Onko moni täällä lopettanut periaatteessa ihan toimivaa suhdetta ihan vain sinkkuuden kaipuun takia? Itse olen seurustellut viisi vuotta saman naisen kanssa, enkä ole muiden naisten kanssa seurustellut. Olen 24-vuotias, eikä minulla ole kovin monesta muusta naisesta kokemusta noin muutenkaan.
Toisinaan olen kavereideni kanssa baarissa ja tapaan ihania naisia. Olisi mukavaa tehdä heidän kanssaan lähempää tuttavuutta, mutta en voi seurusteluni takia. Osa heistä saattaisi ehkä sopia minulle nykyistä naistani paremminkin, mutta toisaalta olen nykyisen kanssa pärjännyt näin pitkään yhdessä ja meillä on ihan mukavaa toistemme seurassa, vaikka olemmekin pitkälti kiinnostuneita eri asioista.
Olen alkanut miettimään ehkä liian usein eron mahdollisuutta. Tuntuu, että jään paljosta paitsi, koska seurustelen. Toisaalta kun mietin sinkkuaikaani, olin silloin onnettomampi kuin seurustellessani. En osaa punnita tilannettani realistisesti, koska olemme olleet kuitenkin jo aika pitkään yhdessä, enkä oikein osaa kuvitella yksin oloa. En kyllä tiedä olisinko kenenkään muun kanssa yhtään sen onnellisempi, vaikea verrata kun on tosiaan seurustelukokemusta ainostaan yhdestä naisesta.
Oletko ollut samanlaisessa tilanteessa ja mihin ratkaisuun päädyit?
Toisinaan olen kavereideni kanssa baarissa ja tapaan ihania naisia. Olisi mukavaa tehdä heidän kanssaan lähempää tuttavuutta, mutta en voi seurusteluni takia. Osa heistä saattaisi ehkä sopia minulle nykyistä naistani paremminkin, mutta toisaalta olen nykyisen kanssa pärjännyt näin pitkään yhdessä ja meillä on ihan mukavaa toistemme seurassa, vaikka olemmekin pitkälti kiinnostuneita eri asioista.
Olen alkanut miettimään ehkä liian usein eron mahdollisuutta. Tuntuu, että jään paljosta paitsi, koska seurustelen. Toisaalta kun mietin sinkkuaikaani, olin silloin onnettomampi kuin seurustellessani. En osaa punnita tilannettani realistisesti, koska olemme olleet kuitenkin jo aika pitkään yhdessä, enkä oikein osaa kuvitella yksin oloa. En kyllä tiedä olisinko kenenkään muun kanssa yhtään sen onnellisempi, vaikea verrata kun on tosiaan seurustelukokemusta ainostaan yhdestä naisesta.
Oletko ollut samanlaisessa tilanteessa ja mihin ratkaisuun päädyit?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos suhde toimii ja rakkautta on, todennäköisesti näet aidan toisella puolella vihertävän ruohon valheellisen vihertävänä. Toimivaa rakkaudellista suhdetta ei ole todellisuudessa helppo saada.
Nuoruuden parisuhteeni kaatui samaan, vähän kokenut mies halusi lähteä ja vuoden päästä hän oli nähnyt riittävästi tietääkseen että halusi takaisin ja vain minut. Itse en siinä vaiheessa halunnut takasin. Tiedän myös muita pareja, joilla sama kuvio tapahtunut nuoruuden suhteissa.
Jos sinusta tuntuu, että tarvitset kokemuksesi, silti on parempi lähteä nyt kuin pettää 5v päästä. Sinuna miettisin omaa tarvettasi kokea ja pystytkö sitoutumaan kumppaniisi todella. Sen lisäksi miettisin mitä vaille olet nykyisessä suhteessa? Tuletko kuulluksi/arvostetuksi/rakastetuksi? Saatko riittäväsi hellyytttä/rakkautta/seksiä? Onko joku asia mitä parantamalla et olisi valmis vaimokkeen vaihtoon? Mieti rauhassa, hötkyilemällä katuu päätöksiä.
Omissa suhteissa kun olen ollut vaille ja tyytymätön, olen miettinyt muita miehiä/lievästi ihastunut, mutta koskaan en ole lähelläkään vaihtaa lennosta tai sekoilla kenenkään ulkopuolisen kanssa. Itsellä on parempi olla kun selvittää kotiasiat ensin, käy läpi eroprosessin ja vasta sitten alkaa harkita uusia miehiä. Taas osalle vaihto ei onnistu kuin lennosta, koska yksin jäämisen pelko on niin suuri. Jos pystyy olla yksin, on paljon vahvempi uudessa suhteessa ja omana itsenään.
Älä ole hölmö. Ei vakituista suhdetta jätetä. Käy vieraissa salaa, niin näet kuinka tärkeä oma nainen on. Näin tekee 60% suomalaisista.
