Erosimme juuri mieheni kanssa. Olen surullinen ja pettynyt. Suhde oli vaikeaa jo kauan ja minä kärsin siitä henkisesti. Emme tainneet koskaan kohdata tunnetasolla oikeasti. Tiedättekö kun tämä mies käsittelee ongelmat hijenemällä. hän ei pysty ilmaisemaan syviä tunteitaan. Ei pysty pukemaan niitä sanoiksi. Mutta hitsi onko sellaisia miehiä? otin hänet kun hän oli ihastunut minuun ja yritin koko suhteen ajan saada hänestä tunnetasolla jotain irti. Olin usein ahdistunut, enkä tiennyt mitä hän tuntee. Emme pystyneet käsitteleen konflikteja vaan hän aina hiljeni ja vältteli minua. Asioista ei puhuttu ne vaan jätettiin elämään omaa elämäänsä. Minä puhuin kyllä ja liikaakin olin usein niin ahdistunut. Syytän osittain itseäni, että olen luonut hänelle liikaa odotuksia tunnetasolla. Vaikka mun pitäisi olla helpottunut itken vain sängyssä sitä että mies lopulta ei enää jaksanut. minä en olisi muuta halunnut kun hän olisi tehnyt jotain ongelmiemme eteen, osoittanut tunteitaan. Viime ajat hän vain vältteli mua ja teki hiljaista eroa. Sattuu ja en tiedä mitä tehdä. Tavarat on jakamatta, asumme onneksi työn takia erillään tällä hetkellä. Miten hitossa vaan kohdata totuus ja luovuttaa että se mies ei ollut minulle SOPIVA! koska emme koskaan kohdanneet sillä henkisellä tasolla millä olisin halunnut.
TUNNEVAJE
hajalla...
5722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kun hän oli ihastunut minuun"
Olipas "tasokkaan" kylmäveristä "tunteilua" sinun puoleltasi.
en tarkoittanut sitä kylmästi. Halusin tuoda esiin, että en ollut häneen ihastunut heti. lause oli ehkä hieman harsh.. :(
No siis miesten on tunnetusti vaikea ilmaista vaikeita asioita sanoiksi tai purkaa niiitä edes lähimmille ystäville,en nyt ala yleistämään asiaa sen kummemmin sillä on niitä toisenlaisiakin mutta pääpiirteittäin kai ne ovat aika harvassa.
En tiedä kuinka pitkään olitte yhdessä ja oliko loppupeleissä se viimeinen naulan isku arkkuun juuri tämä mainitsemasi asia ettei hommista puhuttu ollenkan vai puhutiin liian vähän?
Kait miehellekin voi tulla eteen ahdistava tunne jos joku painostamalla vaatii puhumaan vaikeista asioista jos ei niitä pysty kovin helpolla puhumaan?
Miten muuten elämssä meni? oliko talous kunnossa,ressinpoikasta, tai muuta jotka oisivat voineet vaikuttaa miehesi kykyyn/voimiin puhua asioista?.
mulla vähän samankaltainen tilanne. Asumme kyllä vielä yhdessä. Haluaisin yrittää ja parantaa suhdetta, mutta en oikein tiedä mitä tehdä.
Tuntuu että mies ei tahdo enää yrittää.. vielä muutamiapäiviä sitten halusi vielä yrittää mutta taas se ero tuli puheeksi parisen päivää sitten.
Olemme puhuneet, mutta en löydä vieläkään perimmäistä syytä miksi hän haluaa erota. Veikkaan ettei hänellä ole vaan tunteita enää minua kohtaan.
Vaikka syyksi hän sanoo sen että olemme kovin erilaisia emmekä tule hyvin toimeen, vaikka oma mielipiteeni on ihan toisin. Maailmankuva, ja arvot ovat meillä samanlaisia, olemme kiinnostuneita muutamista samoista asioista.
noh, saa nähä mitä tästä vielä tulee vai jatkuuko elämä toisin :) Voimia sinulle!
Samanlaista se voi olla kumman vaan sukupuolen kanssa. Olen nelikymppinen mies ja tuntuu, että elämä on jo ohi. Kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen voin sanoa, että jos toinen ei ole kiinnostunut seksistä eikä läheisyydestä, niin ei se muutu ajansaattoon. Nyt olen miettinyt eroamista jo muutaman vuoden, mutta kun puhun siitä, se on yksipuolista, ei voida puhua kuin sään-tasoisia asioita. Terapiaa on käyty puolitoistavuotta, ei vaikutusta. Tuntuu kuin olisimme eri planeetoilta kun vaimoni ei edes ymmärrä mitä tarkoitan kun kerron kaipaavani läheistä suhdetta jossa puhuttaisiin aina asiat halki. Nyt on jääkautta kestänyt heinäkuusta, yleensä se on kestänyt 3 - 6kk kunnes en jaksa enää.
Sitten tehdään eroa tai yritetään tosissaan viikko kaksi ja sama alkaa taas, joka kerta vuosien ajan, eräänlainen oravanpyötä tämäkin, josta ei osaa astua pois.