Olen seurustellut naisystäväni kanssa noin vuoden. Seurustelumme alkuvaiheessa olin vielä teknisesti naimisissa (asumuserossa puolen vuoden kulumista odotellen, jotta saan lopullisen eron hoidettua).
Sain selville, että seurustelukumppanini petti minua vanhan tuttunsa kanssa. Asia käytiin läpi ja suostuin elämään asian kanssa, koska oman tilanteeni keskeneräisyys tuntui pääsyyltä tapahtuneeseen.
Nyt ero on lopullinen ja muutkin asiat liikahtaneet oikeaan suuntaan. Tuo toinen mies on edelleen naisystävääni yhteydessä "kaverina". En kuitenkaan voi tuossa kaveruutta nähdä omasta mielestäni ilmiselvistä syistä. Naisystäväni ei ole katkaissut yhteyttä kokonaan, "minun on vain luotettava häneen". Luotankin, mutta yhteydenpito häiritsee silti kovasti.
Olenko jotenkin poikkeava tunteideni kanssa? Olenko turhan mustasukkainen? Omasta mielestäni en.
Olisi kiva kuulla sekä nais- että miesnäkökulmaa.
Sain selville, että seurustelukumppanini petti minua vanhan tuttunsa kanssa. Asia käytiin läpi ja suostuin elämään asian kanssa, koska oman tilanteeni keskeneräisyys tuntui pääsyyltä tapahtuneeseen.
Nyt ero on lopullinen ja muutkin asiat liikahtaneet oikeaan suuntaan. Tuo toinen mies on edelleen naisystävääni yhteydessä "kaverina". En kuitenkaan voi tuossa kaveruutta nähdä omasta mielestäni ilmiselvistä syistä. Naisystäväni ei ole katkaissut yhteyttä kokonaan, "minun on vain luotettava häneen". Luotankin, mutta yhteydenpito häiritsee silti kovasti.
Olenko jotenkin poikkeava tunteideni kanssa? Olenko turhan mustasukkainen? Omasta mielestäni en.
Olisi kiva kuulla sekä nais- että miesnäkökulmaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rehellisesti sanoen entiset "hoidot" eivät ole ystäviä, jollei niistä ole luvassa tulla nykyisiä "hoitoja". Et ole mustasukkainen-vaan sinisilmäinen. Tämä tosin on vain minun mielipiteeni.
Voisitko pyytää, että naisesi olisi jonkin tietyn ajanjakson, vaikka pari kuukautta, pitämättä lainkaan yhteyttä tähän mieheen? Korosta, että kyse ei ole luottamuksen puutteesta (jos ei kerran ole), vaan siitä, että tyyppi muistuttaa sinua tästä ikävästä tapahtumasta. Naisesi ymmärtäisi varmasti silloin asian paremmin ja näiden kahden kaveruus ehkä viilenisi kokonaan. Lisäksi vaikutat helposti kohtuuttomalta, jos vaadit katkaisemaan välit lopullisesti kokonaan - tauko yhteydenpidossa sen sijaan ei ole sellainen vaatimus, joka nostaisi heti niskakarvat pystyyn.
En menisi väittämään, että tuossa välttämättä on mitään koiraa haudattuna, sinä tiedät tilanteen varmasti paremmin kuin me. Etkä vaikuta liian mustasukkaiselta, jos kerran pystyt naiseesi luottamaan.
En kyllä pettäjään luottaisi missään tapauksessa.
Pettämistä toisen kanssa en hyväksy silloin kun seurustellaan.
Tässä tullaan siihen kysymykseen, mikä on pettämistä ja mikä ei.
Muutama kk sitten sattunut oli ilman muuta pettämistä, vaikka tietyllä tapaa sen siinä tilanteessa ymmärsin - ei ollut helppoa hänelläkään.
Nyt se, että naisystäväni sallii tämän miehen edelleen olla häneen yhteydessä, tuntuu myös jotenkin pettämiseltä tuolla historialla. Jos tuota hairahdusta ei olisi tapahtunut, en yhteydenpidolla päätäni juuri vaivaisi.
Sehän riippuu täysin teidän kahden välisestä suhteesta. Eli onko hänellä tilaa elämässään ihmisille ja miten hän käsittää sinun varattuna olleen tilanteen, eli onko hänkään voinut laskea yhtään mitään sinun !naimisissa olevan! varaan.
Vika on siinä, että sinun on vaikea luottaa ihmiseen, jolla on ollut vielä vähemmän vaikea luottaa sinuun ja vielä painavista syistä. Olethan jo naimisissa ollessakin toiminut periaatteella, että vaikka ollaan naimisissa, voidaan silti käydä vieraissa. Näin ollen et voi olettaa, että hän itsekään voisi luottaa suhteeseenne. Ja jos hänellä on muita ihmissuhteita sen tilalla, että viettäisi aikaa naimisissa olevan kanssa ja tosiaan pistäisi luottonsa ihmiseen, joka pettää avioliitossaan, niin moralisointi nyt tuntuu sinun suunnastasi olevan vähän hupaisaa.
Älä hyvä mies kiusaa itseäsi tuolla asialla. Homma itsellesi luotettava kumppani. Tuo koko kuvio on kohtuuton ja epäreilu. Älä tuhlaa aikaasi ja mielenterveyttäsi. Suomessa on ihan oikeasti olemassa klassiset elämänarvot omaavia naisia.
Otin ohjat omiin käsiini ja hoidin kolmannen pyörän pois kuvioista ottamalla yhteyttä tähän tyyppiin. Nyt on hyvä ja vapautunut olo. Toivotaaan, ettei pää putkahda enää mistään esiin. Jos putkahtaa, minun on sitten vedettävä johtopäätökseni ja laitettava verkot vesille. Naisia ilmeisesti Suomessa riittää...
Kyllä, naisia riittää. Ja tietenkin miehiäkin, eli yksinäisyyden pelossa ei tarvitse levottomuutta herättävää parisuhdetta jatkaa.
Aina voi harkita, mitä elämäänsä haluaa.. jos tahtoo epävarmuutta, sitä saa, jos itselleen rauhan, sen saa.. Ihan miten valitsee.
En sano, että ratkaiseminen ja päätöksessä pysyminen olisi helppoa, mutta kuitenkin helpompaa kuin esim. pohtia, pettääkö kumppani.