Hei teille! Äitini teki itsemurhan reilu vuosi sitten kevättalvella. Olimme todella läheisiä ja minulla on todella ikävä häntä, mutta vihainen en hänelle ole, varmaan koska rakastan häntä niin paljon.
Jos teille on sattunut jotain vastaavaa, olisi kiva kuulla, miten te olette selvinneet ym. Olisi kiva jutella sellaisen kanssa jolla on kokemusta, sillä kaikki "ulkopuoliset" eivät niin hyvin ymmärrä :(
Mailiosoitteen, jos haluaisitte mailailla [email protected]
Jos teille on sattunut jotain vastaavaa, olisi kiva kuulla, miten te olette selvinneet ym. Olisi kiva jutella sellaisen kanssa jolla on kokemusta, sillä kaikki "ulkopuoliset" eivät niin hyvin ymmärrä :(
Mailiosoitteen, jos haluaisitte mailailla [email protected]
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen todella pahoillani äitisi puolesta! Paras ystäväni teki itsemurhan kaksi vuotta sitten. Olimme 17 vuotta erottamattomat ystävykset. Suru on pohjaton, eikä se koskaan unohdu, mutta sen kanssa oppii elämään!
Itselläni ainakin aluksi alkoi kamalat itsesyytökset ja tunsin myös vihaa ystävääni kohtaan! Hänen tekonsa tuntui niin itsekkäältä. Rakastin häntä todella paljon, sillä olihan hän niin kuin sisko.
Paras apu minulle oli ystävät! Heille oli niin helppo puhua ja he ymmärsivät tilanteen. Kävin psykologin luona, mutta ei siitä ollut mitään apua, lopetin käynnit kesken.
Nyt kahden vuoden jälkeen tuntuu, että on kamala tarve saada puhua asiasta. Kai sitä kytee sisällä pieni pelko, että pian unohtaa, vaikka tiedän ettei se koskaan unohdu!
Että hän tulisi luoksesi unessa, sinun täytyy ajatella ja toivoa ja samalla olla yksin kotona että onnistuisi. Minä olen saanut tavata parhaan ystäväni sillalailla, sen jälkeen suru oli kuin ei koskaan olisi ollutkaa.
Mun veli tappo itsensä kolme vuotta sitten. Mutta tuntuu vieläkin et siit olis vaan korkeintaan vuosi. Tai pari, en mä oikeen tiiä. Joskus se tuntuu eiliseltä. :( Mulle voit silti mailaa, olis kiva jutella. Varmaan auttais kumpaakin. [email protected]