Voi hitto. Millä saisi vihan ja inhon exää kotaan jotenkin loppumaan. Erosta on jo 1,5 vuotta, mutta vieläkään ei ole mitään asiaa. Lasten asiat sähköpostilla ja siinä se. Etoo niin koko tyyppi.
1. Jatka elämää:
Niinpä Elämää jatkan. Kaikki on hyvin. Työ, ihmissuhteet, lapset. Jopa uusi kissa kuvioissa aina aika ajoin. Kaikki on siis hyvin. Exä ei kiinnosta ja vanhaan ei ole kaipuuta. Taloudellisestikin pärjään.
2. Vihaa vaan:
No niinhän minä teen. Viha on kuluttava tunne. Samalla tulee vihattua lähes kaikkia sukkahousunkäyttäjiä.
3. Ala siaksi
No niitä taitaa olla muutenkin ihan tarpeeksi.
1. Jatka elämää:
Niinpä Elämää jatkan. Kaikki on hyvin. Työ, ihmissuhteet, lapset. Jopa uusi kissa kuvioissa aina aika ajoin. Kaikki on siis hyvin. Exä ei kiinnosta ja vanhaan ei ole kaipuuta. Taloudellisestikin pärjään.
2. Vihaa vaan:
No niinhän minä teen. Viha on kuluttava tunne. Samalla tulee vihattua lähes kaikkia sukkahousunkäyttäjiä.
3. Ala siaksi
No niitä taitaa olla muutenkin ihan tarpeeksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No mitä se teki, että noin vihaat?
Mikä sai vihan aikaan??? Yritä nyt hyvä ihminen päästä sen ylitse.
Kyllä minä jotenkin tiedän mitä tarkoitat, minä samoin vihasin kaikki mielisteleviä ja baareissa istuvia häntäheikkejä, enää varmaankaan pääse sen yli koskaan, mutta vain heitä ei kaikkia. Kunnollinen ja moraariltaan ja toimiltaan oikein toimiva ihminen ei ole vihani kohteena.
Se viha tulee sellaisina oikein hyökkäävinä tunteina jonkun asian yhdeydessä, ihan että todella rintaa ahdistaa. eikä se lopu kun asia muistuu aina mieleen.
Sulle vihaaja:
Sä rakastat vielä exääsi, siksi vihaat häntä.
Viha ei ole rakkauden vastakohta, vaan välinpitämättömyys on se tunne, mistä tietää, ettei exää enää rakasta.
Olen itse kokenut saman.
Minä rakastin miestäni, hän vain haavoitti minua ja itketti vuosikaudet huoraamisillaan, kun kyllästyi leikkimään kotista kanssani.
Hän vei parhaat vuoteni.
Vuosikaudet vihasin häntä eron jälkeen, kunnes älysin sen, että vihaan siksi, kun hänellä on edelleen valta minuun ja tunteisiini.
Siitä alkoi paraneminen.
Kävin läpi mielessäni kaikki asiat, mitä hän oli tehnyt loukatakseen minua ja saunan lauteilla yksin miettiessäni ilman kiihkoiluja, huomasin, että siinä istuu nyt kyyryssä rakkauteen pettynyt nainen, joka antoi rakkautensa ihmiselle, joka ei sitä ansainnut ja kärsii kuitenkin itse siitä, että yritti niin tosissaan ja teki parhaansa suhteen eteen.
Ajattelin säälien, että tuo tyttö ansaitsee rakkautta ja opettelin pikkuhiljaa rakastamaan itse itseäni ja sen myötä nousi arvostus itseeni ja mies sai mennä aatoksistani lopullisesti.
Nyt suhtaudun exään tavatessamme ihan välinpitämättömästi ja kun hän ei ole näköpiirissä, ei ole silloin mielessäkään.
Sinullekkin, AP, armahda itseäsi, anna exäsi mennä muistojen laatikkoon, siellä ne muutkin jo tapahtuneet asiat on, ei niitä kannata esiin monastikkaan kaivella, mennyt on mennyttä.
Hyvä keino opetella rakastamaan itseään on hemmoitella itseään toisinaan, sehän se on jäänyt toisten tarpeita täytellessä hieman unholaan, vai mitä?
Hymyile peilikuvallesi, siellä on se paras ystäväsi. Pidä siitä huolta.
