Minun tilanteeni on todella vaikea ja siitä ei ole kiva puhua.. Tätäkin kirjoittaessa itken jo pelkästä raivosta! Tapasin rakkaani noin vuosi sitten kun hän oli vaikeassa tilanteessa: vaimo synnyttänyt kuolleen lapsen ja heidän suhteensa mennyt sen jälkeen täysin pilalle. Vaimo masentui niin pahasti että unohti olla rakkaani ansaitsema ihana vaimo ja ryhtyi oikein kanaemoksi vanhemmille lapsilleen.
Mies masentui seksittömyydestä ja kääntyi minun puoleeni rakkauden nälässään. Me olimme heti toisillemme ne oikeat ja kaikki synkkas niin hyvin. Mieheni jälleen piristyi ja elämä kuulemma tuntui ihanalta. Sanoi minun olevan oikeasti hänen ykkösensä mutta ei tietenkään voinut jättää vaimoaan lasten takia. Me saimme olla yhdessä melkein joka päivä ja hän oli todella romanttinen minua kohtaan. Näin hänen vaimonsakin monta kertaa "vahingossa" ja se hupakko näytti ihan petolinnun perältä jonka takia jaksoin itse aina laittautua miestä varten.
Noin pari kuukautta sitten aloin puhua että voisimme yhdessä alkaa miettiä omaa tulevaisuutta ja elämää eteenpäin. Mies tuntui vain välttelevän näitä kysymyksiä tai ohittavan ne suoraan. Myöhemmin minulle selvisi että olivat vaimon kanssa muka menneet selvittämään lapsen kuolemaa. Tämän jälkeen alkoi meidän tapaamisemme vähentyä ja alkoi viettää aikaa "perheensä" kanssa. Ihan kuin minulle ei ollut enää käyttöä ja minähän en ole mikään käyttöesine.
Meidän oli tarkoitus lähteä kanarialle ensi viikoksi, mutta mies tuli luokseni kertomaan että vaimo on raskaana ja tahtovat yrittää perheenä vielä kerran uudelleen. Ei kuulemma tahdo heittää kymmenen vuoden liittoa hukkaan oman virheensä takia. Mutta voiko minut ja meidän kokemuksemme heittää sitten hukkaan kuin jonkun arvottoman esineen? Minä vihaan tuota ämmää, sillä hän vei mieheni. Ja nyt vielä raskaana kuitenkin keplokonstein ja pakottaa/kiristää miehen jäämään. Olen niin vihainen hänelle, että tahdon kertoa minusta ja miehestä kaiken. Onko kellään kokemusta miten sen voisi tehdä oikein kipeällä tavalla? Olen ajatellut sanoa että minäkin olen raskaana ja myöhemmin sanoa saavani keskenmenon niin varmasti mies tulisi minun luokseni! Ideoita tai samankaltaisia kokemuksia? Minut on petetty, mieheni koski toiseen naiseen vaikka me olimme yhdessä. Mikään ei ole sen suurempi satutus..
Mies masentui seksittömyydestä ja kääntyi minun puoleeni rakkauden nälässään. Me olimme heti toisillemme ne oikeat ja kaikki synkkas niin hyvin. Mieheni jälleen piristyi ja elämä kuulemma tuntui ihanalta. Sanoi minun olevan oikeasti hänen ykkösensä mutta ei tietenkään voinut jättää vaimoaan lasten takia. Me saimme olla yhdessä melkein joka päivä ja hän oli todella romanttinen minua kohtaan. Näin hänen vaimonsakin monta kertaa "vahingossa" ja se hupakko näytti ihan petolinnun perältä jonka takia jaksoin itse aina laittautua miestä varten.
Noin pari kuukautta sitten aloin puhua että voisimme yhdessä alkaa miettiä omaa tulevaisuutta ja elämää eteenpäin. Mies tuntui vain välttelevän näitä kysymyksiä tai ohittavan ne suoraan. Myöhemmin minulle selvisi että olivat vaimon kanssa muka menneet selvittämään lapsen kuolemaa. Tämän jälkeen alkoi meidän tapaamisemme vähentyä ja alkoi viettää aikaa "perheensä" kanssa. Ihan kuin minulle ei ollut enää käyttöä ja minähän en ole mikään käyttöesine.
Meidän oli tarkoitus lähteä kanarialle ensi viikoksi, mutta mies tuli luokseni kertomaan että vaimo on raskaana ja tahtovat yrittää perheenä vielä kerran uudelleen. Ei kuulemma tahdo heittää kymmenen vuoden liittoa hukkaan oman virheensä takia. Mutta voiko minut ja meidän kokemuksemme heittää sitten hukkaan kuin jonkun arvottoman esineen? Minä vihaan tuota ämmää, sillä hän vei mieheni. Ja nyt vielä raskaana kuitenkin keplokonstein ja pakottaa/kiristää miehen jäämään. Olen niin vihainen hänelle, että tahdon kertoa minusta ja miehestä kaiken. Onko kellään kokemusta miten sen voisi tehdä oikein kipeällä tavalla? Olen ajatellut sanoa että minäkin olen raskaana ja myöhemmin sanoa saavani keskenmenon niin varmasti mies tulisi minun luokseni! Ideoita tai samankaltaisia kokemuksia? Minut on petetty, mieheni koski toiseen naiseen vaikka me olimme yhdessä. Mikään ei ole sen suurempi satutus..
Vastaukset 31
Vanhimmat
pro..
Sinähän olet ollut kakkonen. Mies on naimisissa. Oli heidän liitto minkälainen tahansa niin sinun asema ei ole muu kuin kakkonen.
Miten voit sanoa että sinua on petetty koska olet itsekin ollut osallisena pettämään toista naista joka on naimisissa tuon peturimiehen kanssa. On väärin vihata naista hän ei varmaankaan tiedä sinusta mitään. Vihaa sitä petturimiestä sinne ne tunteet kuuluu.
Ikävä sinänsä jos rakastuit mutta niin on käynyt monelle muullkein.
Kehtaakin tuo v i t u n haiseva huora sillä ole mitään jakoa sanoa mitään, menköön kanarialle yksin ja upotkoon atlantiin.
Et voi vihata hänen vaimoaan. Tiedät, että olet itse tehnyt erittäin pahan virheen ja ryhtynyt suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Ei varmaan ole helppoa lukea tätä tekstiä, mutta sitä saa mitä tilaa. Oma mieheni kärysi jokin aikaa sitten suhteestaan toiseen naiseen. Itse en ole vielä päättänyt mitä meidän suhteelle teen, mutta mieheni on vannonut, että tähän toiseen naseen ei ole eollut enää yhteydessä. Heidänkin piti lähteä yhteiselle risteilylle ja kas kummaa mieheni ei lähtenytkään. Hän sanoi, olen paljon tärkeämpi kuin jokin risteily. Jos minä jätän hänet tuon naisen takia niin hän ei todellakaan tuota toista naista itselleen takasin ota. Se on mennyttä.. Se mitä näet ulkoa ei merkitse kaikkea. Et tiedä heidän suhteestaan muuta kuin sen mitä mies on halunnut kertoa ja niin, että saa sinulta varmasti seksiä ja sinä hölmö uskoit. Uskoit ukkomiestä, vaikka niin paljon olet tarinoita kuullut, että kun kakkonen alkaa heittäytymään hankalaksi ja liian läheiseksi kerää ukkomies tavaransa ja jättää kakkosen. Näitä miehiä on ja löytyy. Heillä pitää olla aina jokin ns. vakipano oman suhteen rinnalla. Omalla mieheni ei tällainen ole, mutta pettäminen on pettämistä ja se riittää tuomaan tuskaa suhteeseen kuin suhteeseen. Etkö ole kertonut miehen vaimolle suhteestanne? Kerro ihmeessä mikäli vaimo ei tiedä. Et ole sille miehelle mitään velkaa...
Provoparka, sääliksi käy, kun olet niin älytön. Kasva isoksi ja uskottavaksi provoksi, ennen kuin seuraavan kerran ilmestyt palstalle Jookos?
Aloitus selvä provo, mutta valitettavasti reaalielämässä löytyy oikeastikin näitä tähän tyyliin ajattelevia kakkosia. Eli voisi toisaalta olla tottakin.
Oletko ajatustenlukija, vai mistä tiedät mitä kukakin ajattelee?
Ihmisten omista puheista voi tehdä omat johtopäätökset. Jotkut ilmaisevat ajatuksensa hyvinkin avoimesti eivätkä edes tajua, miten ristiriitaisilta heidän puheensa kuulostavat ulkopuolisista.
alottajahan on selkeesti se sama dyydeli joka on kirjottanu jo aiemminki näille palstoille. On meinaan sen verran tutun kuulonen teksti. edellisessä stoorissa vaan mies ja vaimo ei ollu viel naimisissa (löytyy vanha suola janottaa - palstalta)...mahtaakohan tää olla jatko-osa.
Lima-Lissujan se siellä taas päässään vatvoo samaa tarinaa. Oletettavasti elää jossain haisevassa luukussa sotkujensa keskellä ja istuu läppärinsä äärellä 20 tuntia vuorokaudessa sepittämässä näitä jankutuksiaan. Välillä vetää röökiä ja välillä nappia. Kirosanojen määrästä voi päätellä promillet. Kerran päivässä käy lähikaupassa ostamassa mäyräkoiran ja juoksee mäyräkoira kainalossa läppäriin lukemaan vastauksia Suomi24-palstalle. Hoitoonhan se pitäisi laittaa.
Sinun rakkaasi on rakkaasi juuri niin kauan kun tanssit hänen pillinsä mukaan. Hän leikki kanssasi ja sinun olisi se pitänyt tajuta jo sillloin kun hän väitti sinua ykköseksi vaikka oli naimisissa. Kuinka typerä oikein olet? Tyypillinen kakkonen - sinulla ei ole mitään oikeuksia, vain velvollisuuksia.
Onneksi mies halusi vaimon kanssa jatkaa en sääli sua kakkonen. Miehen vaimolle sympatiat keskenmeno on rankka asia ei siinä silloin jaksa miettiä omasta ulkonäöstä vähään aikaan.
Ilmeisesti se mies on täysin kyvytön tuntemaan yhtään mitään, että hänelle sitten ei ollut kovin suuri menetys se lapsen kuolema, ja hänelle oli suurempi menetys vaimon ulkonäön rupsahtaminen. Minulla käy vaimo sääliksi, että on tuhlannut elämäänsä tuollaisen kylmän sian kanssa, ja tuhlaa ilmeisesti tästä eteenkinpäin. Ajatella mitä tapahtuukaan, jos joku lapsista sairastuu pahasti, tai vaimo itse. Taasko on ukko lohduttajaa vailla? Miksi tuollaisen suhteen jatkumista kannattaisi haluta edes? Siis olettaen, että aloitus on edes totta, sillä minusta vaikuttaa provolta.
Keskity ap jatkossa oikean elämän ongelmiin. Niitä ilmiselvästi riittää sinulla ihan omastakin takaa. Mieti, että miksi ihmeessä käytät aikaa ja vaivaa tuottaaksesi noin pitkän ja silti niin tylsän ja läpinäkyvän provon fiktiivisten ihmisten elämästä.
Oon itse petetty vaimo, ja jos oot samassa jamassa, niin kyllä hävettää puolestasi.
Mieheni ei saanut kotona tarvitsemaansa tukea eikä hänen vaimonsa suostunut puhumaan tapahtuneista. Hän kaipasi myös läheisyyttä ja seksiä. Minä olen abortin tehnyt nainen ja minulle hän uskoitui baarissa suoraan tapahtuneesta. Ensimmäisen yön hän itki olkapäätäni vasten. Aloimme juttelemaan asioista entistä enemmän ja yksi asia johti toiseen. Olimme toisillemme tukipilarit. Tiesin kyllä hänen olevan naimisissa, mutta hänen kertomuksesnsa vaimostaan herättivät minun närkästymiseni. Nainen oli kuin yksin tapahtuneen kanssa ja sulki mieheni tilanteen ulkopuolelle. Mies saattoi viettää parikin viikkoa luonani, tilanne oli niin että olin hänen ainoa naisensa. Vaimo ja lapset olivat velvoite, jotka olivat tiellämme. En edes miettinyt hänen vaimoaan ennen kuin mies vähitellen alkoi hävitä elämästäni ja kunnes pudotti pommin..
