Tämä ei ole nyt mitään "hyi läski" juttua vain ihan oikeasti minä en voisi seurustella lihavan naisen kanssa. En ole minkään ääri ryhmän edustaja. Olen korkeakoulun käynyt nuori sekä urheilullinen mies. Olen energinen ja harrastan erittäin paljon kulttuuria sekä liikuntaa vapaa-ajallani.
Kyllä, jokaisella ihmisellä on oikeus olla juuri sen näköinen ja kokoinen kuin itse haluaa. Lihavat ihmiset ovat ihmisiä siinä missä kaikki muutkin ja jokainen on oikeutettu tekemään elämällään juuri niin kuin itse päättää, mutta kuitenkin noudattaen Suomenlakia. Minullakin on kuitenkin oikeus myös seurustella sellaisen ihmisen kanssa kenen kanssa minä itse haluan. Ja minusta lihavuus kuvastaa saamattomuutta sekä liiallista mukavuuden haluisuutta. Jokainen tietää että ylipaino on terveydelle vaarallista. Jokainen tietää että jaksaisi tehdä päivittäiset askareet paremmin kun yleiskunto olisi parempi. Jokainen tietää että laihtumiseen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin muuttaa ruokailutottumuksia sekä harrastaa urheilua. Jos tämä ruokailutottumuksien muuttaminen on liian vaikeaa niin ihminen on silloin henkisesti heikko. Jos ei saa itseään urheilemaan niin ihminen on silloin saamaton, ei kykene tekemään nyt jotain mikä palkitsisi tulevaisuudessa. Ja minä en vain voisi seurustella tuollaisen ihmisen kanssa.
Minä ymmärrän jos ihminen on lihava sen takia että hänellä on sairaus, tai hän tekee 2 työtä yhtä aikaa ja ei vain oikeasti ole aikaa. Mutta mikä ihan oikeasti saa ihmisen lihomaan sekä pilaamaan terveytensä? Minä en oikeasti ymmärrä ja olen tullut siihen lopputulokseen että he ovat vain henkisesti heikkoja sekä saamattomia. Onko täällä kukaan minun kanssa samaa mieltä???
PS. Pahoittelen jos pilasin jonkun ihmisen mielen, mutta tämä on minun mielipide. Tämä lihavuus asia vain on Suomessa Tabu ja siitä pitäisi puhua sen oikealla nimellä. En ymmärrä miksi on soveliasta puhua siitä että tupakanpolttajien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he pilaavat omalla valinnallaan terveytensä. Soveliasta ei kuitenkaan ole puhua siitä että lihavien ihmisten pitäisi maksaa enemmän veroja, koska hekin pilaavat omalla valinnallaan terveytensä. Faktahan vain on että suurin osa lihavista ihmisistä on sen lihavuutensa itse aiheuttaneet.
PPS. Ja ihan turha on sanoa että olen pinnallinen. Nyt minä vain puhun siitä että miksi ihminen pilaa terveytensä, en lihavien ihmisten seksuaalisesta vetovoimasta. Ja ymmärrän kyllä että tämä herättää joissain koulukiusatuissa negatiivisia tunteita, mutta silkka faktaahan tämä vain on ja faktoillahan tämä elämä pitäisi elää...
Kyllä, jokaisella ihmisellä on oikeus olla juuri sen näköinen ja kokoinen kuin itse haluaa. Lihavat ihmiset ovat ihmisiä siinä missä kaikki muutkin ja jokainen on oikeutettu tekemään elämällään juuri niin kuin itse päättää, mutta kuitenkin noudattaen Suomenlakia. Minullakin on kuitenkin oikeus myös seurustella sellaisen ihmisen kanssa kenen kanssa minä itse haluan. Ja minusta lihavuus kuvastaa saamattomuutta sekä liiallista mukavuuden haluisuutta. Jokainen tietää että ylipaino on terveydelle vaarallista. Jokainen tietää että jaksaisi tehdä päivittäiset askareet paremmin kun yleiskunto olisi parempi. Jokainen tietää että laihtumiseen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin muuttaa ruokailutottumuksia sekä harrastaa urheilua. Jos tämä ruokailutottumuksien muuttaminen on liian vaikeaa niin ihminen on silloin henkisesti heikko. Jos ei saa itseään urheilemaan niin ihminen on silloin saamaton, ei kykene tekemään nyt jotain mikä palkitsisi tulevaisuudessa. Ja minä en vain voisi seurustella tuollaisen ihmisen kanssa.
Minä ymmärrän jos ihminen on lihava sen takia että hänellä on sairaus, tai hän tekee 2 työtä yhtä aikaa ja ei vain oikeasti ole aikaa. Mutta mikä ihan oikeasti saa ihmisen lihomaan sekä pilaamaan terveytensä? Minä en oikeasti ymmärrä ja olen tullut siihen lopputulokseen että he ovat vain henkisesti heikkoja sekä saamattomia. Onko täällä kukaan minun kanssa samaa mieltä???
PS. Pahoittelen jos pilasin jonkun ihmisen mielen, mutta tämä on minun mielipide. Tämä lihavuus asia vain on Suomessa Tabu ja siitä pitäisi puhua sen oikealla nimellä. En ymmärrä miksi on soveliasta puhua siitä että tupakanpolttajien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he pilaavat omalla valinnallaan terveytensä. Soveliasta ei kuitenkaan ole puhua siitä että lihavien ihmisten pitäisi maksaa enemmän veroja, koska hekin pilaavat omalla valinnallaan terveytensä. Faktahan vain on että suurin osa lihavista ihmisistä on sen lihavuutensa itse aiheuttaneet.
PPS. Ja ihan turha on sanoa että olen pinnallinen. Nyt minä vain puhun siitä että miksi ihminen pilaa terveytensä, en lihavien ihmisten seksuaalisesta vetovoimasta. Ja ymmärrän kyllä että tämä herättää joissain koulukiusatuissa negatiivisia tunteita, mutta silkka faktaahan tämä vain on ja faktoillahan tämä elämä pitäisi elää...
Vastaukset 94
Vanhimmat
No joo, aiheesi kumpuaa omasta seksuaalisen vetovoiman puutteesta lihavia kohtaan, haidän saamattomuuteen ja yhteiskunnan rappioon ja ja lopussa osittain vesität oman aloitusargumenttisi. En oikein ymmärrä viestiä. Mitä mieltä oikein itse ole, joo vai ei.
Itse en pysty. En vaan voi sille mitään. Olen varmasti menettänyt elämäni suurimman rakkauden sen tähden. En vaan kyennyt tuntemaan riittävästi seksuaalista vetovoimaa pyöreähköä naista kohtaan. Ei hän lihava ollut, mutta pyöreä. Vamasti olisimme oleet toisillemme unelmakumppanit, mutta hänen pyöreys ja epäterveelliset elämäntavat aiheuttivat vetäytymiseni.
Jokainen valitsee kumppaninsa omista lähtökohdistaan. Joskus harmittaa, että olen niin ulkonäkökeskeinen. Mihinpä sitä koira karvoistaan... ihan hienon buudelin kanssa tässä tepsutellaan.
Vähän vaikee kysymys. Sehän riipppuu kuinka lihava on . Lievä lihavuus on varmaa vielä ok
Mutta jos kyseessä on todella pulskea nainen niin sellaisen kanssa en ehkä seurusteli.
Ensinnäkin moni ihminen määrittää eri tavalla lihavan.. Sitä kun ei oikein BMI:lläkään voi määrittää, paitsi ääripäissä.
Joillekin hoikka ihminen, joka pyöristyy aivan vähän on jo läski.
Joillekin se taas on hieman pullukampi.
Joillekin taas vasta melkoisen massan kerännyt on läski/lihava.
Voisin seurustella henkilön kanssa jonka painoindeksi väittää että on lievää ylipainoa. Koska melko monella suomalaisella tällainen "lievä ylipaino" on, ilman että ihmisen ulkonäkö on kärsinyt juurikaan. Enemmän vikaa on kunnon kohentamisessa.
Sairaalloisen lihavan kanssa tai selvästi ylipainoisen kanssa en voisi.
Niin ja entä esim. selvästi liian alipainoisen (tai sanotaan että laihan, kun täälläkin käytetään lihava-sanaakin) ihmisen kanssa?
Suostuisiko aloittaja seurustelemaan alipainoisen kanssa? Onhan sekin terveysriski ja yhtälailla tahdon heikkoutta ym. kaikkia edellä mainittuja asioita?
Huomauttaisin myös, että hoikkuus tai normaalipainous ei tee kenestäkään liikunnallisesti aktiivista tai syömistavoillaan terveellistä. Ylipainoinen ihminen saattaa jopa pitää enemmän kunnostaan ja ruuan laadukkuudesta huolta kuin joku sellainen, joka painonsa ja ulkonäkönsä puolesta antaa terveemmän vaikutelman.
Periaatteessahan painohallinnassa voitaisiin puhua karkeasti ruuan määrästä. Eli siis joku voi syödä vaikka pelkkää roskaa ruuaksi, mutta kun syö sitä vähän (ja on laiska) tai sitten harrastaa paljon liikuntaa, se ei näy missään eikä tule toiselle deittiosapuolelle välttämättä ensimmäisenä mieleen.
Pitäisin tätä asiaa ennemmin kiinnostuksesta riippuvana, kuin ihmisen laiskuudesta ym. (eikä yhdessä asiassa laiskuus tee toisessa vähemmän laiskaksi...)
Päällepäin et siis voi tietää ihmisestä kuin ihmisestä yhtään mitään etkä myöskään päätellä! Toinen voi olla lihava tai laiha omasta tahdonheikkoudestaan/toista vaan ei kiinnosta olla niin tarkka ruuan suhteen (tuo esim. 2 työn esimerkki voi johtaa kumpaan suuntaan vaan)/ toinen syö tai jättää syömättä masennuksen takia/jne., mutta koskaan en menisi ulkonäön perusteella päättelemään mitä toinen tekee ja mistä syystä!
Eli siis mun mielestä nuo aloittajan mainitsemat syyt lihavan kumppanin välttämiseen on vähän kyseenalaisia siksi, että nuo samaiset syyt voivat päteä muihinkin ilmansuuntiin tässä painonhallinta-asiassa eikä ulkonäöstä oikeastaan voi päätellä juuri mitään.
* eikä yhdessä asiassa laiskuus tee toisessa vähemmän laiskaksi...)
"En ymmärrä miksi on soveliasta puhua siitä että tupakanpolttajien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he pilaavat omalla valinnallaan terveytensä. Soveliasta ei kuitenkaan ole puhua siitä että lihavien ihmisten pitäisi maksaa enemmän veroja, koska hekin pilaavat omalla valinnallaan terveytensä."
