Olen päästänyt itseni ihastumaan minua huomattavasti vanhempaan mieheen. Ikäeroa meillä on lähes 20 vuotta. Mitä mieltä yleensä olette näin suuresta ikäerosta ? Miten oppisin olemaan välittämättä muiden ihmisten paheksuvista katseista ?
Suhteemme tuntuu minusta oikealta, vaikka toisinaan epäilenkin että kyseinen mies pitää minua hyvin lapsellisena...
Suhteemme tuntuu minusta oikealta, vaikka toisinaan epäilenkin että kyseinen mies pitää minua hyvin lapsellisena...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei ikäero tolleen mun mielestä haittaa.
Miehet kehittyy huomattavasti hitaammin kun naiset.
Päästä vaan itsesi ihastumaan.
Noh, mitä nuorempi itse olet, niin sitä suurempi se ikäero on käytännössa. Jos oot 60 ja mies 80 niin eipä paljon väliä. Jos taasen olet 15 tms niin otappa huomioon että aikuisella miehellä voi olla aivan erilaiset odotukset parisuhteeseen liittyen.
MUTTA...jos homma pelaa, niin eipä kai tuolla paljoakaan väliä. Muistahan teidän ei tarvitse välittää...
No kunka vanha itse olet? Mistä tämä ihastus alkoi..? =)
Itse olen 22-vuotias ja kyseinen mies 40. Ihastus sai alkunsa kun tutustuimme toisiimme täysin sattuman kautta.
Meillä on juuri samanlainen ikäero, päinvastoin vaan: nainen 40v mies 22v.
Ikäero on ihan persoonakohtainen juttu, haittaako vai ei. Meille ikäero ei haittaa, olen itse nuorenoloinen ikäisekseni, kaikki luulee jotain kolmekymppiseks ja taas toinen on kypsempi ikäisekseen, että häntäkin luullaan kolmekymppiseks. Siis ulkonäön ja käytöksen sekä olemuksen suhteen olemme molemmat kolmekymppisiä.
Tärkeämpää on juuri se, että on ajatusmaailma samoilla vuosikymmenillä suunnilleen, kuin ikä. Silloin voi syntyä onnellinen suhde. Älä ajattele ikää vaan koko olemustanne.
Hyvää kesää.
Se mikä sopii toiselle ei sovi välttämättä toiselle!
Yhteinen elämä ja seurustelu on niin monista asioista kiinni, ettei ulkopuoliset välttämättä voi ottaa kantaa asiaan.
Luulen, että ihmiset jotka ihastuvat ja rakastuvat toisiinsa sekä omaavat keskenään suuren ikäeron miettivät tavallista paremmin itsekin syitä moiseen.
Tämä tietysti siinä tapauksessa, että kyseessä ei ole lapsen ja iäkkään aikuisen välinen suhde.
Jos vastapuolena on lapsi on kyseessä hyväksikäyttö.
Ihminen kasvaa ja muuttuu iän myötä. Henkiset muutokset ja henkinen kypsyys ratkaisevat.
Pitkä ja onnellinen parisuhde perustuu eniten henkisiin asioihin kuin pelkään fyysiseen olotilaan!
Kannattaa tarttua hetkeen ja elää.
Miettiä mitä haluaa tulevaisuudelta ja tehdä asiat mieleisikseen.
suhde ei sinänsä ole mahdoton, itse olen naimisissa ja meillä on yht.lapsi 17vuotta vanhemman miehen kanssa, mutta omat ongelmansa siinä on.
minä olen nuori, hän on eri vuosikymmenellä syntynyt. hän ajattelee jostain asioista erilailla, joista minä nuorena ja kiihkeänä ajattelen paljon jyrkemmin.
hänellä on ammatti, varallisuutta, oma auto, asunto, lapsia, pitkä ex-liitto, elämänkokemusta jne.
minä olin köyhä opiskelija, ei omaisuutta, ei tuloja-> rahariitoja
oli/olen henkisen kasvun vaiheessa, varsinkin 6 vuotta sitten kun aloimme seurustella.kasvoin kakarasta aikuiseksi.sekin on varmaan hänelle ollut joskus hankalaa.
