Kertokaa kokemuksianne...petetyt ja pettäjät yhtäkaikki. Miten puoliso / tai sinä, päätyi salasuhteeseen? Myös lyhyitä syrjähyppyjä kokeneiden kohtalo kiinnostaa mutta eritoten nämä kakkosten kanssa kilpailemaan joutuneet.
Minkä ikäisiä? Ja minkä ikäinen nainen tai mies huolii varatun.
Minkä ikäisiä? Ja minkä ikäinen nainen tai mies huolii varatun.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Omalta kohdalta mies ei tiedä miksi lähti suhteeseen toisen kanssa. No, joo!
Tyyppillinen tarina: minä kotona kolme lasta, yksi vasta koulussa ja muut vielä pienempiä. Miehellä oma joskus aikaa vievä harrastus, olin kotona etc, etc.
Haki varmaankin sitä huomiota ja hellyyttä, mitä en osannut/jaksanut antaa.
Löytyi miehen ikäinen yh erään illan päätteeksi. Ja siitä se sitten lähti..sitä kesti joitakin vuosia. Aavistin kyllä,että jotakin on. Kysyttäessä mieheltä onko toinen kuvioissa, niin aina tuli kieltävä vastaus. Ajattelin, että kyllä aikuisen pitää itse tietää mitä tekee ja jos on kerrottavaa niin kertoo ja ottaa vastuun teoistaan. Mutta eipä niin mennyt. Löysin sitten kuitenkin todisteita ja pikkuhiljaa vyyhti lähti purkautumaan, tosin eihän sitä kokonaan vieläkään tiedä.
Yh on minua 2 vuotta vanhempi. Kun sitten tuli selvittelyn aika käryn käytyä.
Huomasin, ettei tämä ollut naisen ensimmäinnen kerta suhteilla näin. Hänen mielestään kun ei tapahtunut muuta kuin aikuisten kivaa, tunteet eivät olleet mukana ja ettei hän miestä itselleen halua. Samaa kuulin myös miehen suusta; tunteet eivät olleet mukana. Aivan sama. Pettämistä kaikki tyynni!
Nyt sitten asumme miehen kanssa eri osoitteissa. Yritän vielä jonkun aikaa silloin tällöin katella miestä, muuten lapset jäävät hänestä paitsioon ja muutenkin menee hieman aikaa, jotta saan talouteni tasapainoon.
Salasuhde päättyi, näin olen molemmilta saanut kuulla. Ja jos jatkuukin niin sitten niin. Se on heidän asiansa. Eihä ketään voi omistaa.
Itse pyrin jatkossa elämään niin etten tälläiseen kaatuisi enää. Mies kyllä kovin on katuvaisen ja häpeilevän oloinen. Mutta jotakin niin tärkeää meni rikki, ettei yhteinen elämä enää ole mahdollista. Kyllä me voimme jutella ja muutenkin viettää aikaa ja jos joku tätä ei tiedä, niin ei aavistakkaan mitä on tapahtunut.
Itseltä meni pohja siihen astisesta elämästä. Laihduin vuodessa 30kg. Lapset ja työ on pitänyt järjissäni. Mutta jotenkin on tyhjä olo sisällä eikä tunne juurikaan mitään. Ainoastaan lapset ovat tärkeitä nyt.
Olen aikonut olla yksin loppuelämän ettei varmasti enää törmää tälläiseen. Niin kovin se sattui ja sattuu vielä edelleen aika-ajoin.
"Omalta kohdalta mies ei tiedä miksi lähti suhteeseen toisen kanssa.... Laihduin vuodessa 30kg"
Körhm...
Tiedoksi vaan, ette ole ollut ylilihava. Ja tämä kakkonen myös rehevä. Mies ei pidä todellakaan mistään kukkakepeistä.
Miestä tais alkaa kiinnostaa kun laihduit.
Sulle ekan miinuksen laittaja. Yritän seurata ajatteluasi, sano jos meni väärin.
Oletus ajattelustasi: Mies on fiksu mielestäsi kun pettää vaimoaan tämän saadessa lasten myötä vähän kiloja. Fiksun miehen pettäminen loppuu ja vaimo taas kiinnostaa kun vaimo laihtuu.
Tapasimme yhtenä kesänä rock-konsertissa. Mies kertoi eronneensa pari kuukautta aikaisemmin. Meillä oli samanlaiset kiinnostuksen kohteet, josta syystä kiinnostuin hänestä. Päädyimme hänen hotellihuoneeseensa ja seuraavana päivänä hän vei minut kotiini. Sitä seuraavana päivänä hän soitti ja sovimme uudesta tapaamisesta....
Tästä kehkeytyi lähdes parin vuoden on-off-suhde.
Olimme samalla työpaikalla ja minä ihastuin mieheen lähes ensikohtaamisella. Tiesin kuitenkin että mies on naimisissa ja minäkin parisuhteessa, joten en erityisesti lähtenyt tavoittelemaan miestä. Kummasti päädyimme aina koulutustilaisuuksissa istumaan vierekkäin, juhlissa samaan pöytään jne. Viestittelimme myös vapaa-ajallamme, ainakin välillisesti töihin liittyvistä jutuista.
Muutaman vuoden jälkeen, viime keväänä, mies nosti kissan pöydälle ja kertoi ihastuneensa. Vaikka kaiki merkit olivatkin olleet ilmassa, olin silti yllättynyt. Yritimme aikamme pyristellä vastaan, mutta kemiaa ja tunteita on liikaa. Ja niin olen päätynyt tilanteeseen, jossa en koskaan kuvitellut olevani... Olen toinen nainen ja pettäjä.
Mene hirteen.
Meillä pettäminen lähti yksinkertaisesti tilanteesta jossas suhteemmeoli jo huono. Tietenkäänhän sitä ei voinut myöntää edes silloin kun mieheni jäi kiinni. Harvemminhan sitä edes tajuaa kuinka huonolla tolalla asiat ovat kun se on niin jokapäiväistä ettäon lähinnä jo normaalia. Mieheni kärähdettyä raivosin ja huusin, tein itsestäni marttyyrin sillä seurauksella jjotta saisin hänet pitää itselläni. Me naisethan olemme sellaisia ja olihan minulla pelko yksinjäämisestä mikä on tiettenkin normaalia. Kuitenkaan mieheni ei jättänyt tätä toista ja tuskin olisi tullut koskaan jättämäänkään olihan tämä lähinnä miehen ihannetta niin luonteen ja kaiken muunkin suhteen. Minulla oli vain paniikki miksen riittänyt,unohdin siis täysin huonon suhteemme vuosien kestäneen riitelyn ym.Eroa kohti siis menimme pikkuhiljaa ja minäkin kypsyin ajatukseen kun tajusin miehen sitä haluavan. Ongelmat olivat eri laatua sitten juomista, minun vahtimista, raivoamista ja jatkuvaa epäilyä jokaisen toista sukupuolta olevan naisen suhteen. Näin jälkikäteen kun olemme jo eronneet olenkin miettinyt miksi ihmisen pitää olla niin periksiantamaton, että on valmis tuollaistakin elämään ihan vain siksi ettei ole rohkeutta myöntää epäonnistuneensa. Paljolta olatisiin säästytty jos olisimme antaneet heti periksi tosiasiloille.