Tässä on vain se pikku pointti, että ylipainoinen ihminen kärsii itse nahoissaan ylipainonsa seuraukset, toisin kuin tupakoitsija pilaa myös lähellä olevien ihmisten terveyden. Huono vertauskuva siis. Ja tupakoinnilla ja lihavuudella ei muutenkaan ole mitään yhteistä. Tupakointi on riippuvuus, lihavuus ei, mutta lihavuus voi toki johtua riippuvuudesta, se voi siis olla seuraus jostakin, mutta ei itse riippuvuuden aiheuttaja toisin kuin tupakka.
> Tässä on vain se pikku pointti, että ylipainoinen ihminen kärsii itse nahoissaan ylipainonsa seuraukset, toisin kuin tupakoitsija pilaa myös lähellä olevien ihmisten terveyden. Huono vertauskuva siis.
Lihavilla naisilla on suurempi taipumus masennukseen ja näin he voivat myös sairastuttaa lähimmäisiä. Myös lihavuuden tuomat sairaudet voivat aiheuttaa stressiä ja sitä kautta sairauksia lähimmäisissä.
Mielestäni kannattaa olla aika varovainen seuransa suhteen ihan kaikin tavoin. Parasta olisi jos pystyisi muuttamaan metsään yksin ja pitämään yhteyttä ulkomaailmaan vain virtuaalisesti, tosin sekin on nykyään yhtä helkkaria kun ei tiedetä sairastuuko sitä puhelimen ym. verkkojen takia vaiko ei. Viisainta käyttää vaan etanapostia mutta muista ettei kannata nuolaista postimerkkiä, siinä voi olla lisäaineita.
Enpähän jumankekka ole ennen kuullutkaan että veromarkat hupenee siihen kuinka tupakoitsija ja masentunut sairastuttaa, tai VOI sairastuttaa,ympärillään olevia. Röökille voi mennä jonnekin muualle kuin toisten naaman eteen puhaltelemaan ja masennus on niin yleinen tila ettei sitä nyt kaikki ihan loppuelämäänsä vaikeana harrasta vaan yleensä jossain vaiheessa on vähän vaikeaa ja siitä sitten hoitotoimenpiteillä noustaan. Siis ja toisen sairaudet sairastuttaa muita koska ne aiheuttavat stressiä? Lihava voi masentua mikä voi aiheuttaa muissa stressiä mikä voi sairastuttaa muita? Harvempi täältä terveenä kuolee eikä elämä ole yhtä silkkiä kokoajan muutenkaan. Ehdotan lämpimästi yksinoloa jos ei kestä normaalia elämää suhdannevaihteluineen vaan ihan oikeasti sairastuu niin että kuormittaa vakavasti terveydenhuoltoamme vain koska jollain hänen läheisyydessään ei mene ihan suunnitelmien mukaan.
"Rouva A on sairastunut, apua joku pelastakaa äkkiä herra A, HÄN tässä sitä apua tarvitsee!!!!"
Kyllä pystyn seurustelemaan lihavan ihmisen kanssa.
"Ja minusta lihavuus kuvastaa saamattomuutta sekä liiallista mukavuuden haluisuutta."
"Minä en oikeasti ymmärrä ja olen tullut siihen lopputulokseen että he ovat vain henkisesti heikkoja sekä saamattomia."
"Minä ymmärrän jos ihminen on lihava sen takia että hänellä on sairaus, tai hän tekee 2 työtä yhtä aikaa ja ei vain oikeasti ole aikaa."
Huomaatko yhtään kuinka ristiriitainen kirjoituksesi on? Ensin teilaat ylipainoiset,mutta sitten hyväksytkin heidät. En ymmärrä mitä kirjoituksellasi hait? Että et pysty seurustelemaan ylipainoisen kanssa,et aina ymmärrä ylipainoa mutta sitten ymmärrätkin.. vai kuinka??
Kaikki ylipainoisuus EI OLE laiskuutta tai mukavuuden halua. Itselläsi on aika kapea katseinen näkökulma asioihin. Tai sitten et vaan ole törmännyt ylipainoisiin oikeasti ja tiennyt heidän syytään lihavuudelle.
Oma lihavuuteni johtuu lapsen saannista. Onko sekin laiskuutta? NÄin lähemmäs 40-v. ei kilot karisekaan enää niin kuin 20-v. kun jätti yhden leivän syömättä. Tässä iässä joutuu tekemään töitä ja PALJON karistaakseen kilot. Ja tämä on fakta ja tieteellisestikin todistettu. Koska kroppa ei polta enää kiloja kuin ennen. No miksen tee asian eteen mitään? No,ensiksi on lapsi josta pitää huolehtia. Toisekseen pelkät vaunulenkit eivät kiloja karisuta. Pitäisi päästä salille ja jumppaan ja kaiken maailman pilatiksiin. Mutta millä ajalla? Ei ole laiskuutta eikä saamattomuutta. Pelkkää huolehtimista lapsen hyvinvoinnista.
Ja jos sen takia minut leimataan kilojeni takia laiskaksi,saamattomaksi niin siinä toisessa on vikaa ja pahasti.
Kaikki asiat kun eivät ole noin mustavalkoista kuin sen esitit.
"Pitäisi päästä salille ja jumppaan ja kaiken maailman pilatiksiin."
Kotona treenaamalla saa jo tuloksia aikaiseksi kun muistaa kiinnittää humiota myös ruokavalioon. =) ..ja toki pitää mielessä, että PYSYVÄT tulokset vievät aikaa ja unohtaa kaikki ihme/pikadieetit.
> Oma lihavuuteni johtuu lapsen saannista.
> No,ensiksi on lapsi josta pitää huolehtia. Toisekseen pelkät vaunulenkit eivät kiloja karisuta. Pitäisi päästä salille ja jumppaan ja kaiken maailman pilatiksiin. Mutta millä ajalla? Ei ole laiskuutta eikä saamattomuutta. Pelkkää huolehtimista lapsen hyvinvoinnista.
Laihduttaminen perustuu siihen että syöt vähemmän mitä kulutat. Pelkkä liikunta ei auta ja ilman liikkumista voi laihtua hyvin tehokkaasti. Ajan puute on siis yleinen tekosyy.
Entä sitten?
Entä sitten jos et pysty seurustelemaan lihavan ihmisen kanssa?
Mikä saa sinut kirjoittamaan aiheesta ison aloituksen parisuhde palstalle?
Haluatko huomiota?
Kaikilla on omat mieltymyksensä. Toinen juttu onkin sitten tuleeko niistä itkemään julkisille palstoille "Noku mä en tykkää YHYYYYY"
en sanoisi että olet pinnallinen, olet vaan helvetin lapsellinen
Sinä "Tyhmyydellä rajansa", puhut pelkkää paskaaaaa!!!!
Ei lapsen saaminen ole anteeksipyyntö sille että lihoo!! HAH!!!
Itselläni on kolme lasta, olen 56-vuotias ja HOIKKA, ei hoikka vaan laiha. Alipainoinen jos totta puhutaan. Viimeisen lapsen kanssa lihoin 16 kg, jotka putosi kuin itsestään suurin osa, loput pudotin niillä vaunulenkeillä sekä KATSOMALLA MITÄ SUUHUNI AHDOIN!! Paljon paljon suurempi merkitys on silä, mitä syö, kuin liikunnalla. Et tarvitse pilatesta tai zumbaa sun muuta humbaa, arkiliikunta, sen lisäksi ripeä kävelylenkki joka päivä, vaikka 15 min kerrallaan useampiin osiin jaettuna pitkin päivää jos muuten ei aikaa ole. Turhat pullat ja sokeriset jogurtit ym. piilosokeri rajusti vähemmälle. Proteiinipitoista kunnon ruokaa, ruisleipää maltillisesti. Nälkää ei tarvitse nähdä, hyvää saa syödä, mutta hyvä ei ole sama kuin sokeri! Karkkipäivä kerran viikossa aikuisellekin on hyvä ratkaisu jos sitä makeaa on saatava. Syö marjoja, vihanneksia.
En käsitä mikä estää hyuolehtimasta itsestäänkin vaikka on lapsi huolehdittavana!?
Nyt heitän tähän kysymyksen; voitko ajatella seurustelevasi huomattavasti ALIPAINOISEN ihmisen kanssa?
Todella ihanaa kun 56-vuotias äiti kiroilee kuin tukkijätkä. Kaikenlisäksi elimistö ja ruumiinrakenne lienee vähän erilainen kuin valtaosalla muista ihmisistä, jos on ihan itsestään alipainoinen, joten tämänkin todistuksen painoarvo on vähän niin ja näin. Luulisi tuohon ikään mennessä jotain ymmärtävän? Eri asia jos on lopettanut syömisen kokonaan, sittenhän kyllä kuka tahansa saavuttaa alipainon lopulta.
Minä painoin muutama kuukausi synnytyksen jälkeen 47 kg. Sain syödä ihan niin paljon kuin halusin, koska imetys kulutti kalorit.
Nyt painan 77 kg. Vaikka en syö ollenkaan nopeita hiilareita (sokeri, vehnäjauhot) enkä pidä edes karkkipäiviä. Ruisleipää ja perunaakin hillitysti. Olen kasvissyöjä, en käytä eineksiä. En myöskään kermaa eli en tee mitään kermakastikkeita. Teen tänään ensi viikon ruuat pakastimeen: kukkakaalicurrya, kesäkurpitsapataa (kastikkeena tomaattimurska) ja täytettyjä paprikoita. Niistä syön ensi viikolla pääruuan, lisäksi järsin porkkanoita ja ruisleipää juustolla ja tuorekurkulla. Makeanhimoon luonnonjugurttia ja siihen pakastimesta marjoja.
Minulla on iso koira, joka vaatii päivittäin yhden pitkän lenkin ja kaksi pientä (15-30 min). Teen työtä, jossa seisotaan useampi tunti päivässä.
Luulisi, että näillä elämäntavoilla olisin hoikka mutta enpä vaan ole. Kun täytin 40 niin paino nousi 20 kg parin-kolmen vuoden aikana, vaikka ruokavalio muuttui vähitellen yhä terveellisemmäksi. Koosta 34-36 kokoon 42. Lääkärini mukaan aineenvaihdunta yksinkertaisesti hidastuu jossain vaiheessa ja minulla se tapahtui rysäyksessä.
Nyt olen iloinen pullukka, koska en näe mitään mieltä siinä, että alkaisin syödä kuin keskitysleirivanki vain miesten silmää miellyttääkseni.
Ja jos haluan laihdutusvinkkejä niin luen niitä mieluummin asiaankuuluvilta palstoilta, en parisuhdepalstalta.
