Niin tahtoisinpa tietää mitä ihmettä niiden naisten/miesten päässä liikkuu jotka alkavat suhteeseen varatun naisen/miehen kanssa? Eikö nykyään kunnioiteta enään ns. ''toisen omaa'' ?
tahtoisinpa tietää
ihmettelijä?
11186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minäkin tahdon tietää paljon, mm. mitä pettäjä miehen päässä liikkuu hankkiessa salasuhteen? Mitä petetyn vaimon nuppikapasiteetissa lyö tyhjää joka toistuvasti antaa itsensä tulla petetyksi?
Jos ei kunnioita sitä "omaansa" eikä "itseään" ni on turha edes kysellä muiden kunnioituksia.
Moni nykyään kunnioittaa vain itseään ja oikeuttaa sillä hakemaan elämäänsä kaiken, mitä ITSE haluaa. "Minulla on oikeus onneen" on varmasti aika monen ajatus siinä vaiheessa, kun salasuhteeseen lähtee. Se tuntuu helpommalta tieltä, kuin käsitellä niitä ongelmia, jotka oikeasti tarvisisivat läpikäymistä omassa elämässä ja parisuhteessa.
Näin voi vain jättää kaiken sen sivuun ja hakea omaa onnea, kunnes se kaikki jossain vaiheessa hajoaa käsiin ja ymmärtää, että ei sekään tapa nyt ehkä se ihan paras ollut. Ja sitten selvitellään sotkuja hetken aikaa ja ryhdytään vanhassa suhteessa vähän ajan päästä uudelleen suhteilemaan tai sen kakkosen kanssa suhteiltuaan jälleen pettämään häntäkin. Näinhän se menee.
Mitä sitä kysymään, mitä siellä päässä liikkuu, kun salasuhteeseen ryhtyy - vastaus on EI YHTÄÄN MITÄÄN!
Ehkä jollekin ulkopuoliselle on vaikeaa arvostaa toisen parisuhdetta, kun tämä pettäjä ei ilmiselvästi itsekään arvosta omaa suhdettaan -jos arvoistaisi, niin ei olisi halukas pettämään puolisoaan. Tulee väkisin sellainen kuva, että siellä pettäjän kotona ei ole mitään sellaista mitä pitäisi suojella. Hän ei itse halua suojella sitä, vaan pikemmin omilla teoillaan on särkemässä suhdettaan, niin kyllähän se kertoo siitä, että hän alitajuisesti ainakin tahtoo suhteestaan pois.
Toki tällaiset pettäjät yleensä -lähes aina pettävät uuttakin kumppaniaan, mutta he ovatkin näitä ihmisiä, joiden ei pitäisi olla vakituisessa suhteessa ollenkaan, heille ei vain sovi sellainen elämä. Yhteiskunnan taholta taas tulee paineet kaikille, että pitää mennä naimisiin ja perustaa perhe, kun "kaikki muutkin tekee niin" ja se kuuluu asiaan ja siihen miten ihmisen normaalin elämänkaaren pitäisi mennä. Siihen sitten sortuvat nämäkin, jotka eivät oikeasti ole kykeneviä rakastamaan toista niin ehdottomasti, että pysyvät uskollisina.
Olen itse tällainen henkilö eli pettäjä, tai oikeammin entinen pettäjä. Kun viimein tajusin, että minusta ei ole parisuhteeseen ja en halua olla vain yhden kanssa, erosin ja nyt minulla on useita ns. vakipanoja. Ehdin olla naimisissa kolme kertaa ja vakituisessa seurustelusuhteessakin näiden avioliittojen lisäksi viisi kertaa. Kaikkia näistä petin, enkä voi sanoa katuvani. Toki minua harmittaa, että aiheutin pahaa mieltä ja tuskaa heille, mutta en vain pysty katumaan sillä tavalla kuin minun kai "pitäisi" vaikka kaikkia heistä omalla tavallaan rakastinkin. Käsittääkseni minun pitäisi katua niin kovasti, että tahtoisin lähinnä kuolla, mutta ei se niin mene. Ei minun ja kaltaisteni kohdalla. Tahdon olla itse onnellinen, ja julmaltahan se entisten kumppaneideni kannalta kuulostaa, mutta minun onneni ja tyytyväisyyteni yläpuolelle ei mene muut kuin lapseni.
Nyt olen siis viimein rehellinen itselleni, ja myönnän että tällainen olen. En pysty olemaan onnellinen vain yhden ihmisen kanssa. Minulla on suhteita useiden ihanien ihmisten kanssa ja kaikki vakipanoni ovat sinkkuja. Osa samanlaisia kuin minä, osa haaveilee parisuhteesta, mutta kun "oikeaa" ei ole tullut vielä elämään, niin tyydyttävät tarpeensa minun kanssani. Kaikki tietävät missä mennään ja millainen minä olen, ja kaikille tämä järjestely sopii ja olemme onnellisia ja tyytyväisiä.
Näiden ihmisten kanssa minulla on seksisuhteen lisäksi myös muitakin tunteita mukana, kyllä minä heitä kaikkia jopa rakastan ja he ovat tärkeitä minulle. Käymme myös pitämässä hauskaa ja välillä joku heistä saattaa oleilla kämpilläni pitemmänkin aikaa, tai minä jonkun heidän kämpillään. Tavallaan minulla on haaremi. :) Tiedän että kun jotkut heistä tulevat löytämään vakituisen kumppanin itselleen, on heidän menettämisensä raskasta, mutta näin sen pitää mennä ja minä tiedän tämän -ketään ei voi omistaa ja tulen kunnioittamaan heidän parisuhteitaan, enkä yritä "päästä väliin", sillä jos ja kun oikeasta rakkaudesta on kyse, siihen ei pääse kukaan väliin. Tulen kaipaamaan heitä, mutta tiedän että pysymme ystävinä ikuisesti ja löydän myös uusia ihania ihmisiä elämääni.