Olin samassa tilanteessa vähän aikaa sitten. Olimme seurustelleet exäni kanssa nelisen vuotta. Hän oli ensimmäinen vakava parisuhteeni. Olimme molemmat 22-vuotiaita, kun tapasimme. Suhteen viimeisen vuoden mietin, pitäisikö minun lähteä. Kaikki oli periaatteessa ihan ok. Meillä meni kaikki hyvin, emme riidelleet jne. Meillä oli ihan mukavaa ja exäni on monella tapaa hyvä nainen, mutta minusta vain tuntui, ettei meillä ollut yhteistä puhuttavaa tai muutenkaan paljon yhteistä. En liiemmin välittänyt, kun hän kertoi asioistaan, enkä vastaavasti jaksanut kertoa hänelle minulle tärkeistä asioista, koska hän ei niistä ymmärtänyt mitään eikä niistä ollut kiinnostunutkaan itse asioina (eli oli kiinnostunut/esitti kiinnostunutta vain sen takia, että kyse oli minulle tärkeistä asioista. Kaipaan kuitenkin sellaista, joka suhtautuisi pariin itselleni todella merkitykselliseen asiaan samalla intohimolla.). Päädyin jättämään exäni kesän alussa.
En ole katunut ratkaisuani. Olen tajunnut, että olin hänen kanssaan enemmän tottumuksesta kuin muista syistä. En ole häntä kaivannut tai pahemmin ajatellut sen jälkeen, kun erosimme. Totuus on, että viimeiset pari vuotta suhde oli minun puoleltani enemmän kaverillinen kuin romanttinen. Pidän exästäni, mutta en halua elää hänen kanssa.
Senkin olen huomannut, että sinkkuelämä on aika paskaa, pelkästään sinkkuuden kaipuun takia ei kannata katkaista hyvää suhdetta. Mies saattaa saada sutinaa silloin tällöin, mutta suurin osa baari-illoista päättyy yksin. En ole löytänyt uutta seuraa, mutta toisaalta en sitä kaipaakaan. Tietysti hieman kirpaisee, kun on ollut jo muutaman kuukauden ilman seksiä ja käytännössä ilman naisen kosketusta, kun parisuhteessa tottui säännölliseen seksiin ja läheisyyteen.
Sinun kannattaa pohtia, oletko tyttöystäväsi kanssa tottumuksesta vai sen takia, että oikeasti haluat olla. Jos kykenet kuvittelemaan teidät yhdessä vielä 10-20 vuoden jälkeen, suhteesta kannattaa pitää kiinni. Jos taas et näe suhteella tulevaisuutta, kannattaa se pistää poikki nyt, jolloin tyttöystävälläsi on vielä reilusti aikaa etsiä elämänkumppania. Olisi epäreilua jättää hänet myöhemmin, jos tiedät jo nyt, ettet halua elää hänen kanssaan. Harkitse kuitenkin rauhassa, mitä elämältäsi tahdot.
Sen kun osaisi päättää. Tosin tuntuu, että suhteemme on ehkä mennyt lähiaikoina huonompaan suuntaan. Saattaa johtua myös siitä, että olen alkanut ajattelemaan tällaista. Tosin aluksi suhtauduin koko suhteeseen väliaikaisena ratkaisuna. Siitä se kuitenkin alkoi vain pidentymään.
Loppujen lopuksi on kyse siitä kumpi pettää tai jättää ekaks. Jos se olet sinä, naisesi saattaa ajatella että hänen täytyy skarpata pitääkseen sinut. Jos ekaks ehtii taas naisesi niin... et varmasti halua häntä enää sen jälkeen ja jäät yksin armottoman vitutuksen kanssa. "Miksen vaihtanut parempaan silloin kun olisin vielä voinut!"
Itse olen tällä hetkellä lähes täysin samanlaisessa tilanteessa. Toisaalta tuntuu, että olisin onnellisempi sinkkuna, vähemmän ahdistuneempi, vapaampi. Toisaalta pelkään, että elättelen vain tällaista kuvitelmaa enkä löytäisikään koskaan yhtä hyvää naista rinnalle. Nyt kun ajattelen, tuntuu että sinkkuna olisi niin paljon asioita joita voisi tehdä, voisi kokeilla vaikka nettideittailua ja muutenkin tutustua helpommin uusiin ihmisiin. Voisi lähteä vaikka vuodeksi vaihto-opiskelemaan. Toisaalta, miksen sitten silloin sinkkuna ollessani tehnyt noita.
Viihdyn kyllä hänen seurassaan. Nauramme ja hassuttelemme paljon yhdessä. Olemme suunnitelleet melko paljon tulevaisuutta. Asumme yhdessä. Kiinnostuksemme kohteet eivät ole aivan yhtenäisiä. Kaveriporukkamme ovat vähän erilaisia. Välillä emme täysin ymmärrä toistemme ajatusmaailmaa. Rakastan häntä.