Välillä tulee aina pohdittua, josko pitäisi kävellä tästä suhteesta, vaikka en haluaisi menettää miestäni. Hän kun ei osallistu elämääni mitenkään: ei siivoa juurikaan, ei auta minua kaupassakäynnissä (koska ei halua tulla julkisesti nähdyksi minun ja lapseni kanssa), ei osallistu kodin asumiskuluihin eikä halua käydä kanssani missään kodin ulkopuolella juuri sen vuoksi, ettei halua liikkua seurassamme ihmisten nähden. Ajoittain sitten tämä eroajatus nousee mieleeni. Sitten taas hautaan sen ja taas uudestaan jonkin ajan kuluttua se ajatus tupsahtaa mietintämyssyyni. Joskus aina otan askelen eron suuntaan tai alan käyttäytyä ikävästi näiden ajatusten painaessa mieltäni, mikä johtaa siihen, että mies ottaa askeleen eron suuntaan. Silti olemme yhä yhdessä. Rakastan häntä, mutta aika kurjaa tämä kumminkin on :(. Ei tunnu siltä, että hän kovin suuresti rakastaisi...
kävellä vai ei
.mietintämyssy.
12227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ehkä miehesi ei ehdi raamatunluvulta ja rukoukseltaan. Anna hänelle aikaa. Olettehan te sentään yhdessä seurakunnassanne.
"Ehkä miehesi ei ehdi raamatunluvulta ja rukoukseltaan. Anna hänelle aikaa. Olettehan te sentään yhdessä seurakunnassanne."
Siiis mitääh??
No anyway,miksi mies häpeää teitä.Tosin,ihan sama mikä syy on.Toi käytös vain kertoo mielestäni ettei ole oikeasti aluperinkään hyväksynyt sua sen elämään.
Niin,ja miten ajattelit että teidän elämä jatkuu vanhuuteen,käyttekö aina yksinänne kaikkialla ettekä tee ikinä mitään yhdessä.
Kyllä jos toinen hyväksyy toisen oikeasti itselleen kumppaniksi niin kyllä sillon mennään yhdessä vaikka toisella olisi pääkainalossa.
Mielestäni,jollei mies muuta käytöstä ja unohda häpeä ajatuksia niin ero on erittäin hyvä vaihtoehto koska tuollainen on todella lapsellista käytöstä eikä mies ole valmis kumppaniksi eikä isäksi.
Lapsesi? Eikö mies ole lapsen isä?
Jos hän ei ole lapsen isä, armahda toki lastasi hankkiutumalla eroon moisesta epämiellyttävästä ihmisestä. Hänhän pilaa lapsesi elämän.
Tismalleen. Lapsi on se, jota tässä pitää ensimmäiseksi ajatella. Jos aloittaja ei ymmärrä sitä, niin hän on surkea äiti. Ihan näin kaunistelematta ja ilman mitään kermavaahtokuorrutuksia.
Minulla on se tunnelma, että valitsenpa kumman tien tahansa, ei se ole helppo eikä autuaaksi tekevä. Olen pyytänyt miestä kanssani keskustelemaan ammattilaisen kanssa parisuhdeasioista (hän saisi jopa keskustella tasavertaisesti ulkomaalaisen miehen kanssa parisuhteesta Suomessa), mutta hän on kieltäytynyt sanoen, että ei ole mitään syytä :(.
Kuulehan nyt. Ei kumpikaan, ei mies eikä miehen puute, tee ihmistä autuaaksi. Sen sijaan pirullinen mies pystyy järjestämään pikku helvetin sinulle ja vähän isomman lapsellesi, joka oppii tuntemaan itsensä häpeälliseksi.
Laskepa suhteenne haitat ja hyödyt ja tee sitten järkevä päätös.
Ymmärrän, että perhe halutaan pitää koossa, mutta jos mies ei ole lapsesi isä, en käsitä, miksi roikut hänessä, ellei hänestä ole mitään hyötyä eikä iloa.
