kertokaa kokemuksestanne,petetyiksi joutuneet,voiko siitä selvitä ja miten?
itse olen 3kk sitten joutunut sen tosiasian eteen,että mieheni oli pettänyt minua.Alussa puhuimme asiasta mutta mies ei suostunut kertomaan,mikä oli syynä tekoonsa,mikä vikana meidän suhteessa tms.Nyt riidan yhteydessä hän heitti,että vika istuu siinä ja osoitti minua-minä kuulemma olen ollut kaikki nämä 20 vuotta niin mulkku kusipää,ettei hänellä ollut muuta keinoa kuin pettää.Eikä kuulemma ole sekään auttanut kun minä en ole edes sen jälkeen muuttunut...
No,uskon ja toivon,että tuo oli hieman karrikoitua mutta silti haluaisin kuulla teiltä toisilta,kuinka monelle on käynyt niin,että petetyn päälle on syy kaadettu?
Miten tässä jatkaisi eteen päin?
Onko niin,ettei uskottomilta tuon kummempia selityksiä saakaan?
Pitäisikö jättää itekin koko asian vatvominen ja koittaa vaan mennä elämässä eteen päin?
Alussa teimme päätöksen,että yhdessä pysymme mutta nyt alkaa sekin päätös horjua puolin ja toisin.
itse olen 3kk sitten joutunut sen tosiasian eteen,että mieheni oli pettänyt minua.Alussa puhuimme asiasta mutta mies ei suostunut kertomaan,mikä oli syynä tekoonsa,mikä vikana meidän suhteessa tms.Nyt riidan yhteydessä hän heitti,että vika istuu siinä ja osoitti minua-minä kuulemma olen ollut kaikki nämä 20 vuotta niin mulkku kusipää,ettei hänellä ollut muuta keinoa kuin pettää.Eikä kuulemma ole sekään auttanut kun minä en ole edes sen jälkeen muuttunut...
No,uskon ja toivon,että tuo oli hieman karrikoitua mutta silti haluaisin kuulla teiltä toisilta,kuinka monelle on käynyt niin,että petetyn päälle on syy kaadettu?
Miten tässä jatkaisi eteen päin?
Onko niin,ettei uskottomilta tuon kummempia selityksiä saakaan?
Pitäisikö jättää itekin koko asian vatvominen ja koittaa vaan mennä elämässä eteen päin?
Alussa teimme päätöksen,että yhdessä pysymme mutta nyt alkaa sekin päätös horjua puolin ja toisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainakin meillä kuvio meni juuri niin, että minusta löytyi kaikki syy. Kun näitä syitä tarkemmin pengottiin, hän keksi niitä vaikka mistä. Olihan siellä varmasti ihan oikeitakin syitä; mm. sänkyhommat, määräily, mutta myös tapani toimia äitinä ja vieraille leipomiset ja muut tällaiset.
Haukkuminen ei ole loppunut mihinkään vaikka avioeron ensimmäinen vaihe on loppusuoralla ja käytännönkin kuviot aika selvät. Hän ilmoitti tekevänsä erosta niin vaikean kuin suinkin mahdollista ja sen myös teki. Kuvittelin, että kiusaaminen loppuisi, kun annoin hänelle kaikki mahdollisuudet toteuttaa uutta elämäänsä tämän uuden seksikumppaninsa kanssa ja häivyin lasten kanssa. Ja paskat!
Itsessään mieheni ei ole koko aikana nähnyt pienintäkään vikaa, enkä ole niitä hänelle ollut sanomassakaan. Ei ole sen arvoinen. Ei ole anteeksi pyydellyt. Kehunut vain, että harmittaako, kun hän sai parempaakin?
Päätökseeni erota olen ollut kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen. Meillä jatkamisyritys suhteen paljastumisen myötä oli vain sanahelinää ja salasuhde jatkui kaikista puheista huolimatta. Olen itse saanut voimiani ja itsekunnioitustani takaisin lähdettyäni.
Ei kun voimia sinullekin, mitä ikinä päätätkin tehdä.
Pettäjä tuntee automaattisesti syyllisyyttä, mutta tapa, jolla hän pahan olonsa itsestään ulos kanavoi on aina yksilöllinen. Toinen syyllistää petetyn partnerinsa kun ei muutakaan osaa, kuvitellen siten siten 'tasaavansa puntit' ja voivansa paremmin. Toinen taas rohkenee katsoa totuutta silmiin, tunnustaa virheensä ja katua tekoaan myös partnerilleen.
Ensin osapuolet joutuvat tunneryöpyn valtaan ja siinä jamassa harvemmin kyetään näkemään mitään vaihtoehtoja. Ajan kuluessa ja tunteiden laantuessa asiasta kyetään ehkä keskustelemaankin ja pikkuhiljaa käydään läpi syitä siihen, mitä on tapahtunut ja miten siitä eteenpäin jatketaan.
Täydellisestä hiljaisuudesta ei ole apua, sillä asian työntäminen pois mielestä tekee vain sen, että se alkaa painaa mieltä entistäkin enemmän. Syntyy kuvitelmia, joihin aletaan uskoa kun ei kerran tiedetä totuuttakaan.
Kyllä syrjähypyn aiheuttama särö voidaan korjata, mutta siitä jää aina jälki suhteeseen. Jotakin neitseellistä on rikottu ja eheytymiseen tarvitaan rutkasti rohkeutta, uskoa ja rakkautta mollemmilta osapuolilta. Luottamuksen uudelleenrakentaminen vie aikaa.
noinhan se on.
Mutta kyllä se niin vetää mielen maahan kun toinen kehtaa tollasta väittää.Vaikka tiedänkin,ettei se ole noin mustavalkoisen totta niin silti se masentaa.Mahdollisuudet ja halut selvitä alkaa kutistua olemattomiin tommosista kommenteista.
Sen toki myönnän,että liitossa on aina kaksi osapuolta,jotka ovat vastuussa sen laadusta.
mutta mitä voin tehdä,jos heitetään päälle,että olet ollut aina tollanen ja tulet aina olemaan etkä siitä muutu!!!
Hän,raukka,uhri,joutui turvautumaan pettämiseen.
Raukka mieheni onkin,raukka pelkuri,jolla ei ollut kanttia rohkeasti yrittää tehdä jotain jos voi suhteessamme huonosti ja raukka,kun nyt tekonsa kaataa mun päälle.
Multa menee tässä kohta järkikin päästä ja vatsahaava puhkeaa kohta,jos ei sydäri tule sitä ennen:)
Olen itse nyt pääsemässä (toivottavasti) pikkuhiljaa yli mieheni useista pettämisistä. Ensin tuli kielto ja syyte vainoharhaisuudesta. Mutta, kun parin hänen "uuden" naisensa kanssa keskustelin niin tulihan se tunnustuskin sieltä. Täydellinen nainenkin löytyi ja hän jätti jälleen kaksi pientä lastaan ja minut. Nyt hän on taas jäänyt yksin ja rumasti sanottuna "parkuu" takaisin. Neuvona sinulle ota etäisyyttä, itke ja yritä myös harrastaa jotain vähän kauempana normaaleista kuvioista. Ettei sinun tarvitse pelätä "toisten naisten" näkemistä silmästä silmään. NYT ON KESÄ NAUTI SIITÄ;-)