Haluan kirjoittaa tänne ja purkaa tunteitani. Haluaisin kovasti kommentteja, mutta moraalisaarnoja ja haukkumisia olen saanut kuulla jo ihan tarpeeksi.
Minä ja jätkäni oltiin yli 3 vuotta yhdessä. Muutimme yhteen viime vuoden lopulla. Se oli ehkä virhe, koska jo silloin jätkälläni ei ollut minulle paljoakaan aikaa. Muutettuamme yhteen jätkäni kai ajatteli, että olen saanut nyt mitä haluan ja hän kävi kotona vain suunnilleen nukkumassa. Olin yksinäinen, ja niin siinä sitten vain kävi, että aloitin salasuhteen erään toisen kanssa. Hän oli kuin lääkettä haavoilleni, kehui minua ja piti hyvänä. No, lopulta tuli kuitenkin seinä vastaan ja tunnustin jätkälleni kaiken. Hän antoi anteeksi ja sanoi että ehkä myös hänessä oli jotain vikaa. Kaikki sujui normaaleilla uomillaan, kunnes nyt sitten puolen vuoden päästä, hän jätti minut. Mä olin kuvitellut kaiken olevan hyvin. Ja kaiken lisäksi hän jätti minut sillä tavalla, ettei tullut kotiin ja sanoi minulle PUHELIMESSA ettei halua enää jatkaa. Hän ei halua jutella kanssani ollenkaan tästä, haluaa vain minusta eroon.
Ensin hän sanoi, että hakee kamansa pois ja mä voin jäädä yhteiseen asuntoon. Soitin vuokraisännälle ja sovimme asian. Kuitenkin, nyt hän sittenkin haluaa asuntomme ja uhkaa oikeudenkäynnillä ja kaikella koska hän on maksanut niin paljon kaikesta. En jaksanut ruveta riitelemään, vaan annoin periksi. Minulle ei mikään muu ole niin tärkeää kuin se, että saisin sydämeni edes jonkinlaiseen kuntoon. Miten tästä eteenpäin? En osaa ajatella selvästi ja en voi olla yhtään yksin tai alkaa ahdistamaan. En pysty nukkumaan - tarvitsen apua. Auttaako aika? ja kuinka kauan se kestää? Kaikki muistot pyörii mielessä enkä saa niitä pois. Miten kukaan voi kohdella toista, jonka kanssa on ollut yli kolme vuotta, sellaisella epäkunnioituksella, ettei asioista voi edes jutella...? Sattuu tosi paljon vaikka kai tämä on oma vikani. Olis vaan jätkä voinu jättää mut jo sillon kun antoi anteeksi. Voiko kukaan näytellä puolta vuotta että kaikki on hyvin ja että rakkaus on syvää? Rakastan häntä vielä, mutta olen aina ollut todella herkkä ihminen. Muistot vainoavat minua ja kaikki tuntuu aivan turhalta. Kumpa vain selviäisin tästä..Osaisikohan joku auttaa? Ei haukkumisia kiitos.
Minä ja jätkäni oltiin yli 3 vuotta yhdessä. Muutimme yhteen viime vuoden lopulla. Se oli ehkä virhe, koska jo silloin jätkälläni ei ollut minulle paljoakaan aikaa. Muutettuamme yhteen jätkäni kai ajatteli, että olen saanut nyt mitä haluan ja hän kävi kotona vain suunnilleen nukkumassa. Olin yksinäinen, ja niin siinä sitten vain kävi, että aloitin salasuhteen erään toisen kanssa. Hän oli kuin lääkettä haavoilleni, kehui minua ja piti hyvänä. No, lopulta tuli kuitenkin seinä vastaan ja tunnustin jätkälleni kaiken. Hän antoi anteeksi ja sanoi että ehkä myös hänessä oli jotain vikaa. Kaikki sujui normaaleilla uomillaan, kunnes nyt sitten puolen vuoden päästä, hän jätti minut. Mä olin kuvitellut kaiken olevan hyvin. Ja kaiken lisäksi hän jätti minut sillä tavalla, ettei tullut kotiin ja sanoi minulle PUHELIMESSA ettei halua enää jatkaa. Hän ei halua jutella kanssani ollenkaan tästä, haluaa vain minusta eroon.
Ensin hän sanoi, että hakee kamansa pois ja mä voin jäädä yhteiseen asuntoon. Soitin vuokraisännälle ja sovimme asian. Kuitenkin, nyt hän sittenkin haluaa asuntomme ja uhkaa oikeudenkäynnillä ja kaikella koska hän on maksanut niin paljon kaikesta. En jaksanut ruveta riitelemään, vaan annoin periksi. Minulle ei mikään muu ole niin tärkeää kuin se, että saisin sydämeni edes jonkinlaiseen kuntoon. Miten tästä eteenpäin? En osaa ajatella selvästi ja en voi olla yhtään yksin tai alkaa ahdistamaan. En pysty nukkumaan - tarvitsen apua. Auttaako aika? ja kuinka kauan se kestää? Kaikki muistot pyörii mielessä enkä saa niitä pois. Miten kukaan voi kohdella toista, jonka kanssa on ollut yli kolme vuotta, sellaisella epäkunnioituksella, ettei asioista voi edes jutella...? Sattuu tosi paljon vaikka kai tämä on oma vikani. Olis vaan jätkä voinu jättää mut jo sillon kun antoi anteeksi. Voiko kukaan näytellä puolta vuotta että kaikki on hyvin ja että rakkaus on syvää? Rakastan häntä vielä, mutta olen aina ollut todella herkkä ihminen. Muistot vainoavat minua ja kaikki tuntuu aivan turhalta. Kumpa vain selviäisin tästä..Osaisikohan joku auttaa? Ei haukkumisia kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin. Jostain kumman syystä se tuntuu paremmalle lempata toinen vähän myöhemmin. Sitä on niin loukkaantunut petetyksi tulemisesta.....