Miten muuten lapsesi isä suhtautuu siihen, että tämä toinen mies kohtelee törkeästi hänen lastaan?
tuollaista suhdetta edes kannattaisi jatkaa? Mitä sinä saat tuosta suhteesta?
Mitä hänessä OIKEASTI rakastat? Taidat olla rakatunut ajatukseen rakkaudesta, mutta tuo ei tosiaankaan ole Oikeaa Rakkautta. Tee itsellesi ja lapsellesi palvelus, ja kävele ulos huonosta suhteesta. Jotain parempaa odottaa sinuakin - roikkumalla huonossa suhteessa saatat ohittaa mahdollisuuden parempaan!
Ei missään nimessä kannata erota noin suloisesta suhteesta. Mieshän on selvästikin ihan helmi, ja voiko hän enää selvemmin osoittaa rakastavansa niin sinua kuin lastasikin, kysyn vain. Minäkin osoitan rakkauttani vaimolleni ja lapsilleni niin, että kuljen aina kymmenen metriä heidän takanaan kaupungilla. Minkäs sille voi, jos ei halua tulla julkisesti nähdyksi perheensä kanssa? Sehän on ihan normaalia. Vanhetkaa yhdessä ja olkaa onnellisia.
Minullakin on lapsi (kouluikäinen) aiemmasta liitosta ja kurdimiehen kanssa olen seurustellut ja asunut yhdessä yli vuoden. Me kyllä liikutaan koko perheen voimin kaupassa ja asioilla, mutta mua ärsyttää se ettei mies halua MUN kanssa tehdä kaksin mitään ihmeitä (siis kun lapsi on isällään joka toinen vkl). Ei halua leffaan, ei syömään, ei ostoksille, ei kahviloihin tms. Sanoo aina että mun kans on kivointa kaksin kotosalla, ja jos hermostun ja sanon että mun on joskus pakko päästä ihmisten ilmoille ja haluan tehdä sen hänen kanssaan yhdessä, niin hän sanoo että alan muka kyllästyä häneen kun en viihdy ihan vaan omin nokkinemme. Tai ettei halua, ei viitsi, ei jaksa, on huono ilma, ei ole paljon rahaa ylimääräsiin tms. TYLSÄÄ!!!! Mies on kyllä oikea kotihiiri, ei siis käy yksinkään ikinä missään (siis omien kavereiden kanssa tms) mutta pidemmän päälle mä oikeasti haluaisin viikonloppuisin tehdä muutakin kuin nussia ja katsoa tv:tä....
Hei, oletteks te ihan idiootteja?????? Te olette niille miehillenne kuin 5 tähden hotelleja!!!!!!! Palvelu pelaa ja mies ei edes vilkaise teihin päin kuin joskus olemisen pakosta ja välittää teistä vielä vähemmän!!!! Ei ne tietenkään halua teidän kanssa julkisesti liikkua ettei vaan kukaan niiden muista panoista sattuis vahingossa näkemään ettei mies olekaan niin sinkku ja vapaa kun antaa kaikille kylillä ymmärtää ja jos vielä lapsikin mukana...huh huh ....kyl siinä miehellä oliskin hankala tilanne jos jäis niille muille kanoille kiinni ja tietenkin hänellä on myös ainakin yksi muslimieukko, joka on sen matkassa mukana. (sen kans se on tosissaan suunnittelemassa sitä avioliittoa ja perhettä sun selkäs takana!) hah hah mulla on tästä niin paljon kokemusta enkä ole antanut kenenkään kusettaa itseäni ikinä! Ei ne mitään rakasta, seksiä ja helpot elinolot ne vaan haluaa. Niille ns. Rakkaus ei todellakaan merkitse samaa kuin meille suomalaisnaisille!!!!
Olet varmaan oikeassa :(.
Näin yksinkertaiset naiset ihmetyttää...