Saduissa painostetaan aika voimakkaasti avioliittoon. Tytön pitää olla täydellinen prinsessa päästäkseen naimisiin, ja avioliitto on jokaisen tytön ja naisen määränpää. Naimattomat naiset ovat rumia äitipuolia ja köyhiä mummoja. Yksisilmäistä maailmankuvaa tarjoillaan pikkulapsesta lähtien, ei ihmekään että sinkkuäitejä ja muita yksinäisiä aikuisia naisia syrjitään. Ei kai se häät ja avioliitto ole mikään ainoa tie onneen. Ehkä se on, en tiedä, kun en ole naimisissa. Ja veikkaan, että ne jotka on, ei kerro olevansa onnettomia.
Pitäisikö prinsessasadut kieltää
Prinsessa 33v.
24281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei pitäisi. En usko että minkäänlainen syrjintä saduista johtuu. Jokatapauksessa melkoinen osa aikuisista ihmisistä haluaa edelleen parisuhteen ja perheen, joten sadut kuvaavat kohtuullisen hyvin vallitsevaa tilannetta. Sitäpaitsi pointtinahan on myös se, että hyville ihmisille käy hyvin, mikä on ihan suotava viesti. Joo, tiedetään, elämässä ei aina mene ihan niin kuin saduissa, mutta en näe mitään mieltä kasvattaa ihmistainta ihan erikseen pahaksi, kykenee tuo luultavasti joskus elämässään pahuuteen ihan opettamattakin. Menee sitäpaitsi liian monimutkaiseksi jos sadut alkavat mennä jotenkin näin: Äitipuoli on paha, mutta voi olla olemattakin, Susi syö, vaikka ei yleensä kyllä oikeasti... Noista asioista voi varmaan jokainen äiti, isä tai muu huoltaja keskustella siinä tilaisuudessa sitten erikseen jos on kovin ajankohtaista. En ole itse ainakaan ikinä kuullut että kenellekään olisi jäänyt traumoja saduista ja siitä, että ei hukkunut koska vesihiisi, ei eksynyt metsään koska susi, ja yritti olla kunnolla edes kuukauden koska joulupukki. Jne. Eiköhän ne asiat ole selvinneet sitten siinä vaiheessa kun ei enää niin helposti eksytä eikä pudota jorpakkoon....
Joo, satua ovat. Turhan monet miehet kun tosiaan ei saa mitään puolta valtakuntaa siinä samalla, vaan vippivelkasen tyhjäpään vaimokseen.
Prinsessasadut, voisivatko ollakin syy tämän hetken yhä vain eneviin avioeroihin.
Avioliittoon on mentykin noiden prinsessahäiden vuoksi, joita on järjestelty usein montakin vuotta, että varmasti joka värin vivahduskin on oikea.
No häät kestävät muutman tunnin ajan, eivät edes koko vuorakautta ja sitten pamahtaa arki esiin.
Kaikki koreus katoaa, jos tähän ei osaa asettua, vaan yrittää jatkaa kotonaan tätä sisustuslehtien ja muotilehtien sanomaa taitaa monen avioonni lähteä rakoilemaan.
Saatetaan saada ne pari lastakin ja sitten viimeistään olla kylmia ja kalseita, ei ole seksiä tai mitään muutakaan, siitä sitten pettämään.
No mikähän on useimmiten lopputulos, tuskin muuta tullut kuin karhu vastaan. Olet ain entistä enemmään ojassa ja jo itsekin vietävissä melekin johonkin hoitolaitokseeen , joka kylläkin olisi monesti paras vaihtoehto.
Mutta nuo lapset, mitä heille on elämässä varattu, onko kukaan joka kantaisi heitä noemaaliin lapsuuteen, uusikoista ei siihen ole, sillä uusikot ovat usein jo useammalla jierroksella etsimässä tuota jatkuvaa prinsessasatua.