hänellä on erilainen henkinen kasvuvaihe menossa, keski-iän sellainen.
mutta mahdotonta se ei siis ole. meillä meni myös aikaa, ennenkuin uskalsimme seurustella. ikäero jarrutti, mutta löysimme yhteyden toisiimme. minua varmaan kiehtoi hänen "vanhan" miehen charminsa, häntä varmaan nuoren tytön kiihkeys ja elinvoimaisuus.
tällä hetkellä painiskelemme kyllä sellaisen ongelman kanssa, että suhteemme on arkea ja jännittävyys on kadonnut. minua asia ei sikäli haittaa, kaipaan rauhallista elämäntyyliä, mutta hän on alkanut vilkuilemaan muita naisia, koska minä en ole enään jännittävä, hauska, kiehtova....hmm...mutta tapaamasi mies voi olla toista sorttia ja kestää kyllä sen, kun arki astuu suhteeseen.minun mieheni ei kestä...=(
Minä olen myös naimisissa itseäni yli 14 vuotta vanhemman miehen kanssa.
Yhteisiä lapsia meillä ei ole, mutta kummallakin on kaksi lasta aiemmista liitoista.
Meillä ei ikäero oikeastaan näy lainkaan.
Harrastuksemme on samat, musiikkimakumme on sama, lapsemme ovat samaa ikäluokkaa, valmis laaja tuttavapiirikin oli alussa valmiina.
Hänellä toki takanaan pitkä suhde, mutta minä olen meistä se elämänkokemusta omaava.
Yllättävää ehkä. Mies on monessa "viattomampi" ja sinisilmäisempi. Jopa naivimpi.
Toisissa kohdin taas minun räiskyvä luonteeni tasapainottuu hänen rauhallisuudestaan.
Välttämättä tämä kuvio ei toimisi, mikäli olisin alkuihastuksen aikana ollut lapseton opiskelija, joka asuu soluasunnossa ja opettelee itsenäisyyttä ja hänellä olisi ollut lähes aikuiset lapset, jos minun kaveripiirini olisi ollut reilu parikymppisiä bilehileitä täynnä, jos olisin harrastanut jotain muuta, kuin musiikkia.. Mene ja tiedä.
Asiat kuitenkin olivat, miten olivat, ne natsasivat ja olemme hyvin onnellisia.
kuinka vanha olet? meillä myös 14v ikäeroa... molemmilla lapset aikaisemmista liitoista. minun suhteeni tosin oli 10v ja hänen pisin 6v, mistä lapsikin. juurikin tätä mieltä olen, että että elämäntilanteet ovat samankaltaiset, onnistuu...jos minulla ei olisi lasta, menisin todennäköisesti ihan toisaalla :) minä olen 26v. aiotteko te yhteisiä lapsia? meillä olisi haaveissa ja vähän olis kiirekin jo. välillä tuntuu että ollaan toisillemme täydellisiä, minä se tulisielu ja mieheni rauhallinen... me ikäänkuin vahingossa satuttiin yhteen, en ikinä kattelut vanhempia miehiä, enkä uskonut miestäni silloin noin paljon itseäni vanhemmaksi :) ikäkin sitten selvis vasta myöhemmin...
Ajattele kaksi kertaa. Olin 20 kun rakastuin 43 vuotiaaseen mieheen. Menimme naimisiin. Nyt olen 50 vuotias, ja mieheni on 73. Olen hänen "hoitajansa" nykyisin. Ei seksiä, jatkuvaa lirupyykkiä, narinan kuuntelemista, valitusta, kiukuttelua "mihin taas menet"...
AJATTELE ensin, jos meinaat luoda pysyvän suhteen.
..ihminen kasvaa ja oppii vanhetessaan. Kun parin ikäero on 20 vuotta, niin jonkun henkinen kasvu ei ole ollut normaalia ja suhteella harvoin mahdollisuuksia toimia terveellä pohjalla.
Kun 40-vuotias mies ottaa nuoren 20-vuotiaan naisen, niin tämä henkilö on todennäköisesti kykenemätön huomioimaan muita ihmisiä ja oman tahdon läpi saaminen on tärkeintä. Yksikään normaaliälyllä varustettu 40-vuotias ei voi luoda henkisesti tasapainoista suhdetta ikäisekseen älykkäänkään 20-vuotiaan elämää kokemattoman ihmisen kanssa.
Tietenkin on onnistuneita parisuhteita, joissa suuri ikäero ei ole haitannut. Useimmat "henkisesti samalla tasolla" ja suuren ikäeron rakkaussuhteet kuihtuvat hyvin nopeasti arjen saapuessa suhteeseen.
Elämäni aikana olen havainnut, ettei ikä ole suinkaan se ratkaiseva tekijä, joka kasvattaa ja opettaa ihmistä vaan oma kokemus, perhe, ystävät ja ympäristö. Tästä johtuen ihan normaaliälyllä varustettukin 20-vuotias SAATTAA olla ns. kehittyneempikin kuin monet nelikymppiset.
Olet oikeassa.
Ongelmat alkavat kun tämä kaksikymppinen kehityy ja kasvaa edelleen ja tämä nelikymppinen "junnaa paikallaan". Tietenkin voi olla, että seura tekee kaltaisekseen ja tämä kaksikymppinen taantuu...
Olen eronnut kohta 3 v. sitten ja tässä rauhassa tutustunut eri ikäisiin miehiin. Luottamus miehiin on ollut eron jälkeen hieman kadoksissa ja olenkin rauhassa tutustunut eri ikäisiin miehiin.
Minulle kävi niin että löysin vasta 53 v.miehestä niin paljon luotettavuutta, hellyyttä ja henkistä kypsyyttä että pystyin seksiin pitkän tauon jälkeen.
En ole ajatellut tällä hetkellä suhdetta sen "pidemmälle" kuin että nautimme nyt toisistamme niin kauan kuin se tuntuu hyvältä.
Tällä hetkellä ikäero ei tunnu haittaavan. Viihdymme yhdessä muutenkin, ei vain seksin takia.
Eli näin meillä.Ollaan oltu kohta 1 vuos naimisissa.Vaikka välillä riidellään niin ei
ikäero ole suuremmin haitannut jotkut joskus
katsovat vähän pidempään...Ihminen mielestäni rakastuu ihmiseen ei siinä merkitse ikä!
Jos asia ei sua haittaa niin hyvä ja jos miestä ei haittaa niin katsokaa mitä tulee. Saattaa olla, että mies pitää sua niinku lapsena, koska miehellä on paljon enemmän elämänkokemusta.
Mun tyttöystävä on mua 8 vuotta nuorempi ja sen elämänkokemuksen puute koettelee välillä suhdetta. On monia asioita, joita mä pidän itsestäänselvyytenä mutta hän ei ja sille joutuu sitte selittää asiat moneen kertaan juurta jaksaen ja ehkä ei sittenkään mene perille. Mutta ei mitää suhdetta kannata tuomita pelkästään ikäeron perusteella eikä muiden (kateellisista) katseista kannata välittää.
olen itse seurustellut reilu pari vuotta itseäni n.17-v vanhemman miehen kanssa(minä 26 mies42)..asumme yhdessä ja olemme kihloissa!alussa tosin ajattelin niinkuin sinä,pelkäsin mitä ihmiset nyt ajattelevat..vanhempani kuitenkin tulevat hyvin toimeen tämän miehen kanssa ja ystäväni pitävät hänestä..poikani 8-v pitää miestä isänään ja olen itse onnellinen sehän se on pää asia!elä omaa elämääsi,on turha miettiä mitä muut ovat asiasta mieltä eivät he elä sinun elämääsi!kun sisäistät tämän asian uskon että olet hyvin onnellinen suhteestanne!kaikkea hyvää teidän elämään!