Nyt kolahti ja kovaa. Puhut asiasta, jota olen itse pähkäillyt monta vuotta. Olen nainen ja tiedän, etten pysty olemaan onnellinen vain yhden ihmisen kanssa. Lapsiani kuitenkin rakastan yli kaiken, he oikeasti menevät kaikkien muiden ihmissuhteideni ylitse. Lasten isästä eroni jälkeen olen päättänyt, etten enää käy kenenkään kanssa mitään vakavaa yrittämään, kun tiedän, etten muutu. Seepra ei pääse raidoistaan.
Toki haaveilen parisuhteesta, mutta se on vain ikuinen haave. Ei tule kohdallani onnistumaan koska minuun ei voi oikeasti luottaa, että pysyisin uskollisena. Kerrot niinkuin omasta elämästäni, paitsi minulla on myös varattu mies ystävänä ja tietysti seksiäkin tulee harrastettua.
En koe olevani mitenkään tunteeton enkä vain itseäni ajatteleva ihminen. En vaan yksinkertaisesti halua enää ketään satuttaa.
Tuomitsijoiden on aivan turha vedota lapsiin. Eivät he tiedä minun "pimeästä puolestani", koskaan en ole ketään kotiini tuonut heidän ollessa paikalla. Elän aivan normaalia eronneen naisen elämää, käyn töissä, harrastuksissa, hoidan kodin ja lapset omasta mielestäni moitteettomasti. Jotenka turha huoritella.
Mistä noin fiksuja miehiä löytää, jotka uskaltaa tunnustaa oman heikkoutensa? Tosin ei ole heikkoutta tunnustaa se heikkous vaan mulle tulee vaikutelma, että olet hyvinkin sinut itsesi kanssa. Onko näin?
Kyllä olet oikeassa -olen sinut itseni kanssa. Pitihän minun toki vuosikaudet yrittää sopeutua muottiin, mutta se ei vaan ole mun elämää, ja olen parempi isä, mies ja ihminen, kun seuraan oman sydämeni ääntä. Näin kannattaisi tehdä kaikkien, myös sen sinun kanssasi salasuhteilevan miehen. Hulluksihan siinä vain tulee, kun yrittää olla jotain mitä ei ole.
"mutta minun onneni ja tyytyväisyyteni yläpuolelle ei mene muut kuin lapseni.".
Kertomuksesi perusteella on paljonkin mennyt lastesi yläpuolelle, et näytä edes itse tajuavan mitä oletkaan lapsillesi tehnyt.
Seksi ja muutkin aikuisten asiat ovat aikuisten asioita, eikä ne lapsille kuulu. Onneksi entinen vaimoni ja lasteni äiti on sen verran hyvä, älykäs ja sivistynyt ihminen, että myös tajusi pitää lapset erillään minun ja hänen välisestä suhteesta. Hän ei koskaan ottanut lapsia pelinappulaksi ja kiristysvälineeksi, niin kuin naiset valitettavan usein tekevät. Hän ymmärsi, että minä olen mikä olen, eikä minua voi muuttaa. Hän myös tietää, että rakastan lapsiani enemmän kuin mitään maailmassa ja olen hyvä isä. Se jos olin uskoton ei tee minusta huonoa isää. Lapseni ovat niitä ihmisiä, joita rakastan niin paljon, että olisin valmis kuolemaan heidän puolestaan. Mielestäni puolisoaankin pitäisi pystyä rakastamaan samalla tavalla. Minä en kyennyt, ja tiedän etteivät kykene muutkaan uskottomat, sanovatpa mitä hyvänsä -olen minäkin aikanaan kaikki samat valheet puolisoilleni kertonut, kuin teillekin miehenne kertovat tänään.
Niin ne kertoo naisetkin :(.
Mikä on toisen omaa? Kukaanhan ei voi toista ihmistä omistaa, kenenkään tunteille et mahda mitään, toisen ajatuksia et pysty lukemaan. Kukaan toinen ei tiedä syitä miksi joku lähtee pettämään. Miksei koskaan kysytä miksi pettäjä valitsi juuri sen kakkosen joku syyhän siihen kin varmasti löytyy. Miksi taas ykkönen antaa kerta toisensa jälkeen anteeksi.
Nämä ovat niitä ikuisuus kysymyksiä mihin tuskin vastausta saadaan.
Kyllä kunnioitetaan "toisen omaa". Mutta ehkä uudesta suhteesta haetaan jotain uutta hekumaa ja viehätystä arkiseen elämääänä. Yleensä on kysy vain läheisyyden tunteesta ja molemminpuolisten tarpeiden tyydyttämisestä. Mikäli kyse on vain puhtaasta seksistä, ei huolen häivää. Jos suhde kuitenkin jatkuu pitkään henkisellä tasolla voi ryhtyä miettimään olisiko omalle parisuhteelle tehtävissä jotain. On myös hyvä muistaa että suhde ei koskaan ala yksinomaan sen henkilön puolesta joka ryhtyy suhteeseen varatun kanssa; aina tarvitaan kaksi osapuolta.