Jyllä tähän asiaan olisi nyt puututtva sellaisen tahon, että tämä huuhaa elämä loppuisi, särkee niin paljon ihmisiä ja varsinkin noita pieniä lapsia.
Huostaanotto tai sijaiskodit eivät ole lapselle oikeita paikkoja.
Kunnat maksavat itsensä kipeiksi näistä ja kuitenkaan lapset eivät saa oikeaa kotia.
Me veronmaksajat pulitamme pusseista näistä lapsista tuolle sijaiskodille usein jopa 10.000 euroa, joten ei ole kohdallaan tämä asia millään tasolla.
Saduilla on monta tehtävää eivätkä ne ole olleet pelkästään lasten kertomuksia.
”Sadut ovat melko lyhyitä, juoneltaan selkeitä mielikuvituksellisia tarinoita, jotka kuvaavat ihmisten elämään ja erityisesti kasvamiseen liittyviä vaikeuksia.”
”Suurin osa kuuluisista saduista perustuu ikivanhaan, kansainväliseen perinteeseen. Vanhimmat sadut ovat yli 4 000 vuoden ikäisiä. Sadun ja myyttisen kertomuksen eli tarun erona pidetään sitä, että satuihin ei oikeasti uskottu, kun taas myyttisiin kertomuksiin uskottiin ainakin vertauskuvallisesti.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Satu
Moni satu myös valmistaa lasta kohtaamaan oman aikuisuutensa. Jos mietit että naisten anoa elämisenperusta oli avioliitto, niin ei ole ihme että tyttöjä valmistettiin tuohon kohtaloon vuosia. Sadut antoivat tavallaan lohtua, ehkä toisinaan voisi käydä hyvin. Samoin että naisen elämä tavallaan loppui häihin, ja siksi häitä pitää juhlia kunnolla.
Nykyaikana asiat ovat toisin. Jäljelle on jäänyt vain romantiikka. Eiköhän nykyhäät ole enemmän osoitus taloudellisesta menestymisestä?
Voisi siis noita satujakin muuttaa enemmän nykyaikaan sopiviksi? Toisaalta eikö meillä kaikilla ole mielikuva että ”kuninkaallisten” ei tarvitse tehdä töitä ja he saavat huvitella ja törsätä rahaa? Siksi varmaan me lottoammekin…
Tiedoksi vaan, että hyvin monet prinsessahäät pidetään velkavaroin, pitää olla vain kaikki niin viimeisen päälle, tuskin edes on ollut muuta haavetta perheestä kuin saada tämä satupäivä elämään.
Siinä sitä sitten ollaan heti alusta alkaen velan kanssa naimisissa, taitaa hohto hiipua niihin kuukausieriin.
Itse epäisin kaikki luottopyynnöt , jotka kohdistuvat satuhäiden järjestämiseen, kuten myös häämatkohin ja sitten muihinkin ulkomaan matkoihin.
Aina pitäisi olla jalat alla, jotta eletään vain sen mukaan mitä oma pussi kestää ilman velkaa, luotokorttivelat ovat ikuisuusriesa.
Näitä velkoja ei onneksi saada edes velkasaneeraukseen.
Kaikki kulutustavaran osto on kerskakulutusta, joten jos ei oel varaa, ei niitä tarvita. Se kenellä on rahat tilillä, tehköön omilla rahoilaan ihan mitä vaan.
Mutta luototappiot maksaa ennenkaikkea muut ihmiset olemalla tunnollisia.
Pitäisi kieltää. Ne ovat varmasti syyllisiä vaikka mihin.
Ja sinä olet ääliö.