Käsittelin mielessäni kaikki
Viha ei ole rakkauden vastakohta, mutta vihan tunteminen erossa ei tarkoita välttämättä (!) rakkautta ex-puolisoon. Sitä on lähinnä vihainen itselleen miten ihmeessä kesti, sieti ja jaksoi ääliöpuolison kanssa todella pitkään yli deadlinen. Liian pitkään liitossa, jossa oli liikaa kaikkea huonoa. Miksi ihminen sinnittelee jopa vuosikausia? Miksi uskoo toisen lupauksiin ja valheisiin? Miksei voi ja osaa toimia aiemmin, hakea eroa?
Omalta kohdaltani erossa vaikeinta oli hyväksyä se tosiasia, ettei liitto ollut alkujaankaan edes puolta siitä millaista olisi toivonut sen olevan. Vaivihkaa liitosta tuli täydellinen "sitku"-liitto.
Teillä on oikea meininki, kyllähän viha kuuluu luopumiseen. Itse en osannut vihata ja käänsin kaiken itseeni. Pahaa ahdistusta kesti ihan liian kauan, vihaamalla olisin päässyt helpommalla.
No ohi on! Mutta aloittaja, anna vihan olla, kyllä se siitä tokenee, kun olet valmis luovuttamaan.
Erota voi monella tavalla. Minulla lapset olivat muuttamassa kauas. Tähän en suostunut. Haastoin ex:n käräjille ja hänen suunitelmansa uudesta elämästä kaukana lasten kanssa romuttuivat totaalisesti.
Mitä sitten tapahtui. Ainoa mistä minua ei prosessin aikana syytetty oli insesti. Onneksi hänellä oli sen verran järkeä päässä, että yritti tuhota vain minut, ja jätti lapset pahimmalta rauhaan.
Sikamaisesti kohdeltuna ja monet oikeudenkäynnit käyneenä en tunne enään muuta kuin vihaa. Vihaa ja vielä vihaa. Vaikeinta on koittaa peittää se edes auttavasti lapsilta. Onneksi tuo ex asuu niin kaukana, ettei sitä tarvitse arjessa tavata ollenkaan.
Uusia tulevia exiä on tarjolla ja on ollut tarjolla. Ei vaan pysty ei sitten millään. Ei nauti fyysisesti eikä henkisesti. Se pahuksen piru kun kurkkii olkapäällä kuitenkin.
Viha on turhaa, vaan millä saat sen loppumaan jos ainoa tunne on viha.
Eikä todellakaan ole kyse siitä, että kaipaisin jotain vanhasta takaisin ei tosiaankaan.
Päin vastoin. Päivittäin on hyvä mieli tehdyistä oikeista ratkaisuista.
Mä vihaava aloittaja ;-)
Kuulostaa varmaankin kliseiseltä - muttei tuohon auta kuin aika. Aika tekee tehtävänsä ja joku kaunis päivä huomaat, että vihan tilalla on täysi välinpitämättömyys. Todella ikävien kokemusten jälkeen kestää kauankin... Itseasiassa ehdin olemaan jo pitkään uudessa parisuhteessa ennen kuin totesin, ettei ex vaikuta ajatuksiini enää millään tavalla, vaan on enää vain ihminen, jonka joskus tunsin.
Miksi ja mitä vihaat exässä?
Ei eron jälkeen tarvitsekaan olla mitään asiaa! Itse olisin halunnut sanoa jotain "haista paska" ja "teit minun ja lasten elämästä helvetin", lyödä muutaman kerran pesäpallomailalla, mutta mitä se oikeasti olisi hyödyttänyt? Ei mitään. Olisin vain itse saanut lisää "turpiini".
Sensijaan mielikuvaharjoittelun avulla pääsin vihani yli. Vihasin exää ystävienkin avulla keksien oikein ilkeitä mielikuvia jokaisesta asiasta, jota exässä inhosin ja vihasin. Sisäisesti puhuin rumia, haukuin, solvasin ja parjasin exää oikein sydämen kyllyydestä. Näin viha vain laantui.
On kuitenkin erittäin tärkeää, ettet vihaa kaikkia sukkahousunkäyttäjiä (tiedoksi: minä vihaan sukkahousuja). Se on väärin puolta ihmiskuntaa kohtaan :). Onneksi minun ei sentään pitänyt vihata kaikkia miehiä.