Kuulostaapa tutulta! Minä tuolla alempana kirjoittelin. Onko kilpirauhasarvojasi tutkittu? Kuulostaa nimittäin vajaatoiminnalle tyypillistä tuo yhtäkkinen painonnousu. Moni lääkäri kuittaa sen vain jollain "mitäs syöt" tai sinun tapauksessasi tuolla aineenvaihdunnan hidastumisrysäyksellä. Onhan sekin tietysti varmasti ihan mahdollista, mutta ajattelinpa varmistaa, onko arvoja katsottu.
sama juttu mulla. Ruokavalioni on samanlainen kuin sinulla ja hyötyliikuntaa harrastan, mutten vaan laihdu.
Kiloni tulivat muutama vuosi sitten kun masennuin ja lihoin vuodessa 30 kiloa..
Kilot vaan jäi sitten pysyvästi näköjään, mutta jatkan silti kevyttä ruokavaliota koska oikeasti pidän siitä, rasvaiset pikaruoat yms vaan ällöttää.
Minulla on kilppari-arvotkin tutkittu jo moneen kertaan, mutta mitään syytä ei vaan löydy. Pakko vaan tyytyä kohtaloonsa näköjään, mutta älkää ihmiset yleistäkö.
Kaikkihan me tunnetaan tyyppejä, jotka on laihoja vaikka syövät epäterveellisesti, ei se laihuus ole aina tae terveistä elintavoista, eikä siis kaikki lihavatkaan elä epäterveellisesti.
Eikä tää oo mitään selittelyä vaan totuus, se on eläinkokeillakin todistettu että toiset yksilöt lihoaa herkästi ja toiset ei vaikka mitä söis, lihavuusgeenikin on jo löydetty.
No onpa kauheeta että 56-vuotiaan äiti-ihmisen tekstissä esiintyy kerran sana "paskaa". Hui, mihin tää maailma onkaan menossa...
Näköjään olisi pitänyt sitten jaksaa mainita erikseen kirjoituksen yleinen sävy ja joka toisen sanan HUUTAMINEN mutta ajattelin että josko ihmiset parilla sanalla ymmärtäisivät pointtini eikä sitä tarvitsisi enempää selitellä. Mutta eihän se aina tietenkään kaikkien kohdalla toimi niin....
No ei toimi ei, vituttaa vaan sunkaltaset tyypit jotka perustelee asioita sillä että joku on jonkun ikäinen ja ÄITI-IHMINEN. Dorka.
No hajoa sitten siihen minun puolestani. Alle parikymppinen meikit poskilla, kaatokännissä ja tupakki huulessa huutamassa vittua niin että katu raikaa ei ole ehkä maailman kaunein näky sekään, mutta ihan ymmärrettävää. Sattuuhan sitä kun vielä opettelee. Kahdeksankymppinen meikit poskilla, kaatokännissä ja sätkä huulessa huutamassa vittua on pelkästään surullista useimpien mielestä. Eikö olekin elämä ihmeellistä?
Mutta tottakai saat elää elämääsi niinkuin ikinä tykkäät, enkä oikein tajua mikä sinä olet minua dorkaksi haukkumaan? Ehkä törmäilemme siellä kadulla 50 vuoden päästä, arvaa kumpi mummeli sinä olet.... ;-D
Kumihousuissasi vaanii pieni Bubbeliboy ! Libidosi on heikohko jos sen voi rehevyydellä latistaa. Elämän kokemuksesi on kehno, suorastaan surkea.
Mutta kyllä siperia opettaa.... kannat huolta yksinäisyydestäsi, joudut hieman löysäämään remmiä tulevaisuudessa, et ole muita parempi. Runsaasti nauravalla rehevällä naisella on paljon ottajia.... sinulta niitä taitaa puuttua?
Mistähän syystä.....mietippäs.
Jos lukisit enemmän niin tietäisit, että asia ei ole noin yksioikoinen. Kaksi samankokoista ihmistä voi syödä saman verran ja toinen heistä lihoo, toinen ei. Siihen ei edes tarvita aineenvaihduntasairautta, esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa, vaan kyse on geeneistä. Ei tosin ole olemassa lihavuusgeeniä mutta on olemassa useita lihavuudelle altistavia geenejä. Toisilla ihmisillä alttius on suurempi kuin toisilla. Ja erään tutkijan sanoja lainatakseni "jotkut ihmiset ovat todellakin syntyneet hoikiksi". Ihan sama mitä he syövät, he pysyvät laihoina. Sama pätee valitettavasti myös toisinpäin: on ihmisiä, joiden keho varastoi rasvaa.
Aikaisemmin puhuttiin erilaisista kehotyypeistä. Jos itse olet ektomorfi niin onhan se mahdotonta (?) viehättyä endomorfeista. Itse olen selkeä mesomorfi ja niin on miesihanteenikin, mutta mieluummin olisin (ja olen ollutkin) endomorfin kanssa kuin ektomorfin kanssa.
Toisten ihmisten "pystyminen olemaan" lihavien/laihojen/keskikokoisten/pitkien/pätkien/ruskeasilmäisten/.. kanssa ei vähempää voisi minua kiinnostaa.
"Tämä ei ole nyt mitään "hyi läski" juttua"
mutta on kuitenkin.
No hei, tuo on ihan oma ongelmasi, joten so what?
Kukin taaplaa tyylillään, sinä olet oman tyylisi valinnut. Jokainen kantaa itse kilonsa, kaiketi eivät ole sinun päänvaivasi?
Ja ei, en ole yli satakiloinen ryhävalas, vaan normaalipainoinen nainen, jolla on elämässä muutakin miettimistä kuin toisten kilot ja valinnat.
Hmm... Kiloille ihminen itse yleensä voi tehdä jotain... Mutta itseriittoiselle, itsensä toisten yläpuolelle asettavalle luonteelle ei... Se on synnynnäistä, valitettavasti.
"Toisten ihmisten "pystyminen olemaan" lihavien/laihojen/keskikokoisten/pitkien/pätkien/ruskeasilmäisten/.. kanssa ei vähempää voisi minua kiinnostaa."
Näyttää kiinnostavan, kun tämänkin kirjoituksen jaksoit väkertää.
Mielikuvanakin mahdoton!
Minun ei tarvitse etsiä mitään rationaalia perustetta.
Kun ei niin ei!
palautan ketjun oikeille raiteille.
kyllä pystyin. tietysti toisinaan mietin että miksi just mun kumppanin pitää olla tollanen. mut ei kai siinä ole mitään poikkeavaa? samalla lailla jotkut miettii miks just mun kumppanin pitää kännätä, kiroilla, olla itsepäinen jne. jos kaikki muu on hyvin kuin paino niin onhan siinä iso liuta syitä olla yhdessä :)
paha kuitenkin oli kun kumppani syytti mua ylipainostaan. se oli täysin perusteetonta! oli ollut aina painava. minä puolestaan urheilullinen. keksi tekosyitä lihomiselleen mm. viskasi leivänpaahtimen menemään koska "vaalea leipä lihottaa!" joskus oli syömättä kunnon lounaita koska "laihdutti" - oli sitten känkkäränkkänä nälästä ja ilmeisesti söi salaa herkkuja kun sai häädettyä mut kotoa ärhentelyllään.
kokemuksen perusteella paino ei ole ongelma jos painava ei tee siitä sellaista
Kyllä, voisin seurustella lihavan ihmisen kanssa. Sen sijaan en voisi seurustella jonkun itseään täydelliseksi luulevan jätkän kanssa, joka jaksaa keskustelupalstoilla moralisoida toisten ihmisten elämäntapoja.
Vai että olet oikein korkeakoulun käynyt, urheilullinen nuori mies? Ja harrastat vielä kulttuuriakin? Kyllä olet varmaan tosi kuuma.
Huom. itse olen KORKEAKOULUN KÄYNYT, normaalipainoinen ja normaalipainoisen kanssa seurusteleva nainen.
Ihmettelen suuresti sinä Skinny Petty,että kerrot olevasi 3 lapsen äiti mutta et juurikaan tiedä raskauskiloista tai muusta. Puhutkohan nyt ihan totta lapsistasi?
Itse olen ollut normaali painoinen ennen lasta. Odotus aikana en syönyt herkkuja koska en saanut. Raskauden jälkeen kiloja jäi rutkasti jotka eivät ole lähteneet. Eli olen hieman ylipainoinen. Tässä iässä ei pelkällä ruualla laihduteta vaan liikkuminen otettava oheistoimintaan.
Kirjoitukseni pointti oli se että en hyväksy että minua tullaan arvostelemaan laiskaksi tai saamattomaksi ylipainoni takia. Koska en ole sitä syömällä aiheuttanut tai laiskuudella!
Liikunta alkaa kun lapsi kasvaa ja pystyn olemaan aikoja hänestä erossa. Niin ja lapseni on vasta syntynyt.
Kyllä sitä alkuun pystyy mutta tosi asia on kyllä myös omalla kohdallani, en pysty seurustelemaan lihavahkonkaan naisen kanssa pidemmän päälle..
Etenkään jos toinen ei tee mitään asian eteen mussuttaa vaan suklaata ja sipsejä, homma meni siihen pisteeseen etten pystynyt enää olemaan sanomatta asiasta..
Erohan siitä tuli tai siis itse lähdin, kaikinpuolin muuten kyllä täydellinen nainen eikä ollut edes rumakaan muuten..mut mut..
kysymys on jonkinlaisesta luovuttamisesta. Kun huomaa peilistä, että nyt on lihonnut vähän ymmärtää heti laihduttaa eikä vasta 20 kg päästä. Se on painon hallintaa. Toiset keksivät tekosyitä, että pääsisivät karkuun velvoitteistaan. Ei se raha ole niin tärkeää ei sitä tarvitse säästellä. Kerran vain eletään. Mä en välitä ulkonäöstäni vaan nautin elämästä. Näillä filosofisilla mietteillä ei kovin kauaskantoista onnea tavoita. Niillä lähinnä suojaudutaan elämän kovia paineita vastaan. Juostaan karkuun sen sijaan, että kohdattaisiin tosiasiat.