Olo on kuin petetyllä aviovaimolla. Mies en osaa vihata, sillä hän on ollut kahden tulen välissä koko ajan. Vaimo tekee mitä tahtoo eikä ajattele muiden tunteita ollenkaan. Hän kuvittelee saavansa miehen takaisin silloin kun hänestä tuntuu siltä. Mies on sanonut tunnustaneensa pettämisen ja vaimo on kuulemma antanut anteeksi kun molemmilla oli niin vaikeaa aikaa. Miten voikaan toisen ihmisen lapsellinen leikki vaikuttaa niin paljon minun elämääni? Ainoa ajatus mikä päässä pyörii on kosto ja oikeutus.. En todellakaan tiedä miten pääsen tästä yli.. Tahdon vain oman rakkaani takaisin ja asiat vanhaan jamaan.. En ole mielestäni kenenkään kakkonen, olen vain tavannut rakkaani kanssa huonolla hetkellä. Inhottaa kun tietynlainen maine liitetään..
Näillä vinkeillä kokeillaan!
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/201109010144300_lz.shtml
Mitä sä nyt oikein selität. Eihän mies sinun miehesi koskaan ole ollut. Arvaa miltä vaimosta tuntuu, kun lapsi kuollut ja ukko vaan juoksee vieraissa. Sä lankesit siihen perinteiseen, voi voi kun vaimoni ei ymmärrä minua eikä sitä että minuunkin sattuu. Näinköhän mies vaimolleen on edes yrittänyt puhua tunteistaan lapsen kuollessa? Tuskin. Ällöttävä ukko.
Kakkonenhan sä olet. Tai siis olit. Mies teki sen teon, mitä tuossa tilanteessa hyvä mies tekee: palasi vaimonsa luo. Vaimolta tuskin myötätuntoa sinua kohtaan heruu yhtään. Turhaan sä vaimoa vihaat. Vihaa miestä tai itseäsi. Mitä sä oikein odotit miehen tekevän tuossa tilanteessa? Hylkäävän vaimonsa ja tulevan lapsensa? Tosi mies ei niin tee. Tosi mies tunnustaa oman hölmöytensä ja edes yrittää korjata tapansa. Ja pitää huolta perheestään.
Toivottavasti olet kuitenkin provo.
Kuka sinut petti, jos tarvitset ihan iltalehden neuvoja miten toipua uskottomuudesta? Eihän mies ollut sinun miehesi, lainassa vain.
Ei ole hyvästä miehestä kyse, jos tuossa tilanteessa palaa vaimon luo. Mies on vain mukavuudenhaluinen, ja ilmeisesti vaimo on toipumaan päin ja arki ja seksi alkaa luistaa kotona, niin voi taas kotia leikkiä vaimonkin kanssa. Auta armias, jos jotain muuta sattuu, niin varmasti on taas uusi nainen kuvioissa. Tuo mieshän käyttää naisia vain hyväkseen! Kakkosia ja ennen kaikkea vaimoaan!! Tuollaisesta ihmishirviöstä tarvi mitään positiivisia piirteitä etsiä! Se jos on pettänyt vaimoaan lapsen kuoleman jälkeen kertoo, että kyseessä on aivan kamala ja tunnekylmä ihminen. Oikea Mies ei tee niin, vaan pysyy vaimon tukena, vaikka vaimo kuinka yrittäisi sulkea miehen ulkopuolelle. Enkä edes usko, että vaimo on sulkenut miestä ulkopuolelle, vaan mies ei ole edes halunnut olla tukena.
Aika hassua, kun alussa sanoit, että nainen on saattanut itsensä jollain kepulikonstilla raskaaksi. Kuule, ihan ne on harrastaneet sitä itseään, ovat tahtoneet tosiaan edes sen hetken - ja miksei useamminkin. Luulisi sinunkin tietävän, miten tullaan raskaaksi.
Jos tietäisi, ettei tällaista ole oikeassa elämässä, sanoisin minäkin että provo, mutta kun samaan aikaan tietää, että kaikki on mahdollista, niin ei voi sanoa muuta kuin voi voi ja ai että.
