Mikä on, kun ei jotenkin vaan uskalla. Olen laittanut koko elämäni muutostilaan: asunto, työ, paikkakuntakin ehkä vaihtoon... kaikki lapset jo maailmalla, itsenäisiä. Olen alta 50v ja ihan ok-näköinen nainen, jolla harrastus tuo paljon kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen.
Pitkiä parisuhteita takana, mutta nyt jotenkin on jarrusukat jumittuneet jalkoihin. Ympärillä ollut ihan mielenkiintoisia miehiä, mutta en vain saa itsestäni annettua edes niin paljoa, että ottaisin vastaan puhelinnumeron heiltä.
Pelottaa, kun en tiedä, missä olen kohta puoliin. Vai onko se vain selittelyä.
Silti kaipaan hellyyttä, läheisyyttä, toista ihmistä kaikkinensa.
Mikä ihme minulla oikein on????
Pitkiä parisuhteita takana, mutta nyt jotenkin on jarrusukat jumittuneet jalkoihin. Ympärillä ollut ihan mielenkiintoisia miehiä, mutta en vain saa itsestäni annettua edes niin paljoa, että ottaisin vastaan puhelinnumeron heiltä.
Pelottaa, kun en tiedä, missä olen kohta puoliin. Vai onko se vain selittelyä.
Silti kaipaan hellyyttä, läheisyyttä, toista ihmistä kaikkinensa.
Mikä ihme minulla oikein on????
Vastaukset 3
Vanhimmat
Haluat itsenäistyä..Eihän ole mikään kiire alkaa seurustelemaan heti..Katselet rauhassa mitä tarjolla...sun iässä alkaa miettimään mitä oikeasti itse haluaa...eikä elä niinkuin mitä muut haluaa...tsemmppiä! Loppuelämä aikaa luoda kivoja juttuja..:)
No missäs sinun miehesi on, kun on lapsiakin??
Olen eronnut aviomiehestäni jo vuosia sitten ja lapsetkin ovat lentäneet omiin asuntoihinsa, omiin ympyröihinsä.
Lapset tein nuorena... siitä jos mistä olen nyt tosi iloinen :-)
Varmaan on niin kuin 40 n kirjoitti, että haluan itsenäistyä.
On kyllä tosi outoa tulla isoon kotiin, omille jäljilleen. Kuunnella hiljaisuutta... kieltämättä nautin siitä omalla tavallani.
Olen sosiaalinen, mutta johonkin rajaan saakka. Arvostan yksityisyyttä niin paljon.
Luin jostain täältä palstoilta nk "kaveriseksistä"... houkuttelevaa, mutta en usko kuitenkaan, että on minun juttuni. Liian paljon rikkoutuvaa...