Nyt kun vettä tulee saavista kaatamalla, niin mieleni muuttuu kaihoisaksi. Haikailen sen Suuren Rakkauden perään, olisi kiva käpertyä jonkun kainaloon.
Etenkin mieleeni nousevat nuo elokuvien suuret kohtaukset, kun ns. toivottoman rakkauden kohde ilmestyy vettä valuvana oven taakse ja tunnustaa tunteensa ja niin he elävät elämänsä onnellisina loppun asti...
Eli saako sade ketään muuta ajattelemaan sitä toista ihanaa ihmistä? Ennen kaikkea, onko kenellekään käynyt, kuten yllä kuvailin? Tai edes vastaavaa? Vai tyydynkö elämän realiteetteihin ja alan kiltisti katselemaan niitä suuria tunteita nyyhkyleffasta seuranani nenäliinapaketti?
Etenkin mieleeni nousevat nuo elokuvien suuret kohtaukset, kun ns. toivottoman rakkauden kohde ilmestyy vettä valuvana oven taakse ja tunnustaa tunteensa ja niin he elävät elämänsä onnellisina loppun asti...
Eli saako sade ketään muuta ajattelemaan sitä toista ihanaa ihmistä? Ennen kaikkea, onko kenellekään käynyt, kuten yllä kuvailin? Tai edes vastaavaa? Vai tyydynkö elämän realiteetteihin ja alan kiltisti katselemaan niitä suuria tunteita nyyhkyleffasta seuranani nenäliinapaketti?
Vastaukset 3
Vanhimmat
sitä elokuvaa. Ehdottomasti varmempi.
joo, kyllähän noita suuria kohtauksia on koitettu matkia. Puitteet ollu kunnossa ym. Mutta tosiaan elämän realiteetit pamahtaa aina tiskiin, esim. alkaa pierettämään tai vastaavaa. tunnelma menee joko hajun, "sen pienen inahduksen" tai sulkijalihakseen keskittymisen vuoksi.
Viime viikolla kävin soittamassa ovikelloasi, mutta et ollut ilmeisesti kotona...
Mutta ei sillä ole enää väliä... Ehdin jo tavata yhden tosi hyvän tyypin...