Vähän erikoista nähdä jatkuvasti suoria viittauksia siitä, että mitä isommat/kalliimmat/hienommat häät niin sitä varmemmin liitto loppuu kuin seinään... Siitäkö se tosiaan on kiinni? Jonkun esimerkissä ehdittiin väsätä tässä keskustelussa jo pari lastakin, mutta ei, kyllä se vain niin on että jos pari olisi käväissyt maistraatissa ruokatunnilla niin liitto olisi kestänyt, mistään muista asioistahan ei voi olla kyse... :-D
Kyllähän tuota kannattaa sitten soveltaa muuhunkin. Turha juhlia viisikymppisiä kun se on varmin tapa että kuusikymppisiä ei enää näe. Unohdetaan ne rippikahvitukset ettei lapsi mene ja eroa kirkosta. Mitä sitä lakkiaisia muistamaan, kaverin opiskeluinto loppuu siihen jos saa liikaa suitsutusta. Unohdetaan ne hautajaiset ettei kaveri joudu helvettiin.
Tulipahan taas monta ongelmaa ratkaistua aamutuimaan, kivan yksinkertaista tämä elämä! ;-D
kxddx nyt kyllä olet tosi syvissä vesissä. Kyllä varsin ymmärtänet, että häät eivät voi olla se suurin asia, vaan se aito vastuunotto ja rakkaus tulevaa puolisoa kohtaan. Ei rakastelu ja ihastuminen vaan sisäinen rakkaus elää yhdessä kaikissa asioissa.
Tätä sopii juhlia, mutta vain kohtuudessa varoihin, samoinkuin muitakin juhlia.
Ymmärrään hyvin pien juhlan tarpeen kohottamaan yleensä jotakin merkittävää asiaa elämässä , sukulaisten ja ystävien kanssa.
Jokaisella juhlalla on oma merkityksensä ihmiselämässä, älä aliarvioi niitä, mutta hääjuhlista on tehty sirkusesityksiä, ei silloin enää olla oikeissa mittasuhteissa.
Paljon puhetta, mutta vähänlaisesti asiasisältöä. Samaa vanhaa moitetta siitä miten ihmiset häänsä järjestää, koska mielestäsi sinulla on hallussa se yksi ainoa oikea tapa ja mielipide. Kuka sanoi että vastuunotto ja rakkaus ei voi olla läsnä komeissakin häissä? Siitä ei koskaan mainita mitään, ihmisten puheissa on vaihtoehtoina joko kymmenen hengen kahvitilaisuus maistraatin jälkeen joka oli hirvittävän ihana ja parikin on ollut naimisissa jo sata vuotta, tai sitten huolella ja rahalla järjestetyt isot häät jotka syystä tai toisesta kiristävät hirveästi kertojan hermoja ja joidenka jälkeen pari on sitten eronnut vuoden päästä.
Häiden suunnitteluun käytetty aika mainittu. No varmaankin vähän pakko suunnittella kun joillain paikkakunnilla kirkot varataan ainakin vuotta aiemmin, juhlapaikat puolestaan ovat siinä vaiheessa jo ennakkovaratut jos odottelet siihen asti että hääpäiväsi saat selville. Hääpukua ei saa ommeltua tai korjailtua viikossa kun ompelijalla on yleensä muitakin töitä. Häitä ei noin vain pysty polkaisemaan pystyyn kuukaudessa ihan joka puolella Suomea, ellei nyt sitten mene sinne maistraattiin ja sen jälkeen maksa kahvit Shellin baarissa.
Raha mainittu. Ihanaa kun ennenvanhaa ollaan oltu niin eteviä ettei velkaa olla tarvittu, ainiin paitsi eihän niitä häitä sen nuorenparin varoilla järjestetty vaan vanhempiensa, ja puolet vieraista oli häissä töissä. Ilmeisesti edelleen on syytä sitten vierailla vanhempien kukkarolla ja pistää juhlaväki töihin jos tätä itse ei kerran ole suotavaa hoitaa, vaikka sitten lainalla. Että menee perinteiden mukaan.
Mielestäni ihmiset voisivat varovaisesti tiedustella millaiset juhlat ovat tulossa ja jäädä pois jos vaikuttaa siltä että eivät viihdy. Paha mieli järjestäjillekin tulisi jos tietäisivät mitä mieltä ihmiset oikeasti ovat ja mitä selän takana puhuvat, joten oman lisäsi olet tainnut sirkukseen tuoda jos olet kuitenkin parin edessä ollut mielinkielin.