Jos ei ole jatkuvasti harrastanut liikuntaa, tai liikunta ei lähde omasta tahdosta jää se helposti kokonaan. Kaikkein vaikeinta kaikessa on aloittaminen. Liikunnasta pitää saada elämäntapa, tai se tuppaa jäämään parin kuukauden jutuksi alkuinnostuksen loputtua. Kun tällä keholla eletään tämä elämä kannattaa se pitää kunnossa. Ei siis tarvitse protestida, etten laihduta muita varten, vaan kannattaa laihduttaa itseään varten. Vaikea sanoa miten ihmisen motivoi tekemään mitään. Ei ole tekoa ilman ajatusta. Pakko on varmaan tehokkaimpia keinoja. Tai ryhmäpaine se ettei kehtaa olla tekemättä. Armejassa ei paljoa kysellä kun kuudelta on herätys ja huudetaan, että aamulenkki on viiden minuutin päästä. Siinä on turha keksiä itselleen tekosyitä siihen, ettei huvita nousta sängystä. Johtajat ja zempparit puuttuvat meiltä tästä yksilöllisyyttä korostavasta yhteiskunnasta. Lähinnä samaistumisen ja menestymisen paineet eri rintamilla zemppaavat meitä yrittämään. Mielensä katkeroittaminen tai itsensä huijaaminen eivät ole ratkaisuja ongelmiin, ne ovat ongelmien kohtaaminen, nöyrtyminen ja vähempään tyytyminen.
Mut herrajee kenen kanssa te sitten seurustelette ja ootte jopa naimisissa!?
Suomalaisethan on kaikki järjestäen ylipainoisia ryhävalaita! Katsokaa ympärillenne ja katsokaa peiliin!
Inhottavia hikisiä läskejä kaikki!
Onneksi itse olen hoikka ja mieheni myös. (Hän ei olekaan suomalainen, en sellasta huolisi kultalautasellakaan!) Eikä asuta Suomessa!
Minusta tuntuu, että ongelmasi on tarve yrittää hallita kaikkea ja kaikkia. Se taas johtuu yleensä turvattomuuden tunteesta. Pelkäät elämää, haluat kontrolloida kaikkea. Et uskalla nauttia, koska pelkäät pettymystä.
Samaan lopputulokseen voi tulla jos ihminen on tyhmä; sinulla on kuitenkin toivoa koska kerrot olevasi normaalipainoinen.
Tyhmä ja lihava olisi sinullekin liian kova yhdistelmä.
mene kuule lenkille äläkä koskaan palaa takaisin.
Vai olisko niin, että monelle se kumppanin lihominen on vain tekosyy erota?
Ihan ekaksi olisi hyvä tietää, mikä kenenkäkin mielestä on lihavuutta. Ylipainoa on eri asteista. Jos käytän itseäni esimerkkinä, niin:
- pituus 166 cm
- paino: 50 kg (alipaino)
- paino: 52 - 66 kg (normaali paino)
- paino: 68 - 78 kg (lievä lihavuus)
- paino: 80 - 94 kg (merkittävä lihavuus)
- paino: 96 - 108 kg (vaikea lihavuus)
- paino: 110 -> (sairaalloinen lihavuus)
Olen huomannut, että jotkut olettavat, että painoni 50-52 kg:n tietämillä olisi jotenkin "hienompaa" kuin se, että paino olisikin esim. 5 kg enemmän. Kuitenkin kyse on koko ajan normaalipainosta.
Seurustelin teinivuosina erään pojan kanssa, jolle oli iso ongelma se, että lihoin juuri tuollaiset 6 kg ja ulkonäköni muuttui laihasta terveempään suuntaan. Hänelle minä olin läski!!!
Painoni on ollut lasten saamisen jälkeen enimmillään jopa hieman yli 100 kg, mutta olen saanut sitä sittemmin pudotettua alaspäin.
Minäkään en seurustelisi sairaalloisen lihavan miehen kanssa, mutta esim. painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen kelpaisi vallan mainiosti:)
Ai niin, unohdin mainita, että en tupakoi, en käytä lainkaan alkoholia, en syö mitään lääkkeitä, laboratorioarvoni ovat erinomaiset, harrastan liikuntaa joka toinen päivä, minulla on vakituinen työpaikka, lapseni ovat normaalipainoisia ja elämäni on muutenkin oikein hyvällä mallilla. Lasteni isän heitin pois, koska hän ei saanut alkoholismiaan parantumaan. Joskus ihmettelen AP:n kaltaisia ihmisiä, että onko paino todellakin ainoa kriteeri, joka ratkaisee parisuhteen. Minä vietän kaikin puolin aktiivista terveellistä elämää, mutta painoni on toistaiseksi jonkin verran lihavuuden puolella. Se taitaa ollakin ainoa miinus "elämän ansioluettelossa"
Niimpä.
Jotkut ihmiset katsovat toista ja ajattelevat "hyi kun läski", vaikka olisi täysin normaalipainoinen.
Toinen juttu, mikä on tullut usein vastaan, on se, että kuvitellaan jonkun tietyn painomäärän sopivan kaikille.
Esim. itse en ole erityisen pitkä, mutta esim. sun mainitsemana 52kg olisin jo alipainoinen!
Ehhehh.. Esim. itse olen saanut kuulla paristakin lähipiirin ihmisestä, joiden pituutta ei ole edes kysytty, että heidän painoaan on kommentoitu "erittäin hyväksi", kun on kysytty painoa ja vastattu 45-46kg. Mulle taas vihjailtu salaa niin 10kg sitten kuin nytkin, että pitäiskö sun mitata sokeriarvot ja vihjattu ihan kuin painaisin 100kg vaikka en ole sinnepäinkään! Ylipainoa on lievästi, mutta silloin 10kg sitten ihan samannäköinen kuin nykyään vaikka paino silloin normaali.. Se on niin ihmisen omasta näkökulmasta kiinni, minkäkokoista ihmistä pitää lihavana tai veikkaa minkäkin painoiseksi! Jonkun mielestä pitää olla jo tosi lihava, ennenkuin voi puhua lihavasta, toisen mielestä normaalipainoinen on läski. Kiinnostaisi tietää, mikä mahtaa olla aloittajan käsitys lihavuudesta... Tai hetki, eipä kiinnostakaan! Mäkin voisin aloittaa keskustelun kuinka en tykkää ihmisistä, joilla ei ole muuta elämää urheilun lisäksi ja kuinka en voisi seurustella sellaisen kanssa kun ei kiinnostaisi, mutta miksi tekisin niin?
Olen 182 cm pitkä, tällä hetkellä ylipainoinen (105kg).
Olen monesti laihduttanut elämäni aikana 10-25 kg, eikä se ole ollut minulle ongelma. 70% syömisen kontrollointia, 30% aktiiviliikuntaa.
En ole juurikaan kiinnostunut pullukoista naisista, vaikka itse olenkin tällä hetkellä pullukka.
Jos tutustuisin johonkin todella kiinnostavaan paljon ylipainoiseen naiseen, niin varmaan ensimmäisiä ehdotuksia olisi, että aletaanko yhdessä laihduttamaan.
Muuten en ole pinnallinen, en ole kiinnostunut vaatteista, tms. Minulle ei ole tärkeää, että näytän hyvältä muiden silmissä. Mutta täytyy sanoa, että en nauti esim. seksistä tällä hetkellä kun olen lihava. Tietyt asennot saavat minut hikoilemaan, huohottamaan ja väsymään ennen aikojaan.
No etpä ole hyvin onnistunut kontrolloinnissa sitten, jos olet nyt kerran pullukka ja ylipainoinen.
Jossain vaiheessa taisi karata syömiset käsistä ja asia taisikin olla ongelma?
Varsinkin jos olet laihduttanut useita kertoja, kertoo se siitä, että osasit laihduttaa mutta et oikeasti hallinnut lopulta itse painonhallintaa?
Jos sulle ei ole tärkeää, että näytät hyvältä muiden silmissä, onko sulle kuitenkin tärkeää, että naisesi näyttää hyvältä muiden silmissä? Jos vastasit kyllä, on asiassa ristiriita.
Minä ainakin tykkään ja unelmoin enemmän lievästi lihavista,rehevistä-,tai rintavista naisista, kuin luisevista.
Mutta en silti tuomitse laihoja ja normaalipainoisiakaan:)
Yllättävän paljon kirjoitusvirheitä korkeakoulun käyneeltä. Minun puolisoni on 156 cm pitkä ja painaa 82 kiloa. Pelkkää ihanuutta koko nainen!!
Ihan totta? Siis jos satut löytämään sen naisen kaikkien poimujen ja makkaroiden seasta. Tunnetko sairaudet ja vaivat, joita jokainen liikakilo aiheuttaa?
Kyllä minä voisin hyvin seurustella vaikka todella lihavan miehen kanssa. Todellisuudessa silmääni miellyttääkin jonkin verran ylipainoinen mies paljon enemmän kuin laiha. Kummallista kyllä sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa miltä kumppanini näyttää, hän kun on varsin timmissä kunnossa oleva mies. Enkä edes ole itse lihava ja harrastan liikuntaa ja minulla on yliopistotutkintokin
Hmm... siis mistä pitäisi puhua sen oikealla nimellä? Lihavuudesta? Niinkuin miltä kantilta, miksi?
"Lopeta tupakointi, se tappaa!" ==> "Laihduta, koska jotkut suomi24 keskustelijat eivät pysty seurustelemaan lihavan kanssa" ???
Tupakointi ja lihavuus on aika heikosti verrattavissa toisiinsa. Lihavuus yleensä aiheutuu liiasta ravinnonsaannista ja ravintoahan kaikkien on saatava. Tupakointia taas ei kukaan tarvi elääkseen missään muodossa mistään syystä.
Oletko miettinyt sitä, että usein lihavien vanhempien lapset ovat lihavia ja laihojen laihoja?! Mallinhan ihmiset ottavat kotoaan, suurelta osin sitä tiedostamattaan? Vauvasta asti vanhemmat ruokkivat lapset osaamallaan tavalla, jos olet koko ikäsi syönyt tietyllä tavalla, sitä voi olla erittäin hankala muuttaa ja tavallaan siinä ei ole kyse edes pelkästään itsekurista ja -hillinnästä. Vaan opituista tavoista ja mikä tärkeää, opituista makutottumuksista! Ei pidä liikaa yksinkertaistaa asioita, maailmassa on muitakin värejä kuin musta ja valkoinen.
Jo on "korkeasti koulutetulla" ihmisellä ongelma, toisten lihavuus?? Jos oikeasti olisit korkeasti koulutettu henkilö, ehkä sinua kiinnostaisi enemmät muut yhteiskunnalliset asiat enemmän kuin lihavuus? Heh, pistää vain hieman naurattamaan...
Luultavasti en minäkään en seurustelisi lihavan miehen kanssa, en tiedä, en ole sen enempää asiaa analysoinut. Mutta en menisi silti sanomaan, koska mielestäni monet muut asiat menevät painoindeksin edelle. Minun äitini on ylipainoinen, mutta rakastan häntä silti hyvin paljon, eikä hänen ulkonäkönsä ole vielä asiaan vaikuttanut. Itse olen aika hoikka, olin aikaisemmin hieman yli 10 kg lihavampi kunnes laihdutin.
