Olen ihmetellyt erään naisen käytöstä, kun tässä ollaan oltu hieman tekemissä. Olen jutellut hänen kanssaan useasti kirjastolla ja koululla. Välillä pidempiä tuokioita ja välillä lyhyesti kiireiden takia. Mielestäni ollut ihan mukavaa, mutta ihmettelen sitä, että välillä tavatessamma hän on todella tyly ja hänestä ei saa montaa sanaa irti, sitten välillä vastaan tullessa ei edes tervehdi. Mutta välillä hakeutuu seuraan ja tulee oikein iloisesti jutteleen. Olen myös kysynyt häntä syömään pari kertaa ja molemmilla kerroilla luvannut lähteä, mutta aina sitten tulee muutama päivä, että hän ei ole edes tuntevinaan.
Olen muutaman kerran luopunut toivosta tutustua häneen paremmin sen takia kun hän ei ole tuntevinaan, mutta sitten aina on tullut seuraava kerta kun hän on hakeutunut seuraan ja on ollut todella mukavaa.
Olen nyt aika hukassa, että mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Olisin kiinnostunut tutustumaan paremmin, mutta en osaa kyllä lukea hänestä, että missä mennään.
Olen muutaman kerran luopunut toivosta tutustua häneen paremmin sen takia kun hän ei ole tuntevinaan, mutta sitten aina on tullut seuraava kerta kun hän on hakeutunut seuraan ja on ollut todella mukavaa.
Olen nyt aika hukassa, että mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Olisin kiinnostunut tutustumaan paremmin, mutta en osaa kyllä lukea hänestä, että missä mennään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kysy suoraan, että onko sulla jotain ongelmia kun et ole välillä tuntevinaan etkä enää yhtäkkiä puhu mitään? (Vaikuttaisi että miettii niin raskaita asioita ettei edes huomaa tuttuja ihmisiä, on lääkkeissä tms.)
Aika epätasapainoiselle ihmiselle vaikuttaa, joten jos menette syömään ja tutustutte niin kehottaisin varautumaan yllätyksiin.
Hänellä on varmaan jotain ongelmia ittensä kanssa tai muuten.
Ei oo ihan normaalia tuommonen.
Tuollaisista kannattaa pysyä kaukana. Kokemuksesta voin sanoa.
Hän varmaan kokee lähestymisesi iskuyrityksinä, jolloin kiinnostuksen puute (muussa kuin kaverimielessä) hänen osaltaan viestitetään ajoittaisena tylynä käytöksenä. Nainen ei varmaan uskalla tehdä asioita selviksi puhumalla tai muulla järkevällä tavalla, kuten monien kohdalla on.
Entä sitten itse? Ihmisten välit on kahdesta ihmisestä kiinni. Jos tyttö lähestyy tai ei lähesty, niin milloin sinä lähestyt tai et lähesty. Onko sillä mitään merkitystä tytölle, miten sinä käyttäydyt, vai käyttäydytkö mitenkään. Voiko hän kokea, että sinun kannaltasi on aivan sama lähestyikö hän sinua vai ei. Yksipuoleista yhteydenpitoa ei halua kukaan, eikä välttämättä halua joka kerta edes tupata seuraan, jos kokee jos välit ei ole kaksipuoleiset. Ja edelliselle sanoisin, että kaikki "tilannetajut" ja niiden mukaan temppuileminen on väärinkäsitysten elatusalustoja.
Ikävää käytöstä...surullistakin, koska se pahoittaa sinun mieltäsi...
Tilannetejua peliin -nimimerkillä saattaa olla oikeassa siinä mielessä, että tyttö ei ole selvillä käytöksesi tulkinnasta ja siksi käyttäytyy oudosti. Hän esimerkiksi saattaa tiedostaa kiinnostuksesi, mutta ei tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Hän ilmeisesti pitää sinusta, koska tulee juttelemaan iloisesti ja on sinulle mukavakin, mutta ei välttämättä halua ajatella asiasta sen enempää. Hän ei halua varsinaisesti loukata, mutta taas yrittää viestittää rajoja käytöksellään - vaikkakin omituisesti. Ja taas puhuminen asiasta tuntuu yhtäkkiä oudolta, koska ei ole varma kuitenkaan onko tulkinnut sinun ajatuksesi oikein...
Kokemusta on,. Mullakin oli Facebookissa eräs tyttö jonka halusin kovasti tavata, mutta sittenb yhtäkkiä jokin muuttui hänessä ja ei vastannut kertaakaan rehelliesesti. väitti muuta välillä sitten lopuksi päätin ettei tuollaiseen kannata olla yhteydessä. ei sellaisista saa selvää ei siis millään ja osata sanoa suoraan. poistin sen Facebookissa mutta sitten hän lähetti mulle viestin. "oli hauska tuntea sinut" vaikka ollaan kerran nähty ja neki vaivaiset 2 tuntia.
