Kokemuksia pariterapiasta?

jos ei pysty keskenään puhumaan niin avoimesti että pitää mennä pariterapiaan niin kannattaa erota. tein virheen ja menin terapiaan exäni kanssa pelkkää rahastusta ne asiat mitä siellä puhuttiin oisi voinut puhua keskenään ilman kenekään muun puuttumasta asiaan

Menit sitten rahan kalliille terapeutille, kun olisit mennyt perheasiain neuvottelukeskukseen , joita seurakunnat yllä pitävät olisi tilanne ihan toinen, ei todellakin maksa mitään ja siellä on todella koulutetu henkilöt.

saat kertoa omat tuntemukset ja toinen ei voi alkaa niitä kiistämään, siitä pitävät huolen eli siellä nostetaan kissa pöydälle.

Itse en ole pariterapiassa ollut, kun exä ei suostunut. Ystäväpiirissäni on hyviä kokemuksia parisuhdeleireistä ja terapiastakin. Lähinnä ne auttavat kommunikaatoklikkien ratkaisussa sekä parisuhteen realiteettien tajuamisessa. Luonteiden tai arvomaailman epäyhteensopivuuksia ne eivät poista.

Olen ollut pariterapiassa. Se ei ole ihmekonsti, jolla saadaa ratkaistua kaikki asiat. Kuten Daddy Cool kirjoitti yllä, niin luonteiden tai arvomaailmojen muutoksiin ei kauheasti päästä. Tosin omat ajatukset voivat parhaassa tapauksessa muuttua, ja sitä myöten arvot. Persoona ja luenne ovat sen sijaan aika muuttumattomat. Toki niistä voi tulla tietoisemmaksi ja voi opetella uusia tapoja olla. Mutta ei pohja sieltä poistu tai kauheasti muutu.

Me olimme terapiassa miehen pettämisen seurauksena. Minä otin kaiken vakavasti, ja onnistuin jopa muuttamaan ajattelutapaani joiltakin osin. Mieheni sen sijaan ehkä odotti "valmista konseptia" eli ei tehnyt sitä omaa työtään ja sitoutunut prosessiin tavalla, josta olisi ollut hyötyä. Eli hänestä se riitti, että asioista puhuttiin, käytäntöön ne puheet eivät koskaan tulleet.

Pariterapian onnistuminen riippuu siis oikeastaan siitä, millä asenteella kävijät siellä ovat. Menevätkö he vain keskustelemaan, vai hakemaan aidosti muutosta. Uskoisin, että parhaiten terapiasta on apua kommunikointiongelmiin. Toisen kuunteleminen ja omien tunteiden rakentava ilmaiseminen ei ole aina helppoa ja sen vuoksi moni pariskunta ajautuu herkästi "luulen, kuvittelen ja uskon" -kierteeseen, vaikka pitäisi osata kuunneella mitä toisella on oikeasti sanottavana.

En itse ajatellut rahaa siellä käydessäni, sillä rahaa menee paljon turhempiinkin asioihin. Ja vaikka mieheni osalta käyntien hyöty ei ehkä vastannut odotuksiani, niin en slti koe terapiaa millään tavalla turhana.