Anteeksi, repeilin täällä...luin vasta äsken tekstiäsi tarkemmin: "En ymmärrä miksi on soveliasta puhua siitä että tupakanpolttajien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he pilaavat omalla valinnallaan terveytensä. Soveliasta ei kuitenkaan ole puhua siitä että lihavien ihmisten pitäisi maksaa enemmän veroja, koska hekin pilaavat omalla valinnallaan terveytensä."
-Ehdotatko siis jotain lihavuusveroa? :D Meniskö se ihan painoindeksin mukaan ja pitäiskö kaikkien suomalaisten käydä virallisessa punnituksessa? Kuinka usein, kerran vuodessa vai peräti kuukaudessa? :D Ethän kuitenkaan voi tarkoittaa että ruokaveroa nostettaisiin, silloinhan hoikkienkin pitäisi maksaa enemmän veroa ruuasta? Vai koskisiko lihavuusvero näitä lihottavia ja epäterveellisiä elintarvikkeita, kuten voita, ranskalaisia, sipsejä, karkkeja jne...? :D
Ps. Laihtumiseen ei tarvita liikuntaa, riittää, kun syö vähemmän...
Pps. En usko että olet korkeasti koulutettu, tai sitten meillä on hyvin erilainen käsitys korkeasta koulutuksesta :D
Tuskin kukaan pakottaa aloittajaa tai kaltaisiaan seurustelemaan ylipainoisen kanssa. Mikä siinä on niin vaikeaa, jättäkää ylipainoiset rauhaan?
Joo, kyllähän minäkin nuorena ajattelin, että miksei ne lihavat vain syö vähemmän ja terveellisemmin ja liiku. Nuorena onkin vielä helppo pysyä hoikkana, vanhemmiten se vaikeutuu koko ajan, kun aineenvaihdunta vähitellen hidastuu. Pitäisi siis syödä aina vain vähemmän ja/tai liikkua enemmän ja enemmän pitääkseen saman painon kuin ennen. Kilo vuodessa on sellainen normaali painonnousuvauhti, jos säilyttää samat elintavat. Eli 60-kiloinen kaksikymppinen on 80-kiloinen nelikymppinen.
Minä olen 90-kiloinen nelikymppinen. Muutama vuosi sitten painoa tuli parissa vuodessa yli 20 kg, kun sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan. On todella vaikea vähentää syömistä ja lisätä liikkumista, kun psyykkinen terveyskään ei ole ihan terässään. Useimmilla, jos ei kaikilla reilusti ylipainoisilla on henkisiä ongelmia, eipä kai sitä söisi mielialoihinsa, jos elämä tuntuisi ruusuilla tanssimiselta.
Minulla on ihana mies ja perhe, olen heistä todella onnellinen. Joskus käy mielessä, että mitä jos joutuisin parisuhdemarkkinoille nyt, voisin polttaa herkkänä ihmisenä siipeni, kun sellaisia pösilöitä tulisi vastaan, jotka pitäisivät minua kilojeni vuoksi vastenmielisenä. Ehkei heitä luonnollisestikaan enää niin keski-ikäisissä ole, kun kiloja niitä tulee miehillekin. Ehkäpä sitä osaisi sitten olla yksinkin, tyytyväisenä siihen, että on nuoruutensa kuitenkin ollut rakastettu ja haluttu ainakin yhden ihmisen mielestä.
Ai niin. Minäkin nuorena ja hoikkana ajattelin, etten voisi haluta ylipainoista miestä. Niin ne ajatukset vain kummasti iän myötä muuttuvat hieman syvällisemmiksi.
natsi
Mitähän syvällistä siinä on, että on järkännyt olomuotonsa ponttooniksi ja suo sen muillekin ? Syvällisyyttä alkaa olla ajatuksen juoksussa vasta sitten, kun ymmärtää liikakilojen terveysriskit ja alkaa toimia niin, että huomisesta, siis loppuelämästä tulee terveempi. Ja samalla esteettisempi, helpompi, kevyempi, hygienisempi, liikkuvampi, tiedostavampi ...
Pakko kommentoida, vaikka en kaikkea jaksanutkaan lukea...
Itselleni kävi nääs niin että...Olin todella hoikka kun tapasin ex mieheni. Hän oli ilmeisesti myös silloin tuommoinen ulkonäköfriikki ja nyt jälkeen päin kun paljon muutakin olen ihmisestä oppinut, muistelen joskus seurustelun alkuajoista hänen sanoneen olleensa ylpeä siitä, että on kanssani kun toiset miehet katselevat perääni..Unk:(
Kuinkas sitten kävikään. Ajan kuluessa mies paljastui enemmissä määrin "luonnevikaiseksi". Hänen pettämiset, haukkumiset yms. Rakastelunkin vaihtoi tietokoneella yömyöhään hääräämiseen. Liekkö jo tuolloin chattaillut toisten naisten kanssa.
Kuinkas mulle kävikään, kilttinä ihmisenä masennuin. En jaksanut juuri muuta kuin töistä tultuani katsoa telkkaria ja ravata jääkaapilla. Yhteisiä harrastksia ei enää ollut, vaikka mielelläni olisin lenkille lähtenytkin. Hälle oli tärkeempää vetäytyä tietokonehuoneeseen. Tätä jatkui jonkusen aikaa, kunnes en enää jaksanut (omaa olotilaani) niimpä erosin ja muutin hieman kauemmaksi, ettei tarvinnut vahingossakaan tapailla.
Nyt erosta kulunut jo muutama vuosi ja olen taas elämäni kunnossa. Masennus tiessään ja hoikkuus melkein entisellään. Rakastelu aivan ihanaa, vaikka en vielä uudelleen olekkaan uskaltautunut oikeaan parisuhteeseen sitoutua. Siis seurustelen, mutta asumme eri osoitteissa. Olen kertonut kumppanilleni tämän masennuksen aiheuttaman lihomiseni ja hän on ottanut asian ihanasti. On myös sitä mieltä, ettei ulkomuoto ihmisessä ole tärkein ominaisuus.
Pointtini on, että miehet voisivat mennä myös hieman itseensä, etenkin jos huomaavat, että suhde ei toimi ja kumppani alkaa lihomaan "ilman mitään syytä".
Minuako tarkoitit? Tuota syvällistä kun toistelet. Siis ajatukseni ovat muuttuneet syvällisemmiksi, kun arvostan miehessä muuta kuin ulkonäköä. Jäikö vielä jotain epäselväksi?
Jaaa, eikös se ulkonäkö kuitenkin pistä silmään eka ensimmäiseksi ja kuten aikuisena ymmärtänet, se vaíkuttaa moneen tänä päivänä, sellaisiinkin aiheisiin, joihin ei saisi.
Syvällisyydestä tekee mieli sanoa sen verran ja vaikka ymmärränkin mitä sillä ajat takaa, että itse en tajua laisinkaan, miten joku voi pitää itseään ajattelevana, viisaana ja ymmärtävänä ihmisenä ja sitten ulkonäkö kertoo, että kaikki mikä on syötävää / juotavaa, uppoaa.
Omasta mielestäni tiedostava, (syvä)ajatteleva immeinen tekee valintoja, jotka tuottavat terveyttä ja hyvää oloa. Mutt' ok, älä vedä herneitä nenään, mähän voin olla väärässä, kun olen normaalipainoinen, perusterve, liikkuvainen ja sitäkin mieltä, että ihmisen ulkonäkö kertoo aika paljon hänen sisäisestä elämästään.
"Elämä on valintoja", joo-o, kunpa olisikin. Jos luit viestini, niin kerroin siinä kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Jos voisin valita, en tosiaankaan olisi sitä itselleni valinnut. Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa nopeaa painonnousua. Lisäksi kerroin siitä, miten aineenvaihdunta hidastuu iän myötä. Sekään ei ole valinta.
Kun aineenvaihdunta hidastuu, sinun pitää mennä, siis liikkua kahta lujempaa. Ja sen lisäksi tietää, mitä suuhun kannattaa laittaa, jotta aineet vaihtuvat ihan yhtä taajaan tahtiin kuin nuorempanakin. Ja tieto on valttia varsinkin, jos on sairauskin hoidettavana. - No. valintakysymyksiä kaikki.
No joo, eipä olisi pitänyt avautua tänne. Et taida juurikaan tietää kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joten en sinuna nolaisi itseäni yhtään enempää osoittamalla tietämättömyyteni.
Oikeasti tuli paha mieli, että kiitos vaan. Toivottavasti olet siellä ihan "jess, jess" kun saat olla inhottava läskille.
Tämä tästä, en viitsi vaivautua enempää selittämään, etköhän vain vain hokisi noita tekosyitä ja elämän valintojasi. Nuori olet, sen huomaa. Ajattelin minäkin joskus hoikkana että mikä siinä on niin vaikeaa ylipainoisilla, sehän on vain mielenkiintoista ja haaste itselle laihduttaa. Elämä opettaa ettei kaikki ole niin yksinkertaista. Eiköhän sinullekin tule vielä vaikeuksia elämääsi, mietipä silloin että joku tulisi sinulle täysin tietämättömänä puhumaan p.askaa.
Olen pahoillani, jos sinulle tulee "paha mieli" tosiasioista. Ja olen takuuvarmasti iäkkäämpi vuosiltani kuin sinä, vaikeuksiakin on ollut mutta "pahaa ei tapa mikään". Eikä varsinkaan kun on tietoa ja kanttia pitää huolta kaikista tärkeimmästä asiasta, omasta kunnosta ja terveydestä. Josta asiasta kannattaa kiinnostua oikein toden teolla sellaisessa tilanteessa, jos / kun sairastuu.
Ei hyvänen aika. Ihminen kertoo kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja toinen tulee selittämään että mitäs läksit. Kyseinen sairaus aiheuttaa painonnousua ihan NORMAALILLA ja terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla. Kun sairaus saadaan hoitoon, joillakin kilot tippuvat, mutta useimmilla eivät. Kilot ovat tiukassa ja ihminen joutuu tekemään moninverroin työtä, mikään tavallinen tai edes runsaskaan liikunta ja vähäinen syöminen ei kaikilla auta. Joillain auttaa hi-taas-ti. Tämä sairaus on myös vaikeimmasta päästä hoitaa, lääkärit eivät useinkaan osaa hoitaa, ja edes mitään tehokasta ja kaikille sopivaa hoitomuotoa ei ole olemassa.