Ikäviä ihmisiä tuollaiset. Heillä voi olla vaikka mitä ongelmia taustalla.
kysy suoraan niin ei tarvi ihmetellä..
Mulle toi ois melko normaalia, tietty siis, riippuu vähän tulkinnasta. Ton vois lukea monellakin tapaa. Mutta siis että onko hän ajatuksissaan ettei edes huomaa, tai vaikka turhautunut ja taas siis kiukuissaan ajatuksissaan. Mä usein olen niin omissa maailmoissani, etten välttämättä huomaa ketä tulee vastaan. Tosta syömisjutusta en sit tiiä, että onks niillä siis oikeesti yhteys vai kuvitteletko sä vaan vai mikä on. Kun se vois taas olla ujokin, sekin on reaktio ujoilla, että ei "kehtaa tuntea" kun ei tiedä miten suhtautua... Et minkä olonen se nyt on, kun jotkut vaan menee pähkinöiksi, ittekin menen joskus. Tai etenkin jos olen miettinyt, mitähän se toinen miettii, kuten ihastuneena miettii ja sit sitä ja tätä...
Mutta. Voihan se olla jotain peliäkin, että sähän sen sillai tunnet, onko se ajatuksissaan olevaa tyyppiä, onko se pelaajan oloinen, miten ja mitä se puhuu, hyvää vai pahaa ja onko kiinnostunut sun asioista ollenkaan, ja siis: kun jättää moikkaamatta, niin siis sinä tervehdit niin että hän huomaa, ja hän jättää vastaamatta? Siinä tapauksessa anna olla.
Mutta jos sinäkään et tervehdi, niin ethän säkään silloin tervehdi, että otti ja tuota. Kyllä mä tervehdin niit ketä huomaan ihan reippaasti enkä odota "kutsukorttia". Joten toikin vähän riippuu mikä on tyyli.
Ja tylyys, onko hän tyly, siis epäkohtelias ja ylimielinen? Jos on, niin anna olla. Vai selkeästi murheissaan tai tosi stressaantunut ja turhaantunut? Sekin ois eri juttu. Voi olla murheitakin.
Toi siis riippuu. Ehkä kandee tunnustella vähän omia fiiliksiään ja taustojaankin. Että onko sulla taipumusta kiinnostua vaikeista parannusprojekteista ja taas olet hakkaamassa päätäsi seinään tympeän tyypin kanssa, vai onko hän tosiaan jotain muuta ja syystä tai toisesta poissaoleva aina välillä.
Toisaalta, kun te kerran kuitenkin juttelette ja tunnette, ja sinä olet syömäänkin kysynyt... Niin jos se kolmas kerta todensanoisi, kysy lähetkö nyt kahville tai jotain suoraa ja jos ei, niin anna vaan olla: kyllä te jo niin tuttuja olette, että kai se tajuaisi sitten jo jotain ittekin antaa takasin päin. Jos ei lähe, niin olkoon sitten kaveri ja hyvänpäivän tuttu, miksi hakata päätään seinään ihmisen kanssa, jota vielä senkin jälkeen pitäisi lukea, tavoitella, tulkita, jne. kun voisi alkaa sitten jo toteamaan, että kaikkeni tein ja nyt sen jo seuraavan eteen? On hyvä esittää asiansa, tehdä aloite tutustumiseen, olla sosiaalinen, mukava ja reipas, vaikutat ihan oikeesti hyvältä tyypiltä. No, niin, mutta kun se on tehty, jos toinen oikeesti tylyilee, ei koskaan lähde ja on niin vaikeesti tavoiteltava, ettei sitä tavoita koskaan niin minkäs teet?!
"Olen nyt aika hukassa, että mitä pitäisi tehdä seuraavaksi."
Ei mitään. Olet jo pari kertaa pyytänyt syömään, kun ei ole lähtenyt, olet pelkkä kaveri ja sillä selvä,.
Todennäköisesti hän ei tee sitä tahallaan, ehkä hän vain on väsynyt tai pohtii jotakin. Olen itse loukannut samoin ja ihmettelen kun ei saa mitään mahdollisuutta oikaista.
Joten turhan pienestä ei kannata pahoittaa mieltään.
Varsinkin jos henkilö ei sano pahasti vaan pyrkii olemaan kohtelias.
Kerro jos pidät hänestä.
Tunsin kaverin joka vaati hymyilemään että hän tuntisi itsensä tervetulleeksi, vaikka olin sairaana, se oli hiukan ahdistavaa.
Luulen tässä olevan kyse jännittämisestä, nainen ei vielä ajattele sinun tahtovan tutustua.
"Luulen tässä olevan kyse jännittämisestä, nainen ei vielä ajattele sinun tahtovan tutustua."
Kaksi kertaa syömään niin sekö ei ole osoitus siitä ,että haluaa tutustua?