mitä ihmettä tehdä?

Parisuhde parhaimmillaan muodostuu kahden tasavertaisen aikuisen välisestä vuorovaikutuksesta; siihen liittyy sekä verbaalinen viestintä että erilaiset yhdessäoloon liittyvät aktiviteetit. Tasavertaisuus ei missään nimessä tarkoita sitä, että koulutustausta tai urakehitys olisivat saman "tasoiset/arvoiset". Parisuhteen tasavertaisuus on KUMPPANIN ERILAISUUDEN HYVÄKSYMISTÄ JA SUVAITSEMISTA niin, että eoavaisuudet rikastuttavat suhdetta.

Jos teillä puolisolle on tullut tavaksi huomautella toisen olevan este omalle uralle, on aika tarkistaa, mille perustalle suhde on aikanaan rakennettu. Oman menestyksen korostaminen tai sen asettaminen suhteen yhteisten päämäärien ja/tai tavotteiden edelle on tavallaan oman liiton hylkäämistä. Hyvän parisuhteen yhtenä edellytyksenä on toki yksilöllisen kasvun ja kehityksen mahdollistaminen, mutta se ei samalla voi sulkea pois suhteen kasvamista ja kehittymistä.

On hyvin todennäköistä, että ihastuu johonkin toiseen, koska kokee kotoa puuttuvan sen, minkä ajattelee parisuhteeseen luonnollisesti kuulluvan. Valitettavasti nämä "toiset" paikkaavat jotain puuttuvaa osa-aluetta, eivätkä paranna tilannetta varsinaisessa suhteessa; paljastumisen jälkeen on yleensä juuri päinvastoin.

Oletko puolisosi kanssa koskaan keskustellut siitä, millaisia toiveita itse kullakin parisuhteesta on? Teillä on kovin nuori lapsi kotona, joka varmasti vähitellen vaistoaa kireän ilmapiirin kotona. Ja lasten kannalta katsottuna paras "koti" kasvaa on vanhempien välinen suhde. Ero pyörii ymmärrettäväasti mielessä, jos kokee olevansa tavalla tai toisella huonompi tai toiselle arvoton ihminen. Erolla on usein meidän yhteiskunnassa sangen negatiivinen sävy, mutta joskus se voi olla asioiden uudelleen arvottamista myönteiselläkin tavalla.

Keskusteluyhteyden avaaminen puolisoon lienee kuitenkin nyt tärkeää teille kaikille.

Aurinkoista kesän jatkoa =)

Sinua ja tunteitasi oikein hyvin, itselläni oli samanlainen tilanne että ex-mieheni halusi vain ja ainoastaan luoda omaa uraansa. Perhe häntä ei kauheasti kiinnostanut tai olimme enemmän hänen tiellään. En kehoita sinua eroamaan mutta yritä saada vaimosi näkemään asia sinunkin kannalta kerro hänelle omat tunteesi, viekää vaikka lapsi isovanhemmille hoitoon (jos se on mahdollista) ja yrittäkää viettää laatuaikaa kahdestaan. Huutamalla ja riitelemällä asiat eivät ratkea.
Sekin on totta että nykyaikana kaikissa työsuhteissa vaaditaan välillä liian paljon ja perhe ei siinä tuloksenteossa kauheasti merkitse, voisin kuvitella näin olevan myöskin vaimosi työpaikalla.
Jos kuitenkin rakastat vaimoasi älä heitä niitä 12-vuotta liian hätiköidysti pois...
Voimia sinulle..

puhukaa, Puhukaa ja vielä lisää PUHUKAA keskenänne.

Jos vaimosi on liian "väsynyt" puhumaan tai edes kuuntelemaan, KIRJOITA KIRJE!

Kerro kirjeessä kaikki mieltäsi painavat ajatukset: unelmasi, haaveesi, mielitekosi, asiat jotka pännii, toiveesi, tunnusta rakkautesi, puutteesi, halusi jatkaa hänen kanssaan, pelkosi, miten haluaisit hänen suhtautuvan sinuun, mitä toiveita sinulla on hänen suhteensa.....

Kirje tullennee olemaan melko pitkä, mutta kirjeellä on myös hyvätkin puolensa:
Kirjeen kirjoittamiseen voit varata aikaa kuinka paljon vaan hakuat.
Kirjeeseen on helppo jäsennellä asioita, lisätä, poistaa, korjata...
Kirjoittaessa asiat saattavat myös "aueta" sinulle itsellesi paremmin.
Kirjeeseen on helppo purkaa itseään.

On kuitenkin hyvä muistaa, että kirje voi nousta myös herkästi sinua vastaan, joten ole tarkkana mitä ja miten kirjoitat.
Älä missään nimessä syyllistä tai loukkaa puolisoasi.
Sivistyneenä ihmisenä puolisosi varmaan ymmärtää vilpittömän halusi epäkohtienne korjaamiseen.