Iso osuus naisista elää muutekin jossain prinsessamaailmassa missä miehen on aina tehtävä aloite, miehen on maksettava ja miehen on oltava romanttinen. He itse eivät sitten kykene tekemään mitään miehen eteen. Sitten ihmetellään kun "yllättäen" mies jättää kun itse ei ole missään määrin ollut kykenevät sosiaaliseen kanssakäymiseen, vaan ollaan oltu kuin ellun kanat tekemättä mitään (nalkutusta en laske tekemiseksi).
Tähän on pakko kommentoida.
Juuri tällaisia naisia miehet haluaa!
Se mitä olen tässä vuosien mittaan ihmetellyt on juuri tuo; miehet haluavat noita prinsessoita ja sitten ovat pettyneitä, kun todellisuus onkin toista.
Omituisesti ne eivät alakaan olla kuin ”äiti”, joka hoivaa heitä tai ottaa vastuuta.
Kun mies haluaa olla se vahva ja osaava, häntä viehättää nämä prinsessat. Usein voi olla että se erotiikka pelaa ja mies voi kokea olevansa se ”perheen” pää heidän kauttaan. Mutta kun se arki astuu kuvioon, he yllättäen eivät olekaan valmiita vastaamaan kaikesta.
Näin ne roolit sitten törmäävät. Miehet eivät halukkaan olla kaikesta vastaavia ja naistensa opettajia. Naiset taas pettyvät, kun se mies ei osaakaan oikein mitään.
Miksi miehet eivät suosi itsenäisiä ja osaavia naisia? No, ”munathan” siinä voi menettää…
Sinähän sen tiedät...sulla on varmaan munatkin. Kunhan vanhenet niin sinulla on mahdollisuus viisastua.
: D
Hämmästyksekseni olen vain niin havainnut kyllin monta kertaa. Toki tuo oli vähän huumorilla heitetty.
Lopputulemana kun on käynyt usein, että kun se mies on saanut sen ”kaunokaisen”, alkaa itku siitä, kun ei muija osaa eikä halua tehdä mitään. No, usein nämä miehet ovat viisastuneita ”seuraavalla ” kierroksella…
Eikä syrjitä hei! Tänä päivänä saat olla yh,sinkku, lesbo, homo, puuma ja ihan mikä vaan ja olet täysin yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Oikeastaan pääset sillä tavoin julkkikseksi ja koko kansan lemmikiksi. Cosmopolitan lehti taitaa olla tämän päivän satukirja mikä aiheuttaa suorituspaineita sekä nuorille miehille että naisille. Sinun täytyy olla akrobaatti jotta voisit harrastaa heti täydellistä seksiä tulevan puolisosi tai ihan kenen kanssa vaan. Mokailuihin ei ole varaa tai olet out.
"Tytön pitää olla täydellinen prinsessa..."
Juuri näin! Ja se täydellisyys tarkoittaa kauneutta ja kiltteyttä ja omien halujen kieltämistä. Pitää siis olla kimaltavan kaunis ja hymyillä ja hymyillä ja hymyillä ja hymyillä ...
Prinsessan tekee onnelliseksi se että häntä kehutaan kauniiksi. Sillä ei ole väliä missä asioissa prinsessa on taitava, tai mistä hän on kiinnostunut, hänen pitää vaan olla kaunis, ja olla onnellinen kun hänen kauneutta kehutaan.
Prinsessasadut pitäisi ehdottomasti "kieltää" - aikuisilta. Uskomattoman moni nuori tai nuorehko nainen uskoo täydelliseen avioliittoon/puolisoon.
Ei prinsessa-satuja kieltää tarvitse, niissähän lukee selvästi. että ne ovat pelkkiä S_A_T_U_J_A.
Nämä aikuiset pitäisi saada vain ymmärtämään, mitä sana "SATU" tarkoittaa..
