Apostolinen uskontunnustus
Taustaa
Apostolinen uskontunnustus on lännen kirkon perinteinen kastetunnustus, jolla kristityiksi kääntyneet tunnustivat uskonsa kasteen yhteydessä. Varhaisimmat sanamuodot tunnetaan 200-luvun Roomasta. Lopullinen sanamuoto on 700-luvulta.
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin1, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, j
a Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen kirkon2, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.
Taustaa
Apostolinen uskontunnustus on lännen kirkon perinteinen kastetunnustus, jolla kristityiksi kääntyneet tunnustivat uskonsa kasteen yhteydessä. Varhaisimmat sanamuodot tunnetaan 200-luvun Roomasta. Lopullinen sanamuoto on 700-luvulta.
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin1, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, j
a Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen kirkon2, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nikaian uskontunnustus
Taustaa
Nikean uskontunnustusta pidetään kristikunnan päätunnustuksena, koska se yhdistää idän ja lännen kirkkoja ja sitä käytetään yhä ehtoollisliturgiassa. Se hyväksyttiin 1. ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Nikeassa 325 jKr. Sitä täydennettiin Pyhää Henkeä koskevalla osalla 2. ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Konstantinnopolissa 381 jKr. Siksi sitä kutsutaan myös Nikaian-Konstantinnopolin uskontunnustukseksi.
Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan,
ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli3 kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon.
Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,
odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.
Athanasioksen tunnustus areiolaisuutta vastaan
Taustaa
Athanasioksen uskontunnustus on läntistä alkuperää, latinankielinen ja kolmesta vanhasta tunnustuksesta myöhäisin, syntynyt todennäköisesti 500-luvun alussa Espanjassa. Se puolustaa Jumalan kolmiyhteyttä ja oppia Kristuksesta tosi Jumalana ja ihmisenä. Keskiajalla sitä käytettiin aamun hetkipalveluksessa.
Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä.
Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.
Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta.
Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma,
mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.
Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki: Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton.
Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön.
Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.
Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.
Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.
Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta.
Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.
Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.
Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu - kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.
Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.
Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.
Oikea oppi on tämä: Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen:
Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.
Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä.
Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.
Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden.
Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus.
Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista,
astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.
Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.
Joka ei näihin tunnustuksiin yhdy on hereetikko, eli harhaoppinen.
>>Nikaian uskontunnustus ... Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, ... >>
Opettaessaan "uskovien kaste" -oppia baptistit, helluntailaiset ym. eivät voi hyväksyä tuosta Nikaian uskontunnustuksesta tuota kohtaa, joka käsittelee kastetta.
Edellä olevia uskontunnustuksia vertailemalla huomataan että pahuuden hapatus uskontunnustuksissa on edennyt sitä pahemmaksi, mitä pitemmälle on aika kulunut.
Vanhimmassa eli 'Apostolisessa uskontunnustuksessa' vielä mainitaan Isä Jumalana, poika Jumalasta syntyneenä poikana ja Pyhä henki 'pyhäin yhteisön' pyhäin yhteyden vaikuttajana. No tähän asti kaikki on OK,
Ruumiin ylösnousemuksen yhteydessä olisi ollut raamatullista selittää että "minä uskon - h e n g e l l i s e n - r u u m i i n - ylösnousemisen, [1.Kor.15:44; 1.Piet.3:18,19] niin kaikki uskovaiset voisivat tämän Apostolisen uskontunnustuksen vilpittömästi uskoa!
Ekivaarin uskomuksista ja vänkäämisestä huolimatta Suomen Helluntaiherätys tunnustaa Apostolista uskontunnustusta.
Kiitoksia, tode*, tosta tiedosta! Täällä palstalla oli niin useita Athanioksen uskontunnustuksen puolustajaa, (Mohis, Niko, ym.) joten luulin jo helluntaiyhteisön sortuneen syvimpään pimeyteen. Mutta jos väitteesi on totta, niin asia näyttää hieman valoisammalta.
Apostolisessa uskontunnustuksessa ei mainita ruumiin ylösnousemuksessa, onko kysymys lihallisesta vai hengellisestä ruumiista. Itse olen tulkinnut sen tarkoittavan hengellistä ruumista. Ja niin uskoessani olen sanonut, että ko. uskontunnustus on myös minun uskontunnustukseni.
Liha ja veri eli lihallinen ruumiimme ei raamatun mukaan voi periä Jumalan valtakuntaa.
1Co 15:50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
1Co 15:51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
1Co 15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
1Co 15:53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
Viimeisen pasuunan soidessa kuolleet nousevat ylös ja he saavat hengellisen katoamattómuuden ruumiin. Ja samanlaisen hengellisen ruumiin saavat silloin elossa olevat.
1Co 15:44 kylvetään sielullinen (luonnollinen) ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen (luonnollinen) ruumis, niin on myös hengellinen.
Ei meitä mihinkään lihalliseen ruumiiseen, jossa on liha ja veri, pueta. Jos joku on siihen ”puettu”, ei hän peri Jumalan valtakuntaa. Ei Karitsan hääjuhliin omilla vaatteilla mennä, vaan häävaatteisiin puettuna, kirkastettuna hengellisessä ruumiissa.
Rev 19:7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.
Rev 19:8 Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan [kirkkaaseen] ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus."
Hengellinen ruumis perii taivaan valtakunnan, liharuumis muuttuu tomuksi, mistä se on tullutkin.
Aamen, Jonah. Tuo Apostolinen uskontunnustus on aika hyvä, ja olisi vielä parempi ja vähentäisi keskinäisiä uskovaisten kiistoja, jos siinä olisi maininta että "nousee hengellinen ruumis."
Nythän on käytännössä niin, jotta ainakin luterilaisen hautauskaavan mukaan, jota taidetaan myös helluntailaisuudessa noudattaa, tätä maallista tomumajaa haudatessa siunaaja sanoo: "Herra Jeesus Kristus on herättävä sinut viimeisenä päivänä."
Jesaja tiesi että on olemassa niitä kuolleita, jotka EIVÄT VIRKOA ELOON, (26:11) ja on "sinun kuolleita" ja "minun ruumiini", jotka heräävät ja nousevat ylös, (26:19):
Jesaja 26
14 "Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse: niin sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa."
Nämä kuolleet tarkoittanevat maallista majaamme, lihan ruumista.
Jesaja 26
19 "Mutta - s i n u n - k u o l l e e s i - virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille."
"Sinun kuolleesi" ja "minun ruumiini" tarkoittanevat hengellistä "mielen ruumista", sisäistä ihmistä.
Yhteiset uskontunnustukset johtavat vain tuhon tielle, joten yksilöllisyys, yksilöusko on parempi vaihtoehto.
Silloin monopoli ei pääse niin helposti ahdistamaan.
Epäusko tuhon tielle on sinutkin vienyt, ja koko jumalattoman maailman.
Miksi sinä kirjoittelet sellaisista asioista joista sinä et tiedä mitään ja joista sinulla ei ole omia kokemuksia???
Eihän kristikunta ole mistään asiasta samaa mieltä. Edes tärkeimmästä eli uskontunnustuksesta. Jumalasta nämä uskonnot eivät voi olla lähtöisin sillä he eivät ole yksimielisiä niinkuin Jeesus kehoittaa. Jopa yhden ainoan kristillisen seurakunnankin sisällä on erilaisia oppeja ja näkemyksiä.