Mua ottaa päähän nämä yllätysvieraat, jotka ihan ilman mitään varoitusta pölähtävät kylään. Meidän serkut asuvat tuossa kilometrin päässä ja tulevat monesti käymään. Mukavia ihmisiä muuten, mutta eivät juuri koskaan ilmoita etukäteen tulostaan.
Se tunne kun olet juuri käpertynyt lämpimän peiton alle päivätorkuille tai sinulla on todella kiireinen päivä tai olet muuten vain huonolla tuulella ja joku tulee pimputtamaan ovikelloa. Ärsyttää suunnattomasti, kun pitää olla koko ajan varpaillaan, että taasko niitä vieraita. Kai sitä pitäis tajuta, että vaikka oltaisiin kuinka läheisiä, niin on kohteliasta soittaa ensin ja kysyä sopiiko tulla nyt vai joskus toiste. Jos ei avaa ovea niin kierretään taloa ja tiiraillaan ikkunoista, oiskohan joku sittenkin kotona.
Joten te rakkaat yllätysvierailuja suosivat ihmiset, jotka tätä luette, niin sopikaa tulosta tästälähin etukäteen.
Se tunne kun olet juuri käpertynyt lämpimän peiton alle päivätorkuille tai sinulla on todella kiireinen päivä tai olet muuten vain huonolla tuulella ja joku tulee pimputtamaan ovikelloa. Ärsyttää suunnattomasti, kun pitää olla koko ajan varpaillaan, että taasko niitä vieraita. Kai sitä pitäis tajuta, että vaikka oltaisiin kuinka läheisiä, niin on kohteliasta soittaa ensin ja kysyä sopiiko tulla nyt vai joskus toiste. Jos ei avaa ovea niin kierretään taloa ja tiiraillaan ikkunoista, oiskohan joku sittenkin kotona.
Joten te rakkaat yllätysvierailuja suosivat ihmiset, jotka tätä luette, niin sopikaa tulosta tästälähin etukäteen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuinka monta kertaa olet pyytänyt heitä soittamaan ennen suunniteltua tuloaan?
Tarkotatko että kohteliaisuutta on mahdotonta tajuta ellei joku nimenomaan selitä?
Mimmoisia juntteja tääkin maa on täynnä...
joo tuntuu tutulta asut näköjään omakotitalossa ja on vaikeampaa piilotella. minä en aukaise ovea ja olen sanonut tutuille että soittaa ajoissa. sit on naapureita jotka tietää että on tapana levätä kun on aikasin noussut ylös ja ne ei välitä ! että voi ottaa aivoon. en aukaise kuitenkaan mutta suutun ja unet on menneet.
Jooops. Näinhän se joskus menee.
Muistelen serkuani jolla oli naapuri aikoinaan joka tuli miten itse lystäsi ja rupatteli tuntikausia.
Sitten hän jälleen tuhannen kerran näki kuinka naapuri lönkkäsi hänen kotiaan kohti.
Serkkuni ei hädissään muutakaan keksinyt kuin meni vaatekaappiin eteiseen piiloon niin kauaksi kunnes toinen luovutti.
Kuunteli siellä vaatteiden seassa kun toinen kahnusti ikkunoiden alla ja tiiraili sisään.
Hän oli hyvin ahdistunut tästä naapurista ja melkein tuli surku kun sitä selvitti, mutta pakko oli nauraa, vasta kotona kun mietin sitä vaatekaappiedpisodia.
no muutaman kerran pidät sellaista peliä että olet lähtevinäsi lenkille,kauppaan,uimaan,asioille,kirjastoon,kaverille tms just silloin kun oven taa ilmestyy näitä vieraita.
jos ovat fiksuja niin älyävät jos eivät niin sano suoraan: etten voi olla omassa kodissani varpaillani.olkaa hyvät ja kysykää ensin menoni
Minä poikkeilen ohimennessäni sukulaisiin. Ja minun luokseni poikkeillaan. Minusta se on mukavaa. Asutaan pikkukaupungin keskustassa koko puolen sukua.
Mutta jos en tykkäisi vierailuista, pystyisin sen takuulla sanomaan kylään pyrkijälle.
Mitä varten meillä ihmisillä on kieli?
Ja aivot on ihmisellä, koska... - osaatko arvata?
Aika hassua. Aikaisemmin Suomessa oli hyvinkin tapana piipahtaa vaikka naapuriin päiväkahville, silloin naiset olivat yleensä kotona. Maaseudeulla varsinkin oli hyvin yleistä. Sunnuntaisin sukulaiset tulivat kilometrienkin päästä käymään. Aina lauantain oli siivouspäivä, pestiin lattiat ja pyyhittiin pölyt, vaihdettiin lattialle pyhämatot ja liinat pöydille, samoin sunnuntai-aamuna laitetiin päälle pyhävaatteet. Launatain myös leivottiin pullaa ja kuivakakkua ja marjapiirakkaa.
Lapset menivät pyhäkouluun sunnuntaina ja aikaa vietettiin perheen keksekn jos vieraita ei käynyt, mutta se åpyhitettiin todella lepopäiväksi, taitaisi auttaa nytkin monta perhettä parempaan yhteisymmäksyyen jos vielä nytkin todella vietettäisiin vapaapäivää, niin että äiti ei todellakaan hössötä koko ajan ja harrastukset eivät vie kaikkea aikaa vaan todella ollaan yhdessä ja vielä kauniisti puettuina.
Toki kaikkien täytyy ymmärtää antaa lepohetket ihmisille, silloinkaan ei menty " päiväunien aikaan kylään, vaan iltapäiväkahville.
SAnoppa kerrankin ihan suoraan tai laita ovi lukkoon ja olet hiljaa kotona niin kukaan ei vaivaa kun muutaman kerran ei avata ovea tai sitten avaat ja sanot että nyt ei sovi tulla kylään niin oppivat nopeasti milloin tullaan ja milloin ei sovi.