Tutustuin vuosi sitten maahanmuuttajataustaiseen naiseen, tapailimme yli puoli vuotta ja muutama kuukausi sitten muutimme yhteen.
Alkuaikoina tavatessamme meillä oli aina hauskaa ja ikävöimme toisiamme erossa ollessamme.
Nyt kun asumme yhdessä, minusta tuntuu, että en ole aina edes olemassa.
Töistä palattuaan hän täyttää vatsansa, sitten viettää aikaa puhuessaan Skypessä maailmalla asuvien ystäviensä ja sukulaistensa kanssa. Välillä katsoo TVstä jotain hänelle tärkeitä ohjelmia.
Yhteiset keskustelumme rajoittuvat käytännön asioihin. Jos yritämme puhua tulevaisuudesta, niin yleensä se on sitä, että hän kertoo mitä tulevaisuudessa haluaa.
Seksiä on silloin kun hän haluaa. Jos minä en satukaan silloin olemaan parhaimmillani, niin hän on pettynyt ja purkaa sen haukkumisena tai naljailuna minuun.
Kuitenkin minusta tuntuu, että minun olemassaoloni on tärkeä hänelle vaikka en kyllä ymmärrä, että miksi?
Minkäänlaisesta taloudellisesta riippuvuussuhteesta ei ole kysymys.
Voisiko takana olla se, että hän haluaa pitää minut elämässään koska olen ehkä ainoa ihminen tässä maassa kehen hän oppinut luottamaan? Siis jonkinlaista turvallisuudentunnetta.
Minua tällainen elämä ei kyllä pitkään houkuttele. Mutta sitten taas tuntuu pahalta jättää toinen yksin, mikäli hän pitää minua tärkeänä.
Alkuaikoina tavatessamme meillä oli aina hauskaa ja ikävöimme toisiamme erossa ollessamme.
Nyt kun asumme yhdessä, minusta tuntuu, että en ole aina edes olemassa.
Töistä palattuaan hän täyttää vatsansa, sitten viettää aikaa puhuessaan Skypessä maailmalla asuvien ystäviensä ja sukulaistensa kanssa. Välillä katsoo TVstä jotain hänelle tärkeitä ohjelmia.
Yhteiset keskustelumme rajoittuvat käytännön asioihin. Jos yritämme puhua tulevaisuudesta, niin yleensä se on sitä, että hän kertoo mitä tulevaisuudessa haluaa.
Seksiä on silloin kun hän haluaa. Jos minä en satukaan silloin olemaan parhaimmillani, niin hän on pettynyt ja purkaa sen haukkumisena tai naljailuna minuun.
Kuitenkin minusta tuntuu, että minun olemassaoloni on tärkeä hänelle vaikka en kyllä ymmärrä, että miksi?
Minkäänlaisesta taloudellisesta riippuvuussuhteesta ei ole kysymys.
Voisiko takana olla se, että hän haluaa pitää minut elämässään koska olen ehkä ainoa ihminen tässä maassa kehen hän oppinut luottamaan? Siis jonkinlaista turvallisuudentunnetta.
Minua tällainen elämä ei kyllä pitkään houkuttele. Mutta sitten taas tuntuu pahalta jättää toinen yksin, mikäli hän pitää minua tärkeänä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.