Ongelmanani on hirvittävä epävarmuus uuden seurustelukumppanini suhteen..Onko tämä normaalia? Olen ollut yli kaksi vuotta sinkkuna, joten nyt on ensimmäinen vakava suhde pitkän avoliiton jälkeen. Olen aivan ihmeissäni itsetunnon romahtamisesta..Pelkään, että en ole riittävän hyvä miehelle. Mitään syytä tälläiseen ajatteluun mies ei ole antanut. Ehkä nämä tunteet kumpuavat menettämisen pelosta? Yleensä olen hyvällä itsetunnolla ja -varmuudella varustettu positiivinen nainen. Mitä tälläiselle tunteelle voi tehdä? Miehelle en ole asiasta mitään maininnut. Ollut vain oma iloinen itseni..Yksinäisyydessä vasta nämä ajatukset nousevat pintaan..Kiitollinen vastauksistanne..
Epävarmuus
tuore suhde
4539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa kovin tutulta jos se nyt lohduttaa.. Ja on varmasti normaalia, varsinkin jos edellisen suhteesi havaat ovat vielä arat.
Miehenä sanoisin ettei tosiaan kannata ihan alkuvaiheessa toiselle kertoa omista syvimmistä peloistaan > rupiaa helposti miesraukaa ahistaan. Vastaavia kokemuksia löytyy varmasti ystäviltäsi, juttele ihmeessä heidän kanssaan - tunteillesi löytyy aivan varmasti luonnollinen selitys menneisyydestä.
Jos olet onnellinen parisi kanssa, se varmasti riittää. Sinulla on kaikki syyt olla optimisti.:) Anna aikaa itsellesi ja toiselle myös. Onnea matkaan!
Näin on, ja aika parantaa haavat ja kasvattaa itseluottamusta. Uskalla vaan ottaa riski ja rakastaa miestäsi koko sydämestäsi.
Kiitos teille rohkaisevista vastauksistanne!! Aivan oikein sanottu, että täytyy todella ajatella, että on lupa olla onnellinen. Vastauksenne antoi roppakaupalla rohkeutta! Täytyy antaa ajankulua! Kiitos!
Tilanteeni on sama - jotekin sitä ei uskalla antaa itsensä uskoa, että tämä olisi nyt ihanaa ja tässä.
Mutta mihin se siitä häviää? ja jos häviääkin, niin mieluummin kannataa nauttia elostaan täysillä nyt kuin surkutella sitten sitä mitä ei tehnyt.
Uskotaan itseemme ja kumppaneihimme. He eivät halua epävarmoja meitä vaan meidät.