Hei,
miksi 7 vuotta nuorempi mieheni hyvin harvoin tekee seksialoitteet? Olemme olleet reilut kaksi vuotta naimisissa. Ekat puolivuotta hän oli halukas, yht´äkkiä hän ei enää ollutkaan ja siitä lähtien minä olen ollut aina tekemässä aloitteet. Itsetuntoni on laskenut nollaan tämän johdosta ja tekisi mieli pettää häntä. Tunnen itseni petetyksi, koska ennen avioliittoa ja avioliiton alussa seksi oli ihanaa ja sitä oli paljon.
Viimeiset kaksi vuotta minä olen tehnyt 96 % aloitteista. Ja kun yritän tehdä aloitteita hän usein vetäytyy ja on vaivaantunut. Ei siis halua. Tämä loukkkaa siinä määrin, etten oiken enää viime aikoina ole usakaltanut lähestyä häntä. Toista naista olen epäillyt jo pitkään, mutta en tiedä missä välissä olisi kerinnyt pettää, kun on aina melkein töissä. Ellei sitten työpaikalla. Mutta ruokaravintolassa töissä - eikös siellä ole hiukan hankala pettää? Välillä on käynyt mielessä käykö huorissa, kun siellä on helppo piipahtaa omien aikataulujen mukaan.
Puhelimesta poistaa aina heti viestit. Sitä olen kanssa ihmetellyt. Olen välillä epäillyt ettei hän oikeasti minua enää rakasta vaan on yhdessä vain sen vuoksi, että meillä ei ole avioehtoa ja hänellä jonkin verran omaisuutta, ja mulla ei mitään omaisuutta. Eli toisin sanoen - avioero tulisi hänelle kalliiksi.
Olen kysynyt suoraan onko toista, niin aina kiistää. Olen epätoivoinen. En tiedä mitä tehdä? Ja onko väärin tällaisessa tilanteessa pettää, kun toinen lähes aina kieltäytyy seksistä?
miksi 7 vuotta nuorempi mieheni hyvin harvoin tekee seksialoitteet? Olemme olleet reilut kaksi vuotta naimisissa. Ekat puolivuotta hän oli halukas, yht´äkkiä hän ei enää ollutkaan ja siitä lähtien minä olen ollut aina tekemässä aloitteet. Itsetuntoni on laskenut nollaan tämän johdosta ja tekisi mieli pettää häntä. Tunnen itseni petetyksi, koska ennen avioliittoa ja avioliiton alussa seksi oli ihanaa ja sitä oli paljon.
Viimeiset kaksi vuotta minä olen tehnyt 96 % aloitteista. Ja kun yritän tehdä aloitteita hän usein vetäytyy ja on vaivaantunut. Ei siis halua. Tämä loukkkaa siinä määrin, etten oiken enää viime aikoina ole usakaltanut lähestyä häntä. Toista naista olen epäillyt jo pitkään, mutta en tiedä missä välissä olisi kerinnyt pettää, kun on aina melkein töissä. Ellei sitten työpaikalla. Mutta ruokaravintolassa töissä - eikös siellä ole hiukan hankala pettää? Välillä on käynyt mielessä käykö huorissa, kun siellä on helppo piipahtaa omien aikataulujen mukaan.
Puhelimesta poistaa aina heti viestit. Sitä olen kanssa ihmetellyt. Olen välillä epäillyt ettei hän oikeasti minua enää rakasta vaan on yhdessä vain sen vuoksi, että meillä ei ole avioehtoa ja hänellä jonkin verran omaisuutta, ja mulla ei mitään omaisuutta. Eli toisin sanoen - avioero tulisi hänelle kalliiksi.
Olen kysynyt suoraan onko toista, niin aina kiistää. Olen epätoivoinen. En tiedä mitä tehdä? Ja onko väärin tällaisessa tilanteessa pettää, kun toinen lähes aina kieltäytyy seksistä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
"onko väärin tällaisessa tilanteessa pettää, kun toinen lähes aina kieltäytyy seksistä?"
On väärin.
Jos teillä ei ole lapsia, eroa.
Jos teillä on lapsia, odota, että he muuttavat kotoa ja eroa sitten.
Jos oikein eläminen olisi kivaa, moraalia ei tarvittaisi.
Eläminen on kivaa ja onneksi sitä ei tarvitse mitenkään estää joittenkin kankeitten, luutuneitten, vinoutuneitten "moraalien" takia. Mahdutko pyörähtämään ympäri karsinassasi ?
Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Ero on viiime aikoina pyörinyt melkein päivittäin mielessä. Mutta jotenkin järkyttää, kun menin aikoinani naimisiin sillä ajatuksella, elämän loppuun saakka ollaan yhdessä :(
Auttaisikohan joku parisuhdeneuvoja hänet tajuamaan ja jos sitä kautta liittomme voisi eheytyä?! Oiskohan kellään suