Ollaan oltu yksissä lähes 12 vuotta , ja siitä 1½ vuotta kihloissa .
Mies on kiltti , ehkä liiankin kiltti mutta lapsellinen. Ei käytä alkoa ollenkaan ja tekee kovasti töitä-siis pakenee ongelmia töihin.
Tämä mies on vaan tunteiltaan tosi kehittymätön !
Hän ei tiedä mitä on romanttisuus , ja kun yritän sitä hänelle opettaa hän menee täysin lukkoon; ei puhu eikä pussaa.
Kaikenlainen erotiikka ja makuuhuone-hommat on jo taakse jäänyttä elämää.
Viimeksi seksiä on ollut vapun tienoossa , ja silloinkin minun pienimuotoisen painostuksen johdosta.
Mies on nykyään jatkuvasti väsynyt ja aina joku paikka on kipeenä - nuhaa, päänsärkyä, selkään koskee , maha kipee ...Aika akkamaista , eikö .
Ystäväpiiri on pitkälti yhteinen, näiden yhteisten vuosien mukanaan tuomina .
Kysynkin nyt teiltä , kannattaako mun ottaa ja lähteä tästä suhteesta vai vielä odottaa miehen muuttuvan romanttisemmaksi ja eroottisemmaksi ?
Mies on kiltti , ehkä liiankin kiltti mutta lapsellinen. Ei käytä alkoa ollenkaan ja tekee kovasti töitä-siis pakenee ongelmia töihin.
Tämä mies on vaan tunteiltaan tosi kehittymätön !
Hän ei tiedä mitä on romanttisuus , ja kun yritän sitä hänelle opettaa hän menee täysin lukkoon; ei puhu eikä pussaa.
Kaikenlainen erotiikka ja makuuhuone-hommat on jo taakse jäänyttä elämää.
Viimeksi seksiä on ollut vapun tienoossa , ja silloinkin minun pienimuotoisen painostuksen johdosta.
Mies on nykyään jatkuvasti väsynyt ja aina joku paikka on kipeenä - nuhaa, päänsärkyä, selkään koskee , maha kipee ...Aika akkamaista , eikö .
Ystäväpiiri on pitkälti yhteinen, näiden yhteisten vuosien mukanaan tuomina .
Kysynkin nyt teiltä , kannattaako mun ottaa ja lähteä tästä suhteesta vai vielä odottaa miehen muuttuvan romanttisemmaksi ja eroottisemmaksi ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos miehes ei puhu eikä pussaa niin se on vakavan keskusteun paikka. istutte pöydän ääreen ja istutte siinä niin kauan kunnes asiat on puhuttu. Jos miehes ei istu pöydän ääreen niin sano sille suoraan että sitten on parasta erota. ehkä se säikähtää että jää yksin ja sitten alkaa puhumaan. suoraan puhuminen on paras keino, ilman mitään tekosyitä. Lähetä sille vaikka tekstari kun se on töissä et tänään puhutaan asiat selviksi tai ero tulee!!
Yritetty on ! Eipä ole ihmeemmin auttanut . Minä puhun ja hän on hiljaa.
Kysymyksiini mitä voitaisiin tehdä toisin saan yleensä aina saman vastauksen :
Emmä tiiä.
Yhteiset tutut ei varmaan osaa edes kuvitella että meillä on jotain parisuhdeongelmia. Ulospäin kaikki näyttää toimivalta , mutta eihän näitä asioita puhutakkaan kavereille ääneen.
Ja etukäteen varottamalla ,että nyt puhutaan , mies jää yötä myöten ylitöihin.
Mulla on tunteita , mutta en saa niille vastakaikua ...
No sitte kannasttaa sanoa sille et sä otat eron. Turha sun on omaa elämääsi tuhlata sellaseen mieheen joka ei sua halua. Kannattaa sanoa se sille suoraan ja äkkiä. Tai sit etit oman kämpän ja lähdet vähin äänin vaikka silleen et kun mies on töissä niin keräät vaan tavaras ja lähdet. Tekstarilla voit sitte ilmoittaa et olet muuttanut pois. Ei ole myöhäistä löytää miesta joka puhuu ja pussaakin
Minkä ikäisiä olette? Ehkä miehelläsi on todellakin ongelmia terveytensä kanssa? Miehelläni oli nuorenpana anemia ja hän oli silloin juuri tuollainen. Käytti kaiken energian töissä, kotiin ei jäänyt puhtia.
Vai onko psyykkeen puolella ongelmia? Vai ovatko ongelmat suhteessa? Jos miehelläsi on henkisen tai ruumiillisen terveyden kanssa ongelmia, et voi muuta, kun pyytää häntä käymään lääkärissä.
Parisuhdeongelmat ratkotte sitten yhdessä.
Täällä ihan sama tilanne!, en olekkaan asian kanssa näköjään yksin. Mentiin viime keväänä mieheni kanssa kihloihin. Tällä hetkellä kihlat kaduttavat jo hieman minua, sillä suhteemme ei toimi. Olen vielä nuori nainen, enkä lopulta ole varma olinko ns. tarpeeksi kypsä kihlautumaan. Kihloihin mennessäni luulin, että saan mieheni vielä rohkaistumaan, mutta toisin kävi.
Ongelmana on mieheni puhumattomuus. Hän ei kykene aloittamaan keskustelua. Hän on siis todella ujo, tämä rasittaa minua. Välillä tuntuu, ettei minulla olisi aikuista tasavertaista kumppania suhteessa. Hän ei ymmärrä syvällisemmin tunteitani. Hänelle sosiaaliset tilanteet tuottavat näköjään tuskaa, mikä on ikävä.
Eniten minua pelottaa muiden arvostelu, jos eroaisin. En oikeastaan tiedä teinkö virheen mennessäni kihloihin. En todellakaan ole huomionhaluinen, vaan todella pahoillani suhteen takia.
Muut saavat olla mitä mieltä tahansa, eikä sen tarvitse tai saa sinua hetkauttaa. Se on sinun ainoa elämäsi. Lisäksi ei kukaan voi toisten puolesta olla suhteessa, ja kuitenkin kuinka paljon itse jaksat vatvoa toisten suhdetta tai sen loppumisia.. Niin, ei muutkaan jaksa sellaisesta olla kiinnostuneita. Tosin jos arvostelua pelkää, niin sitten saisi pelätä joka ikisessä elämäntilanteessa ja asiassa, aina voi miettiä, mitä toi nyt tästä taas ajattelee, mutta mitä se merkitsee. ei mitään ja itseään siinä vaan eniten kiusaa. Aivan samalla tavalla kun jotkut pelkää, että mitä muut sanoo, jos on jonkun kanssa suhteessa. Aivan kuin ne muut olis hänen kanssa suhteessa ja aivan kuin ylipäätään kenenkään mielipiteellä nyt voi kenenkään toisen elämään paljon vaikuttaa, niin ei voi. Ja lisäksi monesti vaan ihmiset enemmänkin nostaa hattua sille, joka uskaltaa elää itselleen. Ja toisaalta mitä se kellekään edes kuuluu.
Kuulostaa ikävän tutulta! Minä erosin lasteni isästä 13vuoden jälkeen ihan samasta syystä. Mies ei koskaan puhunut mitään mistään eikä varsinkaan pussannut. Voin kertoa kokemuksesta, että ei tule mies muuttumaan. Tämä munkin eksä sanoi "emmä osaa sanoa" tai "musta ei ole puhujaksi". No aikani yritin kaikki konstit, että olisin saanut hänestä jotain irti. Lopulta kyllästyi kun suhdekin oli ollut jo pitkään vain lasten takia kasassa. Mitään riitaa ei koskaan ollut ja ulospäin olimmekin "unelmapari".Kaikki ihmettelivät eroamme, josta viisastuneena nykyään kerron lähimille jos suhteessani on jotain ongelmia. Kulisseja en siis enää kannattele.
Säälittävintä tässä tapauksessa on se, että mies eron jälkeen rupesi ryyppäämään ja välit lapsiin viilenivät. Erostamme on jo 8vuotta ja nykyään lapset eivät halua isäänsä edes nähdä, mikä on tosi kurjaa. Kun ei osaa lapsillekaan puhua mitään tai näyttää mitään tunteita, lapset luulevat että isä ei välitä heistä, vaikka asia ei tietenkään niin ole. Eli jos ei osaa puhua tai tunteitaan näyttää, ei sitä kyllä yleensä enää myöhemminkään opi enää, edes pakon eli eron edessä. Maailmassa on varmasti monta sinulle sopivampaa miestä, joilta saat sen henkisen ja fyysisen hyvän mitä kaipaat!