"SINUN MIES" koska hänestä tuli miehesi? Toisen naisen mies:
Vaimolla on ollut niin paljon tunteita kehissä jo lapsen kuoleman takia ja selvitäkseen kuitenkin elossa olevien lasten hoidosta voi mies toki jäädä vähemmälle hoidolle. Lähinnä miehen tehtävä olisi hoitaa arkea toisena aikuisena siinä kuin juosta karkuun ja vongata seksiä vieraalta naiselta. Hitto että toivoisi näissä tilanteissa että ne baarissa tavatut kakkosnaiset puhuisivat miehelle järkeä mieluimminkin kuin antaisi lohdutuspanna itseensä. Jos joku mies tulisi poraamaan mun olkapäätäni vasten lapsensa kuolemaa ja seksitöntä liittoaan voisin toki tarjota apuani ja tilata ajan vaikka terapiaan mutta ei tulisi mieleeni ihan heti alkaa lohutuspanoksi. Voisin kuvitella sen tunnekirjon siellä kotona ja miehenkin tuskan mutta johan järkikin sanoo että ei kukaan siinä tilanteessa kykenisi ihan oikeasti hyppäämään uuteen suhteeseen ilman edellisen paskoja mukanaan. Ei sen vaimon tarvitse siellä kuvitella mitään takaisin saavansa sillä eihän se miestänsä mihinkään ole menettänytkään. Mies lohdutti itseensä sinulla ja nainen jollain muulla tavalla. Nyt ne on edenneet seuraavaan vaiheeseen. Yhteinen arki ja yhteiset muistot ja yhteiset lapset on aika suuria motiiveja jatkaa eikä tuo vaimon kylmyys johtunut todennäköisesti siitä että hän olisi tietoisesti ollut miehelle kylmä vaan hän ei kyennyt tuon tragedian takia mihinkään villeihin seksisessioihin. Sinun kriisisi on sinun kriisisi ja heidän kriisissä oli mukana vielä lapset ja heidän molemmat vanhemmat. Jos he eivät kyenneet keskustelemaan asioista keskenään johtui se siitä että he molemmat olivat samassa uppoavassa veneessä. Inhilillistä ja silloin ei toisesta tukea juuri saakkaan. Sinä tuit miestä ulkopuolelta se on selvä. On totta että mies varmasti oikeasti luuli ja kuvitteli sinut ykköseksi siinä tilanteessa ja tuskin valehteli mutta mies elääkin hetkessä ja se teidän hetki oli niin hyvä siinä elämäntilanteessa. On selvää että kotona ei ollut hyvä hetki. Et sinä millään tavoin saa itseäsi onnellisemmaksi kostamalla sitä että mies ei tehnyt, tuntenut ja hallunutkaan niinkuin sinä halusit. Et saa miestä pakolla tykkäämään itsestäsi sillä se on mahdotonta. Hän on nyt eri mies ja hyväksy se. Ehkä opit jotakin. Et ollut arvoton vaan varmasti lohdutit miestä tosi paljon. Se oli se tehtäväsi. Nyt tämä määräaikaisuus päättyi. Mies ei varmasti edes tajuaisi sinun tunteitasi koska hän elää nyt jo uudessa hetkessä. Ymmärrän että sattuu ja se menee ohi ajan kanssa mutta en usko että sinua sattuu kuitenkaan niin paljon kuin äitiä tai isää joka menettää lapsensa. Lohduttaudu sillä. Valitse seuraavaksi mies joka on valmiiksi onnellinen sillä vain sellainen joka on jo onnellinen yksinään voi vaihtaa elonsa vielä onnellisempaan kaksinoloon. Silloin on mahdollisuuksia.
Tajuatko ollenkaan, että mieheni ei itse ollut kykenevä seisomaan rinnallani, vaan pakeni pois, vaikka todella olisin siihen tilanteeseen häntä kaivannut. Hän menetti sen, mitä hän oli halunnut aina ja iäti, koko elämänsä ajan.
Kerkesimme nähdä ja kuulla hänet monesti ennen tuota iltaa. Tajuatko yhtään miltä meistä tuntui odotetun ensimmäisen yhteisen lapsemme rakenneultran jälkeen seistä siellä sairaalan käytävässä kourassa pelkkä paperipino, ja tieto siitä, että huomenna olen sairaalassa synnyttämässä kuollutta vauvaamme, jota niin kovasti halusimme ja toivoimme. Juu, mies pakeni luoksesi, oliko se yllätys. Sinähän otat avosylin vastaan. Minä jäin yksin kaiken sen kanssa.
