en kerro ikääni enkä mitään henkilökohtaisuuksia, en nimiä tai paikkakuntia, vain ja ainoastaan pieniä faktoja.
eli aloin opiskella nyt syksyllä töiden lomassa työväenopistolla aihetta joka minua kiinnostaa. Ryhmässäni heti ensimmäisenä kohtasin miehen, joka oli heti saman tien mielestäni erittäin kiinnostava ja hauska. Hän on koko ikänsä harrastanut musiikkia, hän tulee rikkaasta perheestä, harrastanut alle kouluikäisestä jalka- ja koripalloa sekä muita urheilulajeja. Näen häntä kerran viikossa ja olemme lähentyneet huomattavasti facebookin välityksellä ja olemme nähneet tuntien ulkopuolellakin kaksi kertaa. Hän vaikuttaa suloiselta ja rehelliseltä, hän on kuukauden minua nuorempi mutta vaikuttaa paljon minua kypsemmältä mieleltään ja paljon älykkäämmältä kuin minä.
Istuin sitten facebookissa odottelemassa että hän tulisi jälleen juttelemaan kanssani, kun ex-miesystäväni alkoi puhumaan minulle lievästi humalassa. Hän kutsui mina kullaksi, kuten aina ennenkin on tehnyt humalassa, eikä silti koskaan ole tarkoittanut sillä mitään koska olemme edelleen ystäviä. En koskaan kertonut hänelle, miksi erosimme koska olin pettänyt häntä enkä tahtonut tuntea syyllisyyttä siitä joten lähdin tilanteesta pois valiten toisen osapuolen, en häntä. Sanoin vain hänelle, että tämä ei nyt toimi olen pahoillani ja emme puhuneet melkein puoleen vuoteen. Nyt olemme olleet jo pitkän aikaa ystäviä ja nähneet kaupungilla ja kotiseudullani jossa hänkin asuu. Olemme käyneet kahvilla isommissa porukoissa, koska meillä on paljon yhteisiä ystäviä, jotka ovat jo pitkään sanelleet minulle, että minun pitäisi palata yhteen hänen kanssaan, koska hän kaipaa minua edelleen. En ole uskonut tätä koskaan, koska hän ei ole sen tyyppinen henkilö joka jäisi haikailemaan vaan antaa negatiivisuuksien vain kadota mielestään ja keskittyy positiiviseen. Mutta nyt hän yhtäkkiä sitten kysyi minulta, että miksi jätin hänet? Sanoin vain etten ollut siinä tilanteessa elämässä, että olisin ollut valmis parisuhteeseen. Hän alkoi tivata, ettei se ole mikään syy. Selitin hänelle että minulla oli jäänyt juttu kesken toisen miehen kanssa enkä ollut ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ennenkuin ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin jättää hänet. Hän kysyi, enkö koskaan välittänyt hänestä ja miksi tein hänelle niin, jos minulla oli joku toinen? Aloin sillä sekunnilla miettiä miksi tein niin, olin ennenkin miettinyt sitä ja pohtinut mielessäni sen olleen virhe jättää hänet. Sanoin hänelle, että välitin hänestä hyvin paljon enkä tahtonut satuttaa häntä, siksi juuri erosimmekin, ettei hänen tarvitsisi hävetä tai kärsiä yhtään. Hän sanoi minulle, että hän on kaivannut minua eikä ole kyennyt olemaan kenenkään muun naisen kanssa jälkeeni ja kysyi, miksemme yrittäisi uudelleen.
Meillä on siis historiaa entiseni kanssa, hän on suloinen, herttainen ja hyvin sosiaalinen. Näkisin häntä melkein joka päivä koska asumme aika lähekkäin. Sensijaan tämä toinen, kehen olen vasta tutustunut, mutta osoittanut kiinnostukseni häntä kohtaan ja hän osoittanut kiinnostustaan minua kohtaan, asuu hieman kauempana, enkä ehtisi nähdä häntä niin paljoa, mutta hän vaikuttaa erittäin mukavalta ja kohteliaalta herrasmieheltä.