Älä tule selittämään ihmisille, kun sinulla ei näytä olevan pätkääkään tietoa! Minä sinuna pyytäisin anteeksi loukkauksiani, järkyttävää että keski-iän ylittänyt ihminen ei osaa käyttäytyä ja kirjoittaa kuten aikuisen kuuluu. Ei se ainakaan kovin suuresta sydämen sivistyksestä merkki ole, saati siitä että olisi jo pitkän elämänsä aikana oppinut milloin kuuluu pitää suunsa supussa kun sieltä jo parit sammakot pääsi karkaamaan.
Alkoi naurattaa. :D Ei tainnut tarttua tyypille paljoakaan matkaan, tuskimpa jäi tarkennuksesikaan jälkeen mitään aktiviteettia aivojen väliin.
Aivojumppa on myös hyvää liikuntaa, jos joillakin tuppasi se unohtumaan. Myös omien aivojen hyödyntämättömyys voi olla (toisinaan myös terveys)haitaksi.
Repesin kyllä totaalisesti. Ihanaa, ihrani saivat taas naurujumppaa! Ehhhehheeheehee.... xD
No onneksi suurinosa (toivottavasti ainakin) täällä ymmärsi, mitä tarkoitit. Jos jollakin jäi yhä välistä, niin lukekoot uudelleen ajatuksen kanssa.
Ajatteletko itse?
Sekin on elämänvalinta (tyhmä sellainen), kun päättää haukkua lihavia ja ottaa heidät silmätikuiksi tällaisilla keskustelupalstoilla taikka sitten muualla elämässä.
Kuka ottaa siitä vastuun? Henkilöt itsekö?
Ja jokainen todella SYVÄSTI AJATTELEVA henkilö ymmärtää olla haukkumatta toisia. Ja jokainen todella syvästi ajatteleva henkilö ymmärtää myös sen, että jos on kokemusta vain omasta elämästä, niin ei voi tietää kaikkea toisen elämästä eikä pidä itseään myöskään jonain suurenakin filosofina, vaan tajuaa, että kaikkia vaikuttavia tekijöitä esim. lihavuuteen ei ole selvitetty, eikä voi tulla myöskään naama pokkana toiselle sanomaan, että mikset SINÄ laihduta kun se on MINULLE helppoa!
On monia asioita, jotka voivat vaikuttaa lihavuuteen, vaikkapa juuri nämä aineenvaihduntasairaudet, joita tässä mainittiinkin. Sitten voi olla esim. lääkkeet, jotka lihottaa. Esim. mulla eräs ystävä, joka on erittäin aktiivinen liikunnallisesti, lihoi lääkityksen vuoksi 20kg puolessa vuodessa (parikymppinen).
Että kun te lihavien tai ylipainoisten ihmisten arvostelijat seuraavan kerran näätte jonkun lihavan ihmisen syömässä tai kävelemässä kadulla taikka omalla luokallanne tai työpaikallanne, niin koittakaapa pitää mielessä se, että te ette tiedä tuosta henkilöstä oikeasti yhtään mitään eikä häntä välttämättä tarvitse neuvoa esim. liikkumaan lisää tai syömään vähemmän. Kukaan ei ole velvollinen todistamaan omia tottumuksiaan ja tuomaan tuntemattomille ihmisille omaa ruokapäiväkirjaansa tutkittavaksi!
Enemmänkin miettisin sitä, miksi joitakin ihmisiä kiinnostaa niin paljon toisten syöminen ja elämäntavat? Olisiko epävarmuutta omista elämäntavoista tai sitten etsitään omalle itsetunnolle vahvistusta siitä että "ainakin minä teen oikein"?
Monilla paino nousee myös nesteen kerääntymisen takia, jotkut lääkkeet tekevät sen. Kuuri oli itselläni onneksi väliaikainen, mutta nesteen kerääntyminen voi olla hyvinkin loppuiän kestävä ongelma johtuen vaikkapa sydämen vajaatoiminnasta. Nyt kun näyttäisi että kaikkeen löytyy ratkaisu niin julkista toki tietosi, jos pystyt ylimääräiset kilot loihtimaan pois nuorilta niin samaa voit varmasti soveltaa vanhuksillekin, ne jos ketkä lääkevuorineen tarvitsisivat apua. Jos pelkällä itsekurilla pääsee nesteenpoistolääkityksestä niin sehän olisi aivan loistavaa! Jonnekin kannattaisi tässä asiassa olla kyllä yhteyksissä, tiedä vaikka loppuelämäsi olisi taloudellisesti turvattua keksintösi johdosta.
Oiskohan se ihan vain siksi, että itseaiheutetut "syömiset ja elämäntavat" kuormittavat jossain kohdassa yhteistä terveydenhuoltoamme. Ainakin itse soisin veroeurojeni menevän oikeisiin ja hyviin kohteisiin, en niitten hyysäämiseen, jotka eivät OSAA edes syödä.
Niin? Aika monetkin itseaiheutetut asiat kuormittavat terveydenhuoltoa... esim.
- joidenkin ihmisten puutteellinen hygienia (pitäisikö maksaa hygieniaveroa?)
- suomalaisten tapa ottaa alkoholia viikonloppuisin ja keskiviikkoisin - jopa ne NORMAALIT ihmiset tekevät humalassa virheitä.... (pitäisikö maksaa kännissäolovero?)
jne., jne. ....
Kyllähän me ylipainoiset maksetaan siinä ylimääräisessä ruuassamme jo veroja vaikka kuinka paljon. Ja mitä sinua ärsyttää, mihin mikäkin vero menee? Kyllä minäkin tiedostan, että veroja menee varmasti sellaiseenkin käyttöön, mitä minä en itse välttämättä ymmärtäisi, mutta en silti viitsi valittaa asiasta.
Olisikohan vain niin, että sinua ärsyttää ylipäätään korkeat verot ja siksi pohdit sitä, mihin ne menevät?
Varmasti sinäkin kulutat "turhaan" verorahoja jossakin asiassa tietämättäsi.
Ja se etteivät ihmiset OSAA syödä, niin hei... ihan totta. Eivät välttämättä OSAA. Eli eivät siis tee tietentahtoen. En minäkään siksi ylipainoinen nuori ole, että minä olisin tietentahtoen päättänyt että nytpäs hankin sen ja sen verran ylipainoa.
Tule opettamaan minua syömään, otan mielelläni apua vastaan. En katsos itse osaa. En syö paljon yleisesti ottaen, mutta syön paljon kasviksia enkä pysty selviämään ahdistuksestani ilman suklaata. :/ Valitettavasti tosin uskon, että itse tiedän luultavasti jopa enemmän kuin kenties sinä näistä ravintotietousasioista, mutta en vain osaa pistää sitä käytäntöön.
Onneksi sinä vastasit ihan itse omaan probleemaasi: " ... en viitsi ...". Sillä no. viitseliäisyydestä on kysymys, kun ei syö oikein, liiku säännöllisesti ja kaikissa muissakin elämäntapa ja -hallintakysymyksissä.
Mun pikku-pikku-palkasta menee vain vähäisen veroa, mutta silti en halua sen menevän kankkulan kaivoon sellaisiin kohteisiin, jotka johtuvat viitsimättömyydestä eli suoraan sanottuna laiskuudesta ja henkisestä velttoudesta.
Notta mitä se tieto sua auttaa, kantsiiko sillä kehuskella, jos ei tiedä, mitä sillä tehdään. Mutta sie saat vähän anteeksi kun olet nuori, sulla on aikaa vielä aatella.
Miksi pitää pyytää anteeksi loukkauksiasi? Tai ylipäätään, jos joku ei ymmärrä tarkoitusperiä. Hyvin monet, liian monet, pitävät milloin sairautta, milloin mitäkin asiain tilaa tekosyynä sille, että ei tarvitse opetella, edes ajatella terveellisempiä elämäntapavalintoja. Ei ruuan, ei liikkumisen, ei nukkumisen, ei minkään suhteen.
Jos omilla huonoilla valinnoillaan aiheuttaa sairautta eikä vielä sittenkään ymmärrä tarkistella ja muuttaa toimintatapojaan, niin onko tyhmä vai ... Esim. jos ylipainoinen diabeetikko ei sairauden puhjettua muuta tapojaan ja tottumuksiaan niin, että paino normalisoituu vaan tällaiselle tapaukselle riittää, että saa pillerin tai pistoksen ja se siitä, niin tapaus ei käsitä, että omat valinnat ovat aiheuttaneet sairauden. Eikä sitäkään, että omat valinnat ovat se keino, jolla pääsee hyvään hoitotasapainoon, terveeksi ja kuntoon. Eikä sitä, että ihan itse voi vaikuttaa omaan oloonsa ja tilaansa, ilman pillereitä.
Naurettava vastaus sinulta, olisin odottanut jotakin parempaa. Vääntelit tahallasi sanojani ja väitit että olen viitsimätön, vaikka et ymmärrä yhtään mistään mitään. Etkä edes vastannut kysymykseeni hygienia ym. verosta? (Taisit lukea muutenkin vastauksestani vain pelkästään tuon VIITSI -sanan, kun et itse VIITSINYT lukea ajatuksen kanssa koko tekstiä? Tietääkseni en puhunut painonhallinnan yhteydessä viitsimisestä vaan viitsimisestä valittamisen suhteen?)
Kyllä minäkin tulen tulevana työssäkäyvänä ihmisenä maksamaan pienen pienestä palkastani ihan yhtälailla veroa niin omiin kuin sinunkin elämäsi eri osa-alueiden (myös terveystesi tai viitsimättömyytesi) kustannuksiin. Ja varmastikin on monia asioita, joissa menee viitsimättömyyteen rahaa. Viitsisivätköhän esim. kansanedustajat nostaa opintotukea vihdoin viimein, jotta mullakin olis varaa käydä salilla vähän monipuolisemmissa liikuntaharrastuksissa sen sijaan että kävisin päivittäin lenkillä?
Mulla ei ainakaan johdu laiskuudesta tai "henkisestä velttoudesta" (aika outo ja vanhahtava termi tuo jälkimmäinen, nyysitkö sen jostain 1500-luvulta kenties?). Käyn lenkillä aina kun muistan, en syö paljoa ruokaa syön hitaasti, syön kasviksia yli suositusten jne. mutta en selviä stressistä ilman suklaata (en syö sen lisäksi juuri muita herkkuja).
Ja joskus laiskuudestakin voi olla hyötyä painonhallinnan suhteen. En paljasta sinulle nyt kuitenkaan, että missä. Saat pohtia sen omilla aivonystyröilläsi, kun olet niin fiksu (ainakin omasta mielestäsi, luulen).