Olisin todella tarvinnut tukea minäkin. Tiesitkö, että menetimme myös toisen lapsen heti siihen perään? Kertoiko hän siitä koskaan sinulle. Kertoiko hän koskaan sinulle siitä, kuinka saatuani vihiä siitä teidän touhusta, olisin halunnut erota ja olla rauhassa isompien lasteni kanssa. Kertoiko hän, kuinka paljon minua sattui kestää kaikki se yksin. Kertoiko, että hän ITSE halusi naimisiin juuri minun kanssani, ja vielä yrittää kolmannen kerran.
Kertoiko, että hän vannotti minulle rakkauttaan ja sitä kuinka me tullaan selviämään kaikesta ja pääsemme yli tästä kaikesta, myös mukaanlukien sinut? Kertoiko hän, kuinka hän tiesi olevansa heikko sen surun keskellä ja olleensa ajattelematon ja tyhmä? Kertoiko hän koskaan, että aikoi oppia tästä kaikesta jotakin?
Ja kyllä. Sinun maineesi tiedetään, minä voin kertoa omakohtaisesta kokemuksesta, että se ei näytä olevan pelkkä maine. Tämän sanon, vaikka sinua ei minulle ole koskaan henkilökohtaisesti esiteltykään. Toivottavasti sait mitä halusitkin, hyväkse mieheni sellaisena kuin hän on, usko mitä itse haluat, ja kärsi siitä miltä tuntuu. Ehkä itsekin opit jotakin tästä kaikesta.
Minä nautin elämästäni tämän pienen rakkauden hedelmän kanssa, joka on molempien vanhempien todellinen silmäterä, arvokkaampi kuin mikään muu maailmassa, vai kuvittelitko, että minä tai edes sinä menisivät hänen ylitseen mieheni mielessä? Jotain rajaa sentään. Niin lopuksi, oikein hyvää lomanjatkoa sinulle, ja jos haluat asiasta jotakin kanssani jutella, niin ota yhteyttä, voin tietenkin koittaa lohduttaa ja tukea myös sinua vaikeassa tilanteessasi. Ja olen itse jo niin hyvin asian kanssa sujut, että voit rauhassa kertoa kaiken mikä tässä sinua kismittää.
PItääkö sinun tuota "onnetonta" kakkosta vielä surkeammaksi laittaa. Tiedän, että et ole tuon miehen puoliso, koska kirjoituksesi tälle kakkoselle ei olisi tällaista ja näin myötämielistä. Itse olen juuri pettämisestä toipumassa ja mies kyllä jätti tämän toisen heti kättelyssä ns. rannalle ruikuttamaan ja on rehellisesti katunut tekoaan ja yrittää päivittäin hyvitellä tekoaan. Tälle toiselle puoliskolle ei ole käynyt yhtä hyvin kuin miehelleni eli hänen miehensä haluaa eron välitömästi. Itse en ole vielä tehnyt päätöstä erosta vaan minun on vain mietittävä asioita. En halua tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Olen toipumaan päin. Myönnän olen kyllä tämän ns. kakkosen haukkunut ja lyntännyt syville pohja mutiin asti niin, että tuntuu. Olen löytänyt itsestäni sellaisen puolen, jota en tiennyt edes olevan olemassa. Olen käyttänyt ties mitä nimityksiä ja sanoja jne.. Myönnän kerroin hänen miehelleen hänen pettollisuudestaan ja sitä en ole katunut päivääkään. Älkää kuvitelko, että mieheni on päässyt yhtään sen vähemmällä päinvastoin. Hänellä on vielä pitkä taival edessään, jos haluaa todellakin meidän suhteen jatkuvan. Mutta sinulle viestin aloittaja voisin sanoa niin petaa kuin makaa tai sitä saa mitä tilaa.. On tuo mies kertonut sinulle mitä hyvänsä miksi uskoa? Tiesit, että mies on naimisissa. Miksi silti aloititte suhteen? Tiesit, että ukko mieheen ei koskaan pidä rakastua? Jos hän olisi eronnut vaimostaan niin hän olisi varmaan taas tehnyt saman sinulle eli ottanut toisen rakastajattaren. Tuollainen mies ei muutu. Pettämistä on montaa eri sorttia ja tuollaista pettämisen muotoa en minä edes harkitsisi antavani anteeksi vaan olisit sanut mieheni itsellesi. Kenties olisin voinut suutuspäissäni pettää sinua ex mieheni kanssa. siinä olisit sitten tiennyt miltä tuntuu kun mies pettää ihan oikeasti eikä muutu....