En anna minkään näistä kommenteista vaikuttaa oikeaan päätökseeni, tahtoisin kuulla mitä mietitte aiheesta ja mitä teidän mielestänne minun pitäisi tehdä? Olen nukkunut nyt yön yli ja miettinyt koko päivän tilannetta. Lupasin entiselleni puhua hänen kanssaan huomenna töiden jälkeen, enkä yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä. Any help here?
eli aloin opiskella nyt syksyllä töiden lomassa työväenopistolla aihetta joka minua kiinnostaa. Ryhmässäni heti ensimmäisenä kohtasin miehen, joka oli heti saman tien mielestäni erittäin kiinnostava ja hauska. Hän on koko ikänsä harrastanut musiikkia, hän tulee rikkaasta perheestä, harrastanut alle kouluikäisestä jalka- ja koripalloa sekä muita urheilulajeja. Näen häntä kerran viikossa ja olemme lähentyneet huomattavasti facebookin välityksellä ja olemme nähneet tuntien ulkopuolellakin kaksi kertaa. Hän vaikuttaa suloiselta ja rehelliseltä, hän on kuukauden minua nuorempi mutta vaikuttaa paljon minua kypsemmältä mieleltään ja paljon älykkäämmältä kuin minä.
Istuin sitten facebookissa odottelemassa että hän tulisi jälleen juttelemaan kanssani, kun ex-miesystäväni alkoi puhumaan minulle lievästi humalassa. Hän kutsui mina kullaksi, kuten aina ennenkin on tehnyt humalassa, eikä silti koskaan ole tarkoittanut sillä mitään koska olemme edelleen ystäviä. En koskaan kertonut hänelle, miksi erosimme koska olin pettänyt häntä enkä tahtonut tuntea syyllisyyttä siitä joten lähdin tilanteesta pois valiten toisen osapuolen, en häntä. Sanoin vain hänelle, että tämä ei nyt toimi olen pahoillani ja emme puhuneet melkein puoleen vuoteen. Nyt olemme olleet jo pitkän aikaa ystäviä ja nähneet kaupungilla ja kotiseudullani jossa hänkin asuu. Olemme käyneet kahvilla isommissa porukoissa, koska meillä on paljon yhteisiä ystäviä, jotka ovat jo pitkään sanelleet minulle, että minun pitäisi palata yhteen hänen kanssaan, koska hän kaipaa minua edelleen. En ole uskonut tätä koskaan, koska hän ei ole sen tyyppinen henkilö joka jäisi haikailemaan vaan antaa negatiivisuuksien vain kadota mielestään ja keskittyy positiiviseen. Mutta nyt hän yhtäkkiä sitten kysyi minulta, että miksi jätin hänet? Sanoin vain etten ollut siinä tilanteessa elämässä, että olisin ollut valmis parisuhteeseen. Hän alkoi tivata, ettei se ole mikään syy. Selitin hänelle että minulla oli jäänyt juttu kesken toisen miehen kanssa enkä ollut ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ennenkuin ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin jättää hänet. Hän kysyi, enkö koskaan välittänyt hänestä ja miksi tein hänelle niin, jos minulla oli joku toinen? Aloin sillä sekunnilla miettiä miksi tein niin, olin ennenkin miettinyt sitä ja pohtinut mielessäni sen olleen virhe jättää hänet. Sanoin hänelle, että välitin hänestä hyvin paljon enkä tahtonut satuttaa häntä, siksi juuri erosimmekin, ettei hänen tarvitsisi hävetä tai kärsiä yhtään. Hän sanoi minulle, että hän on kaivannut minua eikä ole kyennyt olemaan kenenkään muun naisen kanssa jälkeeni ja kysyi, miksemme yrittäisi uudelleen.
Meillä on siis historiaa entiseni kanssa, hän on suloinen, herttainen ja hyvin sosiaalinen. Näkisin häntä melkein joka päivä koska asumme aika lähekkäin. Sensijaan tämä toinen, kehen olen vasta tutustunut, mutta osoittanut kiinnostukseni häntä kohtaan ja hän osoittanut kiinnostustaan minua kohtaan, asuu hieman kauempana, enkä ehtisi nähdä häntä niin paljoa, mutta hän vaikuttaa erittäin mukavalta ja kohteliaalta herrasmieheltä.
En anna minkään näistä kommenteista vaikuttaa oikeaan päätökseeni, tahtoisin kuulla mitä mietitte aiheesta ja mitä teidän mielestänne minun pitäisi tehdä? Olen nukkunut nyt yön yli ja miettinyt koko päivän tilannetta. Lupasin entiselleni puhua hänen kanssaan huomenna töiden jälkeen, enkä yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä. Any help here?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, meidän ajatuksethan ei sussa mihinkään uppoa joten... Itse ottaisin tossa vaiheessa aikalisän kaikista kosioista ylipäätään ja keskittyisin vaihteeks opiskeluun ja itseni kasvattamiseen. Menee aikas monimutkaiseksi kun sekottaa elämäänsä kaks yhtä ihkua jätkää jotka himottaa yhtä paljon.
