Jo 20 vuotta olen aika ajoin pohtinut ulkoistuksia ja niiden mielekkyyttä. Olen löytänyt mielestäni viimeinkin oikean totuuden joka ei varmasti miellytä kaikkia. Ulkoistaminen on mielekästä nimittäin vain kertaluontoisten tai satunnaisesti toistuvien yksiselitteisesti tilattaessa määriteltävien työtehtävien osalta. Tällöin ei välttämättä puhuta enää edes ulkoistamista vaan palvelun hankinnasta.
Tuottamattoman tai muutoin epämääräisen toiminnon ulkoistaminen kolmannelle osapuolelle on aina ongelman ulkoistamista. Ongelman ulkoistaminen on vastuun pakoilua. Vastuunpakoiluun ajaudutaan yleensä ammattitaidottomuuden ja riittämättömän hyvän johtamisen seurauksena.
Ulkoistamista perustellaan yleensä kustannustehokkuudella. Tämä on pelkkää puhetta. Ulkoistaminen nostaa aina kustannuksia ja heikentää toiminnan ketteryyttä jota kautta myös yksikön toiminnan tehokkuus laskee.
Ulkoistaminen johtaa ongelmatapauksissa todelliseen vastuunpakoilun kierteeseen. Ostajan ja palveluntuottajan näkemykset ongelmatilanteessa ovat yleensä kovin erilaiset. Ulkoistuksen epäonnistumisen myöntäminen on kuitenkin mahdotonta sekä ostajalle että palveluntuottajalle. Ostajan ensimmäiset havainnot kustannustehokkuuden heikkenemisestä ovat kasvojen menettämisen paikka. Toisaalta myöskään palvelun tuottaja ei voi myöntää epäonnistumista koska siitä olisi kohtalokkaat seuraukset muulle liiketoiminnalle.
Kustannustehokkuus ei tarkoita palvelunhankinnan kuukausiveloitusta. Tässä on oiva kotiläksy lukijalle. Mitä tämä tarkoittaakaan? Kun tämän asian sisäistää, niin ei ikinä halua mitään ulkoistaa :-)
Yksi ulkoistamisen merkittävä kustannustekijä, jota tehokkaasti piilotellaan, on ajankäyttö kokouksiin ja jatkuvaan ongelmien selvittämiseen. Kuka nyt mitäkin termiä kyseisistä palavereista haluaa käyttää niin sisältö on sama. Tämä tarkoittaa osittain byrokratian kasvamista. Tarvitaan enemmän hallinnollista henkilökuntaa sekä asiakkaalla että toimittajalla. Tuottavan työn tekijöiden määrä pysyy käytännössä aina samana jota tietysti erilaisin laskentamenetelmin hieman hienostellaan.
Toinen ja vieläkin haastavammin mitattavissa oleva kustannustekijä liittyy loppukäyttäjien turhautumiseen (esim. tukipalvelun hankinta) joka yksinkertaisesti johtaa toiminnan lamautumiseen josta kukaan ei loppujen lopuksi enää hetken päästä jaksa välittää.
Ennustakin että seuraavan sukupolven konsulttiarmeijasta löytyy sisäistäjiä jotka auttavat yrityksiä ymmärtämään erilaisten toimintojen tärkeyden ja näiden palveluiden tuottamisen osana ydinliiketoiminnan elintärkeitä tukiprosesseja.
Toimintoja sisäistämällä ammattitaitoisesti johdettuna päästään parempaan laatuun, ketteryyteen, kustannustehokkuuteen ja sitä kautta koko toiminnan kilpailukyky paranee.
Kirjoitukseen innoitti tämän päivän uutinen:
http://www.ts.fi/online/kotimaa/259794.html
Blogini:
http://peruspaavon.blogspot.com/
Tuottamattoman tai muutoin epämääräisen toiminnon ulkoistaminen kolmannelle osapuolelle on aina ongelman ulkoistamista. Ongelman ulkoistaminen on vastuun pakoilua. Vastuunpakoiluun ajaudutaan yleensä ammattitaidottomuuden ja riittämättömän hyvän johtamisen seurauksena.
Ulkoistamista perustellaan yleensä kustannustehokkuudella. Tämä on pelkkää puhetta. Ulkoistaminen nostaa aina kustannuksia ja heikentää toiminnan ketteryyttä jota kautta myös yksikön toiminnan tehokkuus laskee.
Ulkoistaminen johtaa ongelmatapauksissa todelliseen vastuunpakoilun kierteeseen. Ostajan ja palveluntuottajan näkemykset ongelmatilanteessa ovat yleensä kovin erilaiset. Ulkoistuksen epäonnistumisen myöntäminen on kuitenkin mahdotonta sekä ostajalle että palveluntuottajalle. Ostajan ensimmäiset havainnot kustannustehokkuuden heikkenemisestä ovat kasvojen menettämisen paikka. Toisaalta myöskään palvelun tuottaja ei voi myöntää epäonnistumista koska siitä olisi kohtalokkaat seuraukset muulle liiketoiminnalle.
Kustannustehokkuus ei tarkoita palvelunhankinnan kuukausiveloitusta. Tässä on oiva kotiläksy lukijalle. Mitä tämä tarkoittaakaan? Kun tämän asian sisäistää, niin ei ikinä halua mitään ulkoistaa :-)
Yksi ulkoistamisen merkittävä kustannustekijä, jota tehokkaasti piilotellaan, on ajankäyttö kokouksiin ja jatkuvaan ongelmien selvittämiseen. Kuka nyt mitäkin termiä kyseisistä palavereista haluaa käyttää niin sisältö on sama. Tämä tarkoittaa osittain byrokratian kasvamista. Tarvitaan enemmän hallinnollista henkilökuntaa sekä asiakkaalla että toimittajalla. Tuottavan työn tekijöiden määrä pysyy käytännössä aina samana jota tietysti erilaisin laskentamenetelmin hieman hienostellaan.
Toinen ja vieläkin haastavammin mitattavissa oleva kustannustekijä liittyy loppukäyttäjien turhautumiseen (esim. tukipalvelun hankinta) joka yksinkertaisesti johtaa toiminnan lamautumiseen josta kukaan ei loppujen lopuksi enää hetken päästä jaksa välittää.
Ennustakin että seuraavan sukupolven konsulttiarmeijasta löytyy sisäistäjiä jotka auttavat yrityksiä ymmärtämään erilaisten toimintojen tärkeyden ja näiden palveluiden tuottamisen osana ydinliiketoiminnan elintärkeitä tukiprosesseja.
Toimintoja sisäistämällä ammattitaitoisesti johdettuna päästään parempaan laatuun, ketteryyteen, kustannustehokkuuteen ja sitä kautta koko toiminnan kilpailukyky paranee.
Kirjoitukseen innoitti tämän päivän uutinen:
http://www.ts.fi/online/kotimaa/259794.html
Blogini:
http://peruspaavon.blogspot.com/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo oli harkittua ja hyvin jäsenneltyä tekstiä, kiitoksia.
Tekisi mieli kysyä myös ,että kukahan tai ketkä tämän ulkoistus / "outsourcing" -toimintaperiaatteen loivat?
Taitaa olla jostakin rapakon takaa..