Niin
Totta todella olen se vaimo, ja meidän tapauksessa tuo toinen nainen oli sinkku, ja tosissaan "teerenpeliä" pelannut mieheni kanssa jo kauemman aikaa. Ja voin olla myötämielinen ja vaikka mitä. Ei todella ole ollut helpot kolme vuotta kun tästä pisteestä taaksepäin katsoo... Olet siis hyvin samoilla linjoilla tulossa kohti tätä pistettä parisuhteen uudelleen rakentamisessa kuin me tällä hetkellä tai jopa sanoen minä henkilökohtaisesti olen. Tekstisi kuulostaa juuri siltä, miten meilläkin lähdettiin tilannetta purkamaan. Ja todella mies halusi kanssani naimisiin, sekä myös lapsen, vaikka tasan olin sitä mieltä, että voi äidin lapselleen tehdä vaikka tästä lohduttajasta. Eipä se katkeruus kakkosellekkaan mitään auta eteenpäin pääsemisessä. Minä selviän voittajana, tiedän sen. Luottamus rakentuu arjessa, ja arjen pieninä tekoina. Myös oikea anteeksianto on tärkeä eteenpäin pääsemisessä. Siksi tiedänkin tänä päivänä sanoa, että minä rakastan edelleen, ja myös mieheni rakastaa minua, voit totisesti uskoa, että ei mieheni ole helppoa tietä valinnut kun on halunnut rinnallani elämäänsä jatkaa. Asia on puitu noin miljoona kertaa, ja tärkeintä kait siinä on se, että ymmärtää mikä maailmassa on oikeasti tärkeää, ja mitä oikeasti elämässään arvostaa, ja miten niitä arvostettavia ja kunnioitettavia asioita käsitellään ja kohdellaan.
Tänä päivänä uskallan sanoa, että avioliitto on vakaalla pohjalla. Menneisyydessä ei ollut, tulevaisuutta ei voi tietää, mutta kaiken tän koetun jälkeen olemme mieheni kanssa entistä vahvempia ja tietoisia tunteistamme. REHELLISESTI.
Ja jos epäilet että olisin myötämielinen, niin Tälle "sihteerikölle" voin vain lähettää terveiset, että potuttais se muakin noilla elämänantimilla koittaa tässä maailmassa pärjätä... :)
Tee palvelus yhteiskunnalle ja hävitä ittes helvettiin että kunnon ihmiset saa elää rauhassa:)!
Sanompas varmaan sadannen kerran tämän, sitä saa mitä tilaa, mitäs läksit avioliitossa elävän miehen laastariksi.
Vaimo on oikeasti voinut olla aika lailla alamaissa ja tehnyt surutyötä asiasta, miehen olisi kuulunut odottaa ja tukea vaimoaan, mutta ottikin sinut laastarikseen.
Ja nyt sinä purat kiukkuasi, että muka sinun miehesi on viety, ei mies ei ole ollut sinun hetkeäkään, ymmärrä se.
Mutta summa summarum, vanhollinen kun olen ja pettämistä en hyväksy, näinpä en kunnioita kumpaakaan, miestä ehkä hitusen koska ymmärsi palata vaimonsa luokse.
Hei mikä matkatoimisto tekee matkoja syyskuussa Kanarialle?
Minkälainen mies ei anna vaimolleen minkäänlaista suruaikaa, vaan alkaa heti etsiä seksiä avioliiton ulkopuolelta?
Hellä ja aidosti rakastava, joka laittaa aina vaimonsa ja vaimon tunteet oman itsensä edelle. Kaikin puolin hyvä mies. ;)
Muista, sä olet se kolmas pyörä. Ei itse vaimo.
Toivottavasti sinulta joskus vielä kuolee lapsi ja joku ämmä alkaa vampaamaan miestäsi. Olet äärimmäisen itsekäs ja ilkeä nainen. Ei ihme, että joudut varatuissa roikkumaan. Kuka tuollaisen hirviön vaimokseen ottaisi?