Mieheni kuoli tammikuussa 2008

aamupilvi kirjoitti:

Miten mieheni kuolema on vaikuttanut?Ensimmäinen vuosi kuin unessa,kaikki muuttui.Koti myytiin, uusi työ- ja asuinpaikka,lapset hajallaan,tunne että on selviydyttävä lastenkin takia.Tunteet velloivat vuoristorataa-vihaa, raivoa, kauhua,pelkoa ja kun antautui tunteelle,tunteille huomasi hieman rauhoittuvan.Suunnaton yksinäisyys.Sukulaiset eivät auttaneet, mikä hieman katkeralta tuntui.Rakkaita ystäviä oli, jotka soittivat usein ja toisinaan kävivätkin.Osa ns. ystävistä katosi kokonaan.Käytännössä koko elämä muuttui.Suurta apua ja tukea sain aluksi keskustelemalla erään seurakunnan papin kanssa.Valtavan kiitollinen hänelle.Ei puhuttu uskonnosta vaan tuo pappi oli ihminen joka kuunteli aidosti, koin tulevani kuulluksi ja nähdyksi.Kävin myös sururyhmässä, missä ei ollut kuin minä, mutta sekin oli mahtavan tukeva ja auttava.Muistan sen aina kiitollisena.Kolmantena vuonna miehen kuoleman jälkeen olen alkanut jälleen ajoittain kokoa olevani elossa ja jopa nauranut.Suru on muuttunut kaikesta tunnesotkuista enemmänkin haikeudeksi, muistoiksi ja kiitollisuudeksikin.Olen asettunut uudelle paikkakunnalle ja saanut pitää 7 kuukauden loman, sillä selkäni leikattin ja nyt olen jälleen aloittanut työt.Tuona sairasloma-aikana elin voimakkaasti vasta mieheni kuoleman jättämää tunneskaalaa, itkin ja huusin tuskissani.Olin onnekas että oli niin pitkä loma.Kuolema on maaduttanut minua ja tuonut lähemmäksi lempeyttä,itken edelleen herkästi ja kaikenlainen toisen ihmisen tai eläimen kärsimys liikuttaa minua entistä syvemmin.Elän haikeaa olotilaa, rakastan elämää ja haluan elää ja toivon tapaavani vielä uuden sielunkumppanin, olenhan vasta 59-vuotias!Elämälle kiitos!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä