Kihomadot vievät mielenterveysen

uniikki, kirjoitti:

Olen 17v tyttö ja pienenä minulla oli kihomatoja melkeimpä kerran kuussa. Lähtivät aina pois, mutta en jaksanut pitää huolta käsihygieniastani ja aina sain jostain kaverilta uudet. Tämä sama rumba jatkui siihen asti kunnes menin ylä-asteelle. Siellä näitä kiusankappaleita ei ollut ja olinkin jo siihen asa ihmettelimmti tullut ihan neuroottiseksi asian kanssa. Sitten viime vuoden kesänä sain tartunnan ja vanhempieni kanssa ihmettelimme että mistä hemmetistä tulivat. Madot lähtivät yhdellä kuurilla pois ja olin vielä kuukausia matojen jälkeen sairaalloisen neuroottinen asian kanssa ja aina kun tuntui pepussa jonkinlaista kutinaa menin heti taskulampun kanssa tiirailemaan ja loppujen lopuksi siellä ei muuta ollutkaan kun kutinaa, kun tirkistelemiseni oli aiheuttanut kamalat haavaumat ja pukamat. Sitten unohdin asian ja jatkoin onnellista elämää ilman matoja, kunnes sitten tämän kesän lopussa olin sitten ystävälläni viettämässä iltaa ja jäin yöksi. Ystävälläni sattumoisin oli pikkusisko joka oli 6 vuotias. Muutin tässä välissä poikaystäväni kanssa yhteen ja sitten noin parin viikon päästä tästä yökyläilystä tunsin myöhään illalla kutinaa peräaukossani ja mikäs muukaan kuin mato se siellä oli. Menin täysin paniikkiin ja en nukkunut seuraavana yönä lainkaan vaan jo kuudelta aamulla aloin siivoamaan kämppää hullun lailla ja heti kun apteekki vaan aukesi menin ostamaan pyrviniä 2 pakkausta. Teimme tehosiivouksen ja olen vieläkin neuroottinen asian kanssa. Söin pyrviniä 3 kertaa ja nyt matojen tulemisesta on kuukausi ja voin sanoa että jos ne tulevat takaisin minulta menee mielenterveys. En vain jaksa enää näiden kanssa, tuntuu että olen joku matomagneetti jonka perseeseen kaikki madot haluavat. Ja joku vielä kehtaa väittää, että harmiton vaiva!!!! Joudun kohta hoitoon!! Löytyykö muita jotka ovat samassa tilanteessa?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä