Missä vaiheessa mielestänne olisi aika esitellä seurustelukumppani vanhemmille tai muulle perheelle? Onko muitakin kuin minä jotka eivät haluaisi ollenkaan mahd. kumppanin tapaavan vanhempiaan perheen sisäisten ristiriitojen ja tulehtuneiden välien vuoksi? Miten itse reagoisit jos kumppanisi ei haluaisi sinun tapaavan ollenkaan vanhempiaan?
Kumppanin esittely vanhemmille/perheelle
tuula-neiti
121947
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja miten? Onko parempi mennä yhdessä vanhempien tykö vai kutsua heidät omaan kotiin?
On muitakin. Ihan heti en haluaisi vanhempiani enkä varsinkaan muita sukulaisiani tutustuttaa. Liian monimutkaisia juttuja.
Mutta jos suhteesta tulisi pysyvämpi niin kai tyyppi ois niin fiksu ja huumorintajuinen että kestäisi sen, kun on muakin kestänyt.
Jossain vaiheessa voisin vanhempani kutsua tapaamiseen. Lapsuuden-kotianikin kai jotenkin häpeän, mieluummin omassa.
Jos mua ei kutsuttaisi tai vietäisi hänen vanhempiaan tapaamaan niin ihan sama. Joku hyvä syy siihen varmaan olisi, jonka kyllä haluaisin tietää.
En mitenkään erityisesti nauttinut ex-anoppilan joka sunnuntaisista väkinäisistä päivällisistä.
Olet siis seurustellut jonkun snobin wannabe-rantaruotsalaisen kanssa? Tai ainakin sellaisesta perheestä tulevan?
Täh?
Tavallisissa suomalaisissa perheissä ei harrasteta sunnuntailounaita tai ainakaan ne eivät ole väkinäisiä. Pidät siis nousukasmaisista miehistä jotka nauttivat väkinäisestä hienostelusta.
Tavallisessa suomalaisessa perheessä sunnuntailounaasta tulee hyvinkin väkinäinen, jos anoppi ja miniä eivät pidä toisistaan.
Se on tietenkin eri asia sitten. Hyvä että et olekaan sellainen hienostelijoista pitävä kuin luulin.
No se on hyvä asia, että syyttää piti kuitenkin vaikka ihan vaan varmuuden vuoksi.
Mää tykkään mun perheestä paljon (niistä kenen kanssa olen siis tekemisissä), ja haluaisin ilman muuta esitellä, tosin luultavasti vasta sitten kun juttu on vankalla pohjalla ja jatkunut jo kauan. Toivoisin että puoliso viihtyisi myös perheeni kanssa, koska itse vietän siellä melko paljon aikaa.
Mua ei haittaisi, jos en saisi tavata toisen vanhempia, sillä siihen on varmasti hyvät syyt (jotka tosin haluaisin tietää).
Esittelyn hoitaisin mieluiten menemällä yhdessä lapsuuden kotiini. Paikka on rakas ja toisaalta sieltä voisi aina paeta mihin aikaan haluaa, jos siltä tuntuu :D
En haluaisi kumppanini tapaavan vanhempiani. Eikä tarvisi kyllä tavata senkään vanhempia.
Periaatteessa vanhemmilleni voisin esitellä ja olen esitellytkin koska tahansa, kunhan mies on heidän silmiinsä tarpeeksi ns. oikeanlainen eli ikä, olemus ja muut jutut. Joskus tapaaminen on jäänyt siihen yhteen eikä siinä mitään, äiti vaan kysynyt enkö tapaa x:ää enää. Tosin yksikään poikaystäväni tai miespuolinen kaverini tuskin on ollut heille mikään unelmavävy ja suhteiden päättyminen on luullakseni ollut jonkinlainen helpotus, vaikkei sitä koskaan mulle ole sanottu mutta käytöksessä näkynyt. Sen sijaan liian paljon "väärää" omaavaa on isompi kynnys tuoda näytille enkä muista että siihen koskaan olisin kyennyt, mikä ei tietenkään ole estänyt tapailua mutta ehkä osittain suhteen kehittymisen vakavammaksi koska ollaan kuitenkin säännöllisesti tekemisissä. En itsekään ymmärtäisi tuollaista käytöstä toiselta.
Kai tää on jäänyt lapsuudesta sillä jo ala-asteen ekoilla luokilla muistan vanhempieni rajoittaneen tiettyjen kavereiden tapaamista ja sen sijaan kannustaneen viettämään aikaa muutamien "hyvien perheiden" kakaroiden kanssa... jotka tosin eivät olleet sen kiltimpiä kuin muutkaan vaan jopa päinvastoin. Teini-ikäisenä kun lapsuuden kaverit vaihtuivat uusiin, en heistä osaa kehdannut viedä koskaan kotiini mikä lopulta pilasi välejä koska itse olin aina tervetullut hengailemaan muiden luo ja oli vaikea selittää miksei meille voinut tulla. Onneksi asuttiin sen verran korvessa ettei ollut niin tunkuakaan. Useimmat kai häpeää kotiaan tai vanhempiaan, minä häpesin lähinnä kavereitani tai siis pelkäsin vanhempieni suhtautumista heihin. Kerrankin kaksi ystävääni (vielä niitä ulkoisesti salonkikelpoisimpia) oli yökylässä 15-vuotiaana, ja vanhemmat suhtautui tosi nihkeästi ja haukkui heidät jälkeenpäin mulle eikä halunneet heitä enää meille. Useimpia jätkiä ja jopa osaa tyttökavereistani tapasin valehtelemalla heidät vanhempieni tuntemiksi kilteiksi tytöiksi.
Koen että lapsuudenperheeni on aina ylläpitänyt tietynlaista kulissia ja itsekin olen oppinut/joutunut esittämään jossain määrin parempaa kuin olen, erityisesti vanhemmilleni. Siihen miksi teen sitä edelleen ja yritän olla heille mieliksi on monia syitä... Mielestäni he ovat arvoiltaan melko konservatiivisia ja eläneet omassa ydinperhekuplassaan, mutta onneksi ovat vuosien mittaan hieman karaistuneet ja tulleet suvaitsevammiksi ihmisten ja asioiden suhteen sillä edes niissä heidän ihannoimissaan unelmaperheissä ei asiat ole menneet niin kuin saduissa.
Muille sukulaisille voisin esitellä kenet tahansa milloin tahansa, tosin useimpia heistä tapaan noin kerran vuodessa jos sitäkään.
Ei kuulu sinkkupalstalle. Miten olisi Anoppi ja appi tai Parisuhde?