Sivistys ja siveys ovat kuin lämpöpatterin päälle laitettu peitto, joka nyt alkaa palaa kuumuudesta. Ensin ahdistuttiin ihmiskunnan raadollisuudesta ja yritettiin projisoida oma barbaarisuus ählämeihin. Ja nyt vähitellen huomataankin tämän ajattelutavan petollisuus.
Tämä oli yleistävä tapa ottaa esiin se katkeruus, joka suoranaisen valehtelun ("ole oma itsesi") paljastuttua muuttui vihaksi. Asioita, jotka pitäisi oppia ilman että kukaan kertoo, mutta joita ei silti voi hyväksyä.
Koko lyhyen ikäni uskoin, että ihmisen toiminta perustuu järkeen ja moraaliin. En voi kun toivoa, että niille prätkäjätkiä ihannoiville tytöille sattuisi mahdollisimman paljon onnettomuuksia, jotta oppisivat mikä tässä maailmassa on tärkeintä. Rakkaus on arvona heitetty kaatopaikalle, eikä "pahojen poikien" "rakastaminen" ole kuin neuroottista palvontaa ja riitojen välttelyä. Itse asiassa suurin osa suhteista perustuu enemmänkin tuhoaviin kuin rakentaviin odotuksiin.
Sen sijaan, että meidän pitäisi näyttää juuri siltä mitä nyt muoti edellyttää, olisi järkevämpää edellyttää partnerilta kykyä pohtia asioita laatikon ulkopuolelta. Siis totta kai uskoin ennen, että ensisijaisesti parinvalintakriteerit laadittaisiin pintaa syvemmältä. Mutta erehdyin. Pitkällisen "mikä mussa on vikana" -pohtimisen jälkeen havahduin huomaamaan, millaiseen valheeseen koko ihmiskunta perustaa ne upeat perheensä saati valtionsa.
On vaikea uskoa, että koulukiusattuna, 20-vuotiaana "pikkupoikana" päästäisin enää ketään lähelle, nähtyäni aivan tarpeeksi niitä onnelassaan kiljuvia teinejä. Minulle sellainen elämä ei kuulu, mutta en hyväksy sitä silti. En voi hyväksyä sitä jatkuvaa yksityiskohtien kaunistelua, joka ei johda kuin harhaan. Ylipäätään en hyväksy VALEHTELUA, joksi minkä tahansa asian kaunistelu voidaan rinnastaa.
Oli tosi kiva tietää vasta nyt, kuinka "naiivia" romanttinen ajattelu oikein on. Kiitos kun tuhlasitte elinvuosiani illuusion pyörittämiseen! Tässä sitä nyt ollaan ilman ketään nykyhetkessä saati vastaisuudessa. Uskomatonta paskaa suoltavat joka tuutista miettimättä koskaan.
Tämä oli yleistävä tapa ottaa esiin se katkeruus, joka suoranaisen valehtelun ("ole oma itsesi") paljastuttua muuttui vihaksi. Asioita, jotka pitäisi oppia ilman että kukaan kertoo, mutta joita ei silti voi hyväksyä.
Koko lyhyen ikäni uskoin, että ihmisen toiminta perustuu järkeen ja moraaliin. En voi kun toivoa, että niille prätkäjätkiä ihannoiville tytöille sattuisi mahdollisimman paljon onnettomuuksia, jotta oppisivat mikä tässä maailmassa on tärkeintä. Rakkaus on arvona heitetty kaatopaikalle, eikä "pahojen poikien" "rakastaminen" ole kuin neuroottista palvontaa ja riitojen välttelyä. Itse asiassa suurin osa suhteista perustuu enemmänkin tuhoaviin kuin rakentaviin odotuksiin.
Sen sijaan, että meidän pitäisi näyttää juuri siltä mitä nyt muoti edellyttää, olisi järkevämpää edellyttää partnerilta kykyä pohtia asioita laatikon ulkopuolelta. Siis totta kai uskoin ennen, että ensisijaisesti parinvalintakriteerit laadittaisiin pintaa syvemmältä. Mutta erehdyin. Pitkällisen "mikä mussa on vikana" -pohtimisen jälkeen havahduin huomaamaan, millaiseen valheeseen koko ihmiskunta perustaa ne upeat perheensä saati valtionsa.
On vaikea uskoa, että koulukiusattuna, 20-vuotiaana "pikkupoikana" päästäisin enää ketään lähelle, nähtyäni aivan tarpeeksi niitä onnelassaan kiljuvia teinejä. Minulle sellainen elämä ei kuulu, mutta en hyväksy sitä silti. En voi hyväksyä sitä jatkuvaa yksityiskohtien kaunistelua, joka ei johda kuin harhaan. Ylipäätään en hyväksy VALEHTELUA, joksi minkä tahansa asian kaunistelu voidaan rinnastaa.
Oli tosi kiva tietää vasta nyt, kuinka "naiivia" romanttinen ajattelu oikein on. Kiitos kun tuhlasitte elinvuosiani illuusion pyörittämiseen! Tässä sitä nyt ollaan ilman ketään nykyhetkessä saati vastaisuudessa. Uskomatonta paskaa suoltavat joka tuutista miettimättä koskaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.