Sä olet vielä siinä iässä, että olet tuuliviiri joka käännyt minne tuuli kulloinkin puhaltaa. Pian sulla on ehkä kolmaskin ihku kundi kiikarissa ja mitäs sitten...
Testaa nyt vaikka kaikki mahdolliset eteesi tulleet - mutta eri aikaan, jos oot yhtään viisastunu...
Kyllä se "oikea" sieltä joku päivä eteesi tupsahtaa. Ja jos et silloinkaan ole varma onko se se "absolutely best of all", niin luultavasti hän sen kyllä tietää.
Ahdistava ajatus, että sun pitää nyt juuri päättää tai ottaa yhtään ketään. Aivan kuin sä pistäisit itse itsesi seinää vasten ja tekemällä oikean päätöksen saisit onnellisen elämän ja suhteen. Ota aikalisä. Tee jotain uusia asioita elämässäsi. Matkusta, harrasta, pidä yhteyttä elämäsi muihin ihmisiin. Tuolla tavalla sä vain ahdistut itsesi kanssa, lopulta teit mitä hyvänsä olet ahdistunut etkä onnellinen ja eikö se lopulta ole tärkeintä.
Pakko ei ole mitään. Täydy ei mitään. Vapaa ihminen voi kävellä pois mistä tahansa päättämistilanteesta ja valita myös sen, ettei suostu pistämään itseään tuollaiseen valintatilanteeseen, jossa pitää mennä asioiden edelle tavalla, mikä niitä ei tule koskaan edesauttamaan.
Voihan sen ääneenkin todeta, että on hämmennyksissä ja ei kannata nyt mitään kovin juhlavia jutella jos on ajatukset sekaisin. Joskus ei elämästä tiedä yhtään eteenpäin, elää vain päivän kerrallaan. Vaatii vähän luonnetta ja kärsivällisyyttä hyväksyä se, että elämässä jotkut asiat ratkeavat aikanaan, kun aika on kypsä. Ja kiirehtiminen ei auta, vaikka sitäkin moni harrastaa. On kuin pitkällä matkalla ja odottaa koko ajan pääsevänsä perille, mutta ei muista katsella maisemia yhtään. Tai tavallaan heittäytyy virran vietäväksi, ja silloin menee sinne, minne virta vie, jos päättää uida yläjuoksuun ja virta vie alas, saa vain räpiköidä tukehtumiseen asti, ja elämä vie sittenkin sinne, mihin se on viedäkseen.
Ehkä voisi opetella vähän nöyryyttä ja katselemaan, mitä elämä vaan tuo eteen. Päättää niitä asioita, ja siinä tilanteessa, mitkä on relevantteja, ja antaa niille asioille aikaa, mitkä sitä tarvivat. En usko hetkeäkään, etteikö tuo asiallesi tulisi aikanaan ratkaisu. Sellaista asiaa tai ongelmaa ei olekaan, mille sitä ei tule. Mutta sitä ennen sinä joko ahdistat itsesi hankalaan tilanteeseen ja menetät elämästä näköalat ja stressaannut täysin jaakaamalla jokotaita loputtomiin tai sitten jätät asian hautumaan, kunnes se selviää itsestään ja elät onnellista elämää itsellesi itsesi vuoksi itseäsi varten itseäsi ajatellen.
Tämä kurssikaverisi tuntuu menevän kategoriaan "too good to be true", ota selvää enemmän hänestä jonkun hänet tuntevan henkilön kautta tms. Samaa mieltä periaatteessa kuin edelliset, mutta tuntuu siltä että ennustus kuuluu "vanha rakkaasi on sinulle se oikea ja lastesi tuleva isä". Saattaa mennä aikaa ja vaiheita ennen kuin sinulle tulee sama tunne, mutta "parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla." Vanhan kaverisi viat jo tiedät ja ilmeisesti pystyisit kestämään, uudet miehet ovat epävarmoja riskisijoituksia. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä selvemmin tämän joudut toteamaan.
Kunnon keskustelu eksäsi kanssa ennen uutta romanssia toki lienee paikallaan, että tulee korjausta niihin pikku juttuihin jotka sinut ajoivat petturiksi. Yhdessä työtä tehden voi paljonkin ongelmia ratkaista myönteisesti.