjä, kun haukkuu sinulle naisen, jonka kanssa on viihtynyt silmiltäsi salaa muutamia kuukausia/vuosia, kuppaseksi panoksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, eihän se fiksua olekaan vaimolta uskoa pettävän ukon puheita. Valehtelija mikä valehtelija. Riippumatta haukkuuko toisen naisen vai ei.
Kysymyksen voi asettaa kyllä toisinkin päin. Miltä kakkosesta tuntuu, kun mies ei tosipaikan tullen haluakaan erota vaimostaan, jota on ehkä kakkoselle haukkunut? Uskotteleeko kakkonen silloin itselleen, että vaimo varmaankin kiristää miestään jäämään esim. lasten avulla. Onko kakkosen silloin aivan mahdoton uskoa, että mies ehkä sittenkin katuu oikeasti ja tahtoo jäädä vaimonsa luokse? Tai että kakkonen on ihan oikeasti ollut miehelle vain pano, vaikka mies on vakuutellut muuta reikää saadakseen. Narsistiset valehtelijathan sanovat mitä vain saadakseen mitä haluavat ja ovat usein erittäin taitavia valehtelijoita. Niin ykköselle kuin kakkosellekin.
Aloittajalle sanoisin, ei se mene aina noin. Ei minun mieheni ainakaan käryn käytyä minulle salarakastaan haukkunut, sanoi suoraan, että ihastui. Ei ollut pelkkä pano ei, myönsi, että sai suhteestaan silloin sitä jotain. Ei puolustellut ei, mutta katui tekemäänsä. Sanoi, että oli elämä silloin muutenkin tuuliajolla ja teki väärän ratkaisun.
Nainen otti minut kostonappulaakseen, osalliseksi joutui myös lapsemme, silloin varmasti katumus oli suurempaakin suurempaa, mieheni ei vain voinut ymmärtää, miksi minut piti haukkua ja minua soimata, kun mieheni oli se, joka oli pahaa hänelle tehnyt. Jotenkin se suuri ihastus sitten menetti merkityksensä kokonaan, häpeä oli suuri, kun ymmärsi, mitä kaikkea se ihastus sitten tekeekään. Voikohan sitten kuitenkaan olla kyseessä aitoa rakkautta, jos nainen nöyryyttää mieheni, minut ja lapsemme?
Eiköhän aito, oikea ja syvä rakkaus ole sellaista, että ymmärtää sen, että jos toinen tekee ratkaisun loepttaa suhde, niin hyväksyy sen? Jos sillä hetkellä lähtee kostoretkelle, niin ei kyse ole kyllä ollutkaan aidosta rakkaudesta. Kyse on siitä, että tuo kakkonen ei voi sietää sitä, että hänet jätetään, hänelle ei tehdä niin, koska hän on parempi, paras.
Ehkä hän joskus olikin. Mutta ei ole enää. Ja sitä hän ei voi sietää. Ja sen jälkeen alkaa kosto ja uskokaa pois, pahaa jälkeä tulee.
Minusta siinä on kyllä kyse jostakin muusta kuin rakkaudesta.
Mieheni voi milloin tahansa kerätä kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttaa haluamalleen alueelle ja haluamansa ihmisen kanssa. . Vaan eipä lähde,
Se, mikä pitää aviopareja yhdessä, on hepreaa monelle kakkoselle ja hepreana se pysyykin. Jättäisitte meidät vaimot jo rauhaan!