Anteeksi antaminen

Ensinnäkin kannattaisi hyväksyä se, että kyllä, ihmiset aina tuottavat pettymyksen ja erehtyvät. Mä en nyt tiedä, mitä tuo "jotain" on, mutta koska hän ei ole siis oikeasti pettänyt, niin ei ole. Sä voisit unohtaa virheet paremmin, kun alkaisit miettiä myös, mitä hän sietää sinussa. Et todellakaan ole täydellinen ja virheetön, vaan sössit takuulla siinä missä muutkin. Mieti huonot puolesi, mieti epäonnistumisesi, mieti kaikki virheesi. Sitten huomaat, että sinä et ole ainoa joka sietää virheitä ja että hän ei ole ainoa, joka aina "tekee jotain".

Täytyy aina muistaa, että meissä kaikissa on omamme, kaikilla taakkamme ja jos joku kuvitteleekin olevansa täydellinen, voin kertoa totuuden: sellaista ei vaan ole. Kasvaminen on vuosikymmenten prosessi, tapahtuu etenkin kriisien (pienien ja isojen) menetysten, virheitten ja erehdysten kautta. Joten voit hengittää: et ole valmis, kokenut kaikkea, et ole virheetön ja sinäkin saat koko ajan anteeksi.

Jos taas hän tekee jotain vakavaa, siis vaikka kännää putkia ja se on sitä pettämistä, sopii miettiä haluatko olla alkoholistin kanssa, tai jos hän ei koskaan pidä lupauksiaan, siis vie mihin lupaa, auta jos lupaa, puhu totta, kun sanoo, niin haluatko olla siinä... Ja siis, mieti mikä on se sinun sietämisesi oikea raa, lopeta jättämisleikit, ne kusee sinua kintuille. Lisäksi pelleilet vaan, mitäs se on? Pitäisikö se antaa anteeksi?

Suhteissa on alussa aina ylisuuria odotuksia, jotka päättyvät pettymykseen. On vain tavallisia ihmisiä. Ei ole täydellisiä, ihmeellisiä, taivaallisia ihmisiä, jotka eivät meitä petä, vaan vaikka olisi mikä miljardööri, hollywood-tähti, luokan suosituin poika, ihmeeltä vaikuttava, mitä tahansa, hän on tavallinen. Lihaa ja verta, ja omaa myös ne huonot puolet. Ihminen ihastuessaan kuvittelee kaikenlaista ja siksi se "arki" on usein niin suuri pettymys. Sen lisäksi ihmisellä on taipumus huomata toisten virheet, muttei omiaan: me usein vaadimme toisilta ties mitä, ja unohdamme, että emme itsekään kovin kummoiseen pysty. Mitä sinä teet? Miten sinä olet niin ihmeellinen? Kauanko jaksat olla yli-ihminen?

Luonteen piirteistään pääsee eroon tiedostamalla ne, ja sitten aina miettimällä miten tällä kertaa suhtautuu, pohtimalla itseään, rajojaan ja pikku hiljaa, toimimalla toisin. Pikkuhiljaa siis.
Älä ole ylikatkera, valitset itse kumppanisi, elämäsi ja suhtautumisesi, sinulla tuskin on syytä siihen. Pilaat vain kaiken sillä.
Hyväää voit keskittyä kun vallitset sen ja lakkaat säälimästä itseäni ja vaatimasta niin paljon. Ja tajuat ne omatkin virheesi.

Olen ennenkin ajatellut noita juttuja enkä koskaan ajatellut olevani täydellinen, silti tajuan paremmin näköjään vasta kun joku muu sanoo sen. Saan minäkin pyytää usein anteeksi, mutta teen sen toisin kun hän. Olemme olleet yhdessä puoli vuotta ja sitä ennen pitkään kavereita että ehkä tämä on se vaihe kun kaikki ikävä paljastuu. tiedän myös miten tyhmää että olen jättänyt hänet mutta olen ollut tosissaan sitten hän taas itkee ja sanoo että muuttuu ja tunnen itseni hirviöksi. Kiitos vastauksesta jäin kuitenkin miettimään hänen tekemiään uhrauksia minun eteeni, eikä niitäkään puutu.