Pettämisen jälkeen pettäjä kulkee nöyränä perässä ja yrittää miellyttää ja alistuu... yrittää hyvittää tekonsa. Alistumalla nöyryyttää itsensä ja siinä vaiheessa on lemppauksen paikka. Pettäjälle jää tosi paha mieli.
Petetyllä ei varmaankaan ole enää mitään tunteita ollut jo aikoihin. Ainoastaan koston tuoma hyvän olon tunne....
Kirjotin omista tuntaistani, petetyn roolissa. Nyt en tekisi enää niin. Ei sillä voita mitään. Se kuului nuoruuteen ja mustavalkoisuuteen.
Josko saisit vähän selkyyttä jätkäsi toimintaan ?
Kyllä mä ymmärrän jos jätkä haluaa jättää ja näin, mutta vois tehdä sen reilusti. Ollaan silti oltu kauan yhdessä että vähän muutakin olisin kaivannut kuin välinpitämättömyyden ja puhelinkeskustelun.
Ymmärrän täysin kyllä tekoni ja osaan kantaa vastuuni. Monet eivät vaan tunnu käsittävän, että myös muhun sattuu aivan helvetisti. Ensimmäinen kunnon pitkä suhde kaatuu. Ihan kuin en olisi kärsinyt tarpeeksi jo siitä, että menetän rakkaimman ihmiseni, monia haukkuja tulee silti. Onneksi on myös ihania ihmisiä jotka tukevat minua. On vaan niin helvetin paha olla mutta normaalia se kai on.
Se pitääkin sattua, ja helvetisti, olet ansainnut sen.
Olipahan "rakentavia" vastauksia. Ymmärsin, että olet katunut ja jopa ymmärtänyt tekojesi seuraukset, mutta tämä jälkijuttu pitäisi jaksaa hoitaa. Hän ei vain ilmeisesti selvinnyt tämän pettämisen kanssa, ei se, että sanoo antavansa anteeksi, vielä merkitse parantumista petetyksitulemisen tunteesta. Tuo tapa jättää on aika tavallinen, hän sentään soitti, monelle se tulee tekstarilla ja sitten puhelimet kiinni. Ensin sinun pitäisi päästä tästä ensijärkytyksestä ja aika auttaa, usko vain, kukaan ei tiedä kauanko se kestää kuukauden, vuoden. Se riippuu paljon itsestäsi, jos pystyt itse analysoimaan ja miettimään syyt ja seuraukset, ilman että vellot itsesäälissä, paranet nopeammin. Selviät kyllä, niin ne muutkin on.
miltä sinusta tuntuu, olen itsekin jätetty. ja tiedän hyvin, miten pahalta muistot tuntuu. ne pyörii tahtomattaan riivaavana mielessä, hyvät ja huonot. mutta muista, että kaikki tapahtuu tarkoituksella, teidän juttunne ei ollut tarkoitettu jatkumaan, niin se vaan on.
ja itseään on suotta syyttää enää, olet jo katunut varmasti paljon. ITSELLEEN ON JOSSAIN VAIHEESSA ANNETTAVA ANTEEKSI. kaikki tekevät virheitä, ihan varmasti. virheista jos oppii, muuttuu yhä paremmaksi ihmiseksi, joka osaa tehdä parempia ratkaisuja tulevaisuudessa. asiat on vain opittava, elämä on oppimista varten. ja mitenkäs sitä muuten voi oppia, kuin virheitä tekemällä. ja niinkuin sanottu, ei teidän suhteenne ollut tarkoitus jatkua.
ja se mitä tulee ahdistukseen, ne asiat on kohdattava, tunteet on tunnettava puhki, jotta voi jatkaa eteenpäin. siinä voi auttaa ystävät tai sukulaiset.
päivä päivältä alkavat ne hetket voimistua, jolloin ei enää ahdista ja lopulta olet täysin hyväksynyt asian ja siirtynyt eteenpäin. elämä jatkuu vaikka nyt ei tunnu siltä. jaksat vain käydä tämän vaiheen läpi niin sitten helpottaa. ensimmäiset päivät menee usvassa, sitten alkavat tunteet velloa. se on normaalia.
eikä tuon miehen käyttäytyminen vaikuta kovin kypsältä. olet hieno ihminen ja ansaitset jonkun joka osaa olla läsnä!
tsemppiä, kaikki menee hyvin!