Onhan saduissa hieman tottakin...nekin loppuvat häihin....niinhän oikeassa elämässäkin käy, häihinhän se satu loppuu. Sen jälkeen alkaa arki, eikä se kiinnosta ketään. Saduissa se kommentoidaan lopuksi nopeasti :"ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti..blaa.blaa ja siitä ei sen enempää, hyvää yötä, lapset!"
Sadut ovat ihania mielikuvitustarinoita, kertomuksia, joista voi löytää oikeankin elämän aineksia ja oppia asioita.
Totta lienee, että vieläkin "moni nuori nainen uskoo täydelliseen avioliittoon ja -puolisoon", siis prinssiin, mutta tuskin siihen sadut ovat syyllisiä. Kyllä ne ovat kirkko, yhteiskunta, menneitten sukupolvien tavat ja tabut asioista, koko historiallinen jäänne pariutumisesta, liitoista ja avion rauhallisesta satamasta, joilla edelleen sokaistaan nuoria luulemaan ja kuvittelemaan, että ihmisen onni ja auvo tulee kangistumisesta perhearvoihin ja jäykistymisestä kaavoihin, jotka ovat menneiltä vuosikymmeniltä kotoisin.
Tekniikka kehittyy hirmuista vauhtia, lentää suorastaan, mutta immeinen ei pysy perässä vaan elää mielen puolellaan vielä kuin pimeällä keskiajalla - ainakin parisuhdeasioissa. Joten "yksisilmäisyyttä" ei kannata ihmetellä kun monisilmäisyys vaatii rajatonta katselukantaa ja -taitoa, ei ahdasta karsinaa ympärillä.
Kyllä se on nuorena todella vaikeaa uskoa, että se ihana kumppani muuttuu siinä rinnalla vuosien myötä ihan muukalaiseksi ja itsekkin siinä muuttuu ja rakkaus vain sammuu..
Entisvanhaan tehtiin työtä rinnakkain maatiloilla toista tukien, ja vaikka riitaakin tuli, helpompi oli sopia, kun ei ollut "ympäristötekijöitä" uhkana, niinkuin nykyään on.
Nyt on kaikenmaailman työpippaloita, joissa viinan voimalla nussitaan työkaveria ja painopiste on työhyvinvoinnilla ja se on oma perhe muuttuu kakkoseksi ja tärkeää on vain se, että antaa työlle kaiken.
Perhe ei olekkaan se tärkein, vaan työyhteisö.
Siihen se satu loppuu.
Ihmisestä on tullut kiertopalkinto ja lopussa ei odota kukaan vaan yksinäinen vanhuus.
No kuule siirrypä sinäkin tälle vuosituhannelle ja ala elää ilman entisten "helpompien" aikojen painolasteja. Huolehdi omasta "sadustasi" ja anna sen toisen huolehtia siitä, mistä hän tuntee tarvetta huolehtia. Molemmat löydätte edestänne sen, mitä nyt kylvätte, joten käy kylvämään muuta kuin epätoivoa.
Joo ja otappa sinä kuule vaan sitä kaljaa, että voit unelmoida taas seuraavan viikon siinä pöhnässäs, kun muut elää sitä oikeeta elämää....
En juo kaljaa enkä ole pöhnässä koskaan. Elä sinä karsinassasi, minä elän ihan missä vaan.
Yksin voi olla vanhana, ei ole mukavaa olla omaishoitajakaan, monet väsyy kun itsekkin on vanha, eli hyviä puolia löytyy yksinolostakin.
Miehet useimmin vanhempana, vaihtaa nuorempaan vaimonsa, mutta onneksi nainen osaa elää yksinkin ja joskus ehkä paremminkin pärjää, ei huolta muista.
No tuut huomaamaan, ettei se kivaa ole olla yksin viikosta toiseen aina vieraan hoitajan tullessa vaihtamaan vaippojasi, eikä aina niin mukavankaan.