En ole kehuskellut. Kerroin asiasta vain siksi, että kaltaisesi ihmiset (siis ne ihmiset, jotka kuvittelevat jostain syystä, että "kerrotaampa tolle läskille, että sen pitää syödä vähemmän ja liikkua, voi raukkaa, eihän se tiedä mitään näistä asioista, kun on kerran ylipainoinen!") luulevat, että tuolla ajattelutavalla saisi jotenkin maailmaa parannettua ja läskit ojennukseen, kun luulevat että ylipaino johtuu liian vähäisestä informoinnista tai laiskuudesta. Asiassa on takana usein aivan muita syitä.
Ja kuten aiemmin mainittu, myös alipaino aiheuttaa terveysongelmia. Eikä normaalipainoinenkaan terveysongelmilta välty. Pitäisikö minunkin pohtia sitä, kuinka minunkin maksamistani veroista maksetaan kaltaisellesi ihmiselle koulutusta ym., vaikka ilmeisestikään et vieläkään ymmärrä, että asiat eivät ole ihan niin yksinkertaisia kuin luulet?
Ja kenties kuvittelet onnistuneesi painonhallinnassa jotenkin erityisen hyvin? Jos olet säilyttänyt mieleisesi painon, tekeekö se sinusta erityisen taitavan painonhalinnassa? Entä pystytkö sanomaan muille ihmisille, miksi he ovat lihavia vaikket heidän kalorilaskujansa edes näe?
Onneksi sinäkin ehdit vielä elämässä tapaamaan paljon ihmisiä, kenties empatiakykysi tai elämännäkemyksesi sekä ymmärryksesi heitä kohtaan lisääntyy jossain vaiheessa matkaa - vaikka edes vahingossa jos ei muuten!
Lakkaa murehtimasta verojasi. Jos olet tyytymätön palkkaasi, vaihda alaa jollekin parempipalkkaiselle alalle. Sehän on vain viitsimättömyyttä ja laiskuutta jos ei pääse sellaiseen koulutuspaikkaan tai työpaikkaan sisään, joka auttaisi saamaan huippuhyvää palkkaa... Ainiin, hups! Elämässä ei kaikki mene ihan putkeen.
Noh mutta onneksi sinä et ole sellainen viitsimätön ja laiska ihminen varmaankaan, kun osaathan sinä jopa SYÖDÄ ja LIIKKUA oikein. Sehän katsos kertoo (ainakin tämän ketjun aloittajan ja sinun mukaasi) ihmisestä kaiken! Sittenhän sinulle ei pitäisi olla ongelma päästä huippuhyvä-palkattuun työhön, kun olet niin ahkerakin!
Varsinainen järjen jättiläinen, kilometri tekstiä eikä mitään asiaa.
Ymmärrän pointtisi ja sen että noin voi käydä. Hyvä että pääsit miehestä eroon ja sait elämäsi raiteilleen. Mutta naisten olisi hyvä muistaa, että loppujen lopuksi se tosiaan on omalla vastuulla millaiseksi muuttuu. Itse katselee pettävää miestä ja takuulla itse valitsee syödä eikä lenkkeillä. Olisit voinut valita itsesäälin sijaan kilttinä ihmisenä olla kiltti itsellesi, sanoa että kiitti mulle riitti aikaisemmin, ja toisaalta, jos muuten halusitkin kortin katsoa, niin kehosi on sinun. Ei kai sinua tarvitse lenkillä kädestä kiinni pitää? Tarkoittaen, että yhteisiä harrastuksia ei ehkä ollut, mutta minne jätit omasi?
Ei kannatta oikeasti rakentaa terveyttään ja liikuntaharrastustaan toisen ihmisen varaan, liikunta auttaa siihen masennukseen huomattavasti paremmin kuin ylipaino. Mitäs kun tämä uusi ei olekaan unelmien täyttymys? Taas masennusta ja eiku syömään vai?
Mitäs kun tulee ero, onko se syy syyttää toista taas omasta itsestä huolehtimisesta? Tarkoitan, että ymmärrän ettei joka tilanteessa jaksa, mutta valinta on silti sinun.
Sanot että miehet voisivat mennä itseensä, ja niin voisivatkin tuommoisessa. Jos suhde ei toimi ja mies käyttäytyy noin, se on törkeää. Mutta lihomisesi ei silti ollut hänen syytään.
En sano tätä siis ilkeyttäni, vaan siksi, että jos noin ison asian antaa toisen käsiin, antaa liian ison asian. On olemassa se parisuhde ja se elämä, ja sitten on silti se oma ja omat päätökset. Harrastanko, mikä muu minua elämässä tukee, miten itse elän, millä arvoilla jne.
Lisäksi ehkä ylikilttinä ihmisenä sinun pitäisi varoa läheisriippuvuutta, se on tapa lykätä omat vastuunsa toisen harteille. Ja sitä, että loppujen lopuksi kiltteys liiallisena ei ole oikeasti enää hyvä asia. Miksi et suuttunut aikaisemmin, miksi et nimenomaan pitänyt huolta itsestäsi paremmin, miksi luovutit itsesi suhteen... Miksi et sinne lenkille lähtenyt. Ei siis tarvitse muille vastata, mutta ehkä itselleen.
Hyvä kuitenkin että nyt olet löytänyt uuden onnen ja olen samaa mieltä: ulkomuoto ei tosiaankaan ole ihmisessä se tärkein ominaisuus!
Paraikaa teen niin.
Uhkarohkeaa! :D
Lihavan kanssa eläminen onkin aika jännittävää. Hehhehehhheh! x)
"Pystytkö seurustelemaan lihavan ihmisen kanssa?". En, mutta panisin sitäkin mielummin.. Nam!
En pystysi seurustelemaan, koska ihra on musta fyysisesti vastenmielistä, ja seurustelusuhde kun on kuitenkin sukupuolisuhde niin siinä on pakko tuntea jotain positiivista toista kohtaan myös seksuaalisesti. Eli kaverina, ystävänä kyllä, parisuhteeseen en.
Komppaan tätä ehdottomasti. Olen kiertänyt paljon maailmaa ja nähnyt useita eri kulttuurin naisia. Näistä mieleenpainuvimpia ovat ehdottomasti puolan, ukrainan ja latvian ihmiset. Olenkin miettinyt mikä pitää naiset siellä niin hoikassa kunnossa. Todennäköisesti se on suurimmalti osalti elintasosta myös kiinni. Tai heillä on halua olla naisellisen hoikkia. Itsekkään en pidä erityisemmin lihavista naisista. Tiedän että asialle voi jokainen tehdä jotain. Suomessa on tapana mässäillä ja mössäillä kaiken maailman herkuilla. Se on kaikki suoraan pakaroihin. Näissä itämaissa joita luettelin myös ravintola-annokset ovat paljon pienempiä ja niistä tulee hyvä olo kun ei tunne semmosta suomalaista kunnon ähkyä.
No kun sä menet siellä maailmalla kunnolliseen ravintolaan syömään koska maailmalla sulla on varaa, ja halua panostaa ja rento meininki muutenkin. Kotona painut sinne lähiön karvakäsipizzeriaan joiden annokset on suunnattu rekkamiehille. Ei Suomessakaan jokaisessa ravintolassa tule ähky.
Unohdit venäläiset ja virolaiset. Virossa koko kansa on hoikkaa ja tämän täytyy olla geneettistä. Virossa panostetaan lapsiin ja perheeseen eri tavalla kuin Suomessa. Tarkoititko että ihmisillä ei Puolassa, Ukrainassa ym. ole varaa syödä itseään ähkyksi.
Mulla on ihana lihava mies. Ei ihanan lihava, vaan ihana - ja lihava.
Parisuhteemme ollessa muutama vuosi sitten kriisissä, kävimme parisuhdeterapeutilla puhumassa parisuhteemme asioista. Kun olin terapeutilla yksin, hän kysyi mitä ajattelen mieheni vartalosta. Menin ihan hämilleni. Miten helvetissä se liittyi käsiteltävään asiaan. Myöhemmin hieman närkästyin, koska tajusin hänen viittavaan siihen että mieheni lihavuus voisi olla jokin este rakkaudelle. Mutta kun ei ole.
Tapasin mieheni 10 v sitten 35 vuotiaana. Aivan ihana ihminen. Oli lihava jo silloin, mutta kyllä siinä parisuhteessa on minulle paljon tärkeämpää se, että sovimme yhteen kuin se onko mies 10 vai 20 kg lihavampi tai laihempi.
Kyse ei ole myöskään rahasta. Olemme molemmat keskituloisia, palkka melkein eurolleen sama. Kyse on ihmisestä. tiedän, että mieheni pitää minusta normaalipainoisena, mutta rakastaisi varmasti vaikka lihoisinkin.
Jokainen liikakilo on terveysriski. Meikän mielestä on tosi outova rakkavutta jos ei tahdo rakkaalleen tervettä tulevaisuutta.
Jokainen liikakilo on terveysriksi. Jokainen päivä on terveysriski. Itse olen leskeytynyt mieheni tasoristeysonnettomuudessa 29-vuootiaana. Olin ihan rikki, mutta opin sen että jokainen päivä on ainutlaatuinen minulle, lapsilleni ja muille ihmisille. Millään poppakonsteilla ei voi tietää jäljellä olevien päivien määrä. Mutta sen tiedän, että elämä on elämisen arvoista kun toinen rakastaa sinua omana itsenäsi.
Joten... Ihminen voi erota tai kuolla, suhde kestää jos on kestääkseen. Minä nautin elämästäni ihana - ja lihavan mieheni rinnalla. Jokainen näkee nämä asiat tietenkin omasta näkökulmastaan.
Nyt pitäisi ensin määritellä, minkälainen ihminen on lihava? Mitä lihavuudella tarkoitetaan? Mielestäni ihminen voi olla: roteva, tukeva, harteikas, pönäkkä kuitenkaan olematta lihava. Moni pitkä nainen on usein myös aika roteva.
XXL - kaunottaria ei mielestäni kannata pitää lihavina, koska useinmiolla heistä
kapea vyötärö, litteä vatsa, mutta vastaavasti leveä takamus(vertaa Jennifer Lopez, huippukokki Nigella Lawson, heitä tuskin ollaan ensimmäiseksi haukkukassa lihaviksi), leveä lantio, isot, rinnat. Usein XXL-malleilla on kaiken lisäksi tiimalasi vartalo.
Entäs voimailijat ja urheilijat? Kuulantyöntäjät, moukarin/kiekonheittäjät, tuskin kukaan haukkuu heitä lihaviksi. Heillä tosin läski on vaihtunut lihasmassaksi.
Eikö ratkaisevaa kuitenkin ole se miten kilonsa kantaa. Moni lihava on sinut itsensä kanssa. He ovat iloisia ja energisiä, terveitä.