Jos kuitenkin käy niin, että kirje ei tuo toivottua tulosta, on melko selvää että "huuma" rakkaudessanne on hiipumassa ja kärsimystie alkamassa.
Valinnat jokaiselle elämässä ovat vaikeita, mutta ne on tehtävä, mieli saada omaan elämään mieltä.
Elämä ei ole pelkkää onnea, myös kirveleviä pettymyksiä joutuu kokemaan.
Miten kukin vastamäet aikoo kulkea, on yksilöllistä.

Kuitenkaan elämän ei ole tarkoitus olla pelkkää kärsimystä, me itse voimme vaikuttaa monin keinoin selviytyä.
Vaatii rohkeutta kohdata elämän realiteetit, mutta selviytyjä on se, joka uskaltaa kohdata myös itsensä ja omat tarpeensa ja tunnustaa vajavaisuutensa ja hyväksyä erilaisuudet.

Kaunista kesää risukasaan!

Olisiko niin, että hän pakenee sinua töihinsä ja lapsen hoitoon?
Joillain naisilla sukupuoliset halut häviävät kokonaan lapsen synnyttyä. Siksi meillä on niin kovin paljon pieniä perheitä. Yllättyisit, jos tietäisit ,kuinka monessa perheessä ei rakastella lainkaan naisen haluttomuuden takia.
Sinulta vaaditaan nyt rautaista itsekuria, sillä ero on aina huono ratkaisu molemmille, ja etenkin lapselle. Ei noista uusiosinkuista löydä kirveelläkään uutta vaimoa/miestä, joka olisi parempi vanhempi kuin se ihka oikea.
Toivottavasti osaat nauttia kahdenkeskisistä jutuista lapsen kanssa. Kokemuksesta tiedän, että kun lapsi vielä vähän kasvaa, nämä hetket saavat aivan uusia ulottuvuuksia kun lapsi alkaa näyttämään sinulle taivaan merkit monessa asiassa viisaudellaan! Eunukin elämään on tuolloin jo helpompi sopeutua. Kohta puolisosi alkaa kadehtimaan niitä hetkiä, ja saattaapa sitä aikaa alkaa löytymään.
Teillä menee vielä kohtalaisen hyvin, ja aika korjaa haavat, kun jaksat olla loputtoman kärsivällinen. Älä enää alennu riitelemään. Pettäminen ei kuulu sivistyneen ihmisen tapoihin.

Kyllä onnellisen avioliiton peruspilareita on se: kunnioitus ja luottamus. Se että tahtoo rakastaa.
Se että huomioi toisenkin tarpeita, ymmärtää toista ja arvostaa ja kunnioittaa.

Ei halveksunta ja vähättely kuulu avioliittoon. Avioliitossa tulisi tukea toista ja sitä että toisen itsetunto vain vahvistuis avioliiton aikana eikä laskis kuin lehmän häntä. niin että toinen kokee olevansa rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin on.

En ymmärrä kuinka vaimosi voi sanoa nuin rumasti sinulle:
mihin minä sua tarvitsen,oot mulle vaan este uralla,muuta takas kotipaikkakunnalesi

rivien välistä voi kyllä lukea että siinä ei ainakaan ollut kyse rakkaudesta ja kunnioituksesta...siitä että haluu olla toista kohtaan hyvä ja rakstaa....hoitaa aviosuhdetta.

)=

mikset kirjoita tai mielaa vaimollesi? kerro tunteistasi??

käydä vielä avioliitto terapeutilla, tai jollakin sellaisella, tai avioliitto leirillä.

anna vielä mahdollisuus pieni.

mutta toisaalta voisit olla jonkun toisen naisen sylissä paljon onnellisempi, jossa huomaisit että toinen tarvitsee sinua vain ja ainoastaan sikis, koska hän rakastaa sinua!!!! (=

ehkä...
ero on toisinaan ihan hyvä juttu. varsinkin jos siitä on itsekkin älynyt oppia omista virheistä jotain...

ja jos on sellanen olo et ei ole toiselle minkään arvoinen..niin kannattaako sellasta suhdetta enää jaksaa viedä etiäppäin..

oishan se hienoo kun löytäs jonkun joka oikeesti sitten rakastaa ja jonka kanssa saisi onnellisesti vanheta yhdessä...

no, tekstini on silleen puolueellinen kun en tiedä liitostanne enemppää mitään..

päätöksesi sun täytyy kuitenkin itse tehdä.
sellaiseen avioliittoon ei kyllä ikinä kannata jäädä jossa tuntuu siltä että toinen murskaa alleen, jossa koko aika paha olo ja olla, että tuntuu ettei toinen välitä ja kunnioita ja rakasta.... )=

ja voithan itsekkin mennä jutteleen jollekkin viisaamalle ihmiselle. isoja asioitahan nämä ovat... )=

koita pärjäillä!!!!