Mielestäni raja menee sairaalloisessa ylipainossa, kun kasvot roikkuvat, vaattet eivät enää istu ja kävely on vaappumista. Ihminen on ulospäinkin onneton kun polvet ja nivelet eivät enää kestä painoa ja pienikin fyysinen rasitus alkaa hengästyttää ja yleisilme on onneton.
Mistä kumpuaa halu keskustella tästä aiheesta? Joko ap. & kumpp. eivät itse seurustele tällä hetkellä tai suhde on huonossa jamassa, muuten en ymmärrä yleistä katkeruutta. En usko, että naisia on teilläkään tyrkylle asti, olivat minkä kokoisia tahansa. Kapakassa nyt voi kokea kännisten ehdotuksia, mutta se on eri asia. Jos on huono itsetunto, niin voi tuntea tarvetta selitellä olemistaan kenelle tahansa, mutta muuten ei. Valitkoon jokainen jatkossakin kenet haluaa, olitte siitä mitä mieltä tahansa ja vaikka vällistelisitte naamanne pilalle.
Ap.n suoraan kysymykseen suora vastaus.
Ei, en pystyisi seurustelemaan läskin kanssa,
kerran yrittänyt ja ällötti sekä hävetti.
Ulkonäkö suojaa
Minä haluan olla ruma, lihava, haiseva ja pelottava. Saan kulkea rauhassa ja olla muutenkin rauhassa. Ei tarvitse pelätä, että joku käyttää hyväksi ja yrittää raiskata tms. Viihdyn vallan mainiosti itsekseni lukien ja karkkeja ja sipsejä syöden. Olen oikea herkkusuu ja laiskamato. Olen onnellinen omassa elämässäni. En kaipaa kumppania. Ihmiset rasittavat minua. Töissä käyn, mutta muuten olen erakko. Kotona on ihana parivuode vain itselleni. Kun tulen töistä, lösähdän siihen ja loikoilen siinä seuraavaan aamuun asti nauttien musiikista ja kirjoista. En edes halua laihduttaa, lihavuus on ihana suojamuurini. Ystäviä minulla ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaankaan, enkä niitä todella kaipaakkaan. Olisin onnellinen, jos voisin työn teonkin lopettaa. Viihtyisin vallan mainiosti omissa oloissani kotonani puuhastellen.
Muru - täytän mittasi!
mutta...
mulle ei ole ollut rajana vaaka tai peili.
Puolisollani on 50 kg ylimääristä. Tuon kummun poistuminen helpottaisi polvia. Sensijaan ... äh - puolisoni on vaikuttava näky, kun paikalle saapuu. Hän ottaa tilanteen haltuun ja se projekti oli pääosin siinä.
Sinä, joka liikakiloja kammoat, olet polvillasi mieheni edessä, jos kiista käy.
Kyse ei ole kiloista vaan mielen voimasta.
Olen tuota omaa, rakasta ylipainoistani vierestä seurannut - päivittäiset askareet: kodin, talon ja pihan huolto, täydellisen ruuan tekeminen ja päälle noin 14 h töitä yrittäjänä per vrk seitsemänä päivänä viikossa..
Tuolle ylipainoiselle en onnistu löytämään pilkkuakaan tarjoamastasi velttoudesta.
Lihavuudesta sen verran..ne on ne määrät ei niinkään laatu.
Olen itse ollut aina melko pieniruokainen, enkä tätä edes huomannut, kun koko perheeni oli pieniruokainen, kunnes menin ystävälleni (ylipainoiselle) ruokailemaan ja oikeasti järkytyin siitä ruokamäärästä mitä yksi ihminen voi syödä. Minulle vielä naureskeltiin että mitä mikkihiiren annosta syön.
Pointtina tässä on se, että ihminen oppii lapsuudessaan syömään tietyn määrän ruokaa ja pitämään sitä itselleen sopivana. Tätä on myöhemmin aika vaikeaa muuttaa.
Ei siis koskaan kannattaisi syödä enemmän kuin oikeasti jaksaa, sillä niistä määristä tuppaa tulemaan vakio.
Veljeni, ennen normaalipainoinen ryhtyi seurustelemaan melko pyöreän tytön kanssa, ja nyt on hänkin pyöreä..ja yhdessä yrittävät laihduttaa..niin.
Läskin akan kanssa kulkeva mies on paska. Ikinä en koskisi lihavaan lehmään. Hyi saatana, on läski lehmä ruma.
saatana sielu sulla on, menisit kirkkoon ja
...kulkeva mies on paska" he,, olet mustsukkainen jij61,,sisäinen kauneus ei ole ruma
Nainen , joka on laiha ja kaunis voi ajatella sinusta hyi helvetti, kun on helvetin ruma mies. Hyi mitkä jalat , kädet hyi mikä nenä.
Sillehän et voi mitään, koska se on susta luonnollista. Nainen voi käskeä sinun muuttumaan. Hän ei välttämättä halua nähdä mulkkuasi, voit haista helvetin pahalle ja et tiedosta itse sitä.
Täydellistä ihmistä ei oo ja ei tuu.
Pakkohan sinussakin olla sellasta, jolle et kelpaa. Kuulostaako tutulta.
Onneksi me ihmiset saamme olla oma itsemme ja kelpaamme kuitenkin jollekin
Vaikka itsessämme olsi jotain ulkoista.
Riippuu siitä, miten lihavasta puhutaan, lihavuudessakin on eri asteita. Mun naismaku on pikkaisen pläski eli skaalalla pikkuisen pyöreistä normaalipainoisista ylipainoisiin, mutta ei reilusti ylipainoisiin. Toki muotojen sijainti kropassa vaikuttaa paljon, samoin kuin kasvonpiirteet.
En voisi minkään valtavan lihavan, mutta vähän pyöreän kyllä. Mieheni on 90kg ja alle 180cm pitkä. Juuri sopiva. Hieman ylipainoa masussa on, mutta on harteitakin jonkin verran.
En voisi seurustella laihan tai erityisen timmin kanssa. Kerran deittailin elämäntapaliikkujaa, joka oli hyvin tarkka ruokavaliostaan, kävi salilla jatkuvasti jne... En jaksanut, eikä edes sellainen liian treenattu lihaskimppu miellyttänyt mua petipuuhissa. Lopetin suhteen.
Ja joskus ihan nuorena neitona seurustelin muutaman kuukauden miehen kanssa joka oli laiha. Painoi 62kg. Se ei voinut edetä mihinkään eroottisella tasolla, koska minä en halunnut niin laihaa mitenkään, vaikka yritin.
Eli, ei mitään ääripäitä minulle, kiitos. Itse olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen, ja hyvin tyytyväinen. Malliltani varsin kurvikas, löytyy pyllyä ja rintoja.
ap tyhmä on korkeakoulun käynyt ??????
Kyllä voisin seurustella ja seurustelen tälläkin hetkellä. Olen itse normaalipainoinen, esimiestehtävissä työskentelevä nainen (myös osa-aika malli, mutta lähinnä just for fun, ei kiinnosta ottaa työkseni) ja 17-vuotta nuorempi kuin mieheni.
Silloin kun en vielä miestä tuntenut, katsoin aina, eikö hän onnistu laihtumaan, vaikka harrastaa paljon liikuntaa. Kun lopulta tutustuin häneen ja huomasin, miten hurmaava persoona hän on, taisi hän laihtua silmissä sillä sekunnilla.
Nykyään kun mies toteaa olevansa "pullukka poika" niin vastaan vaan, että onpahan enemmän rakastettavaa.
Ehkä minäkin ajattelin nuorena aika mustavalkoisesti. Olin liikunta addikti, joka pakeni sisäisiä ongelmiaan hullunmoiseen urheiluun. Minulla oli tarkat kriteerit mitä minä mieheltä halusin. Yksi niistä oli ehdottomasti, että miehen piti olla fyysisesti hyvässä kunnossa ja harrastaa paljon liikuntaa.
Menin suhteesta toiseen. Kukaan ei ollut riittävän täydellinen minulle. En vain silloin ymmärtänyt ongelman olevan minussa, eikä näissä miehissä. Minä olin rikkinäinen rakkauden kerjäläinen, joka etsi toista ihmistä parantamaan minut.
Elämäni raskain psyykkinen kriisi iski päälle 27 vuotiaana ja pahin vaihe kesti vuoden ja senkin jälkeen ongelmat jatkuivat. Lihoin tuona aikana noin 18 kiloa. Se tapahtui monen vuoden aikana niin, että en itsekään halunnut nähdä totuutta. Lihomiseen vaikutti pitkäaikainen unihäiriö, jonka takia elimistössä oli jatkuvasti liikaa kortisoli. Kortisoli on stressi hormoni, joka hidastaa tai estää rasvan palamisen. Väsymisen vuoksi myös ruokailutavat muuttuivat epäterveellisemmäksi.
Painoin enimmilläni 83 kiloa. Se kauhistutti minua, mutta voimavaroja painon pudottamiseen ei vain ollut. Minun voimani menivät, että jaksoin selviytyä elämästäni. Kun ihmisellä on raskas psyykkinen kriisi ja lisäksi unettomuus, niin ei se oma paino silloin ole se maailman tärkein asia. Minun suhtautuminen ylipainoisiin muuttui. Aloin ymmärtämään, että painoon vaikuttaa monenlaiset tekijät ja että paino on jokaisen henkilökohtainen asia. Minusta on todella julmaa ja töykeää ketään ihmistä arvostella tai loukata ylipainon takia. Ei hoikkuus tee ihmisestä yhtään sen parempaa.
Kun tapasin nykyisen mieheni, painoin vähän enemmän kuin hän. Mieheni ei ole koskaan arvostellut tai huomautellut painostani. Kahden vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen ja seuraavan vuoden aikana painoni laski ihan itsestään 8kiloa. Ja sen jälkeen se laskenut pikku hiljaa.
Olemme olleet yhdessä 9 vuotta. Olen 40 vuotias ja painoni on 67 kiloa eli olen samassa hoikassa kunnossa kun olin nuorena. Elän onnellisessa parisuhteessa. Minulla on hyvä elämä. Olen huomannut, että minun on nyt helpompaa pysyä hoikkana kuin joskus aiemmin. Uskon, että painoon vaikuttaa monet tekijät. Uskon, että ihmiset, joilla on niin sanottu helppo elämä eli elämässä ei juurikaan ole stressiä, niin he pysyvät helpommin hoikkana. Olen aivan vakuuttunut, että elimistö kuluttaa enemmän kaloreita, kun ihmisellä on rauha sisällään ja ihminen kokee elämänsä onnelliseksi.
Ps. Mieheni ei ole liikunnallinen eli ei täytä minun nuoruuteni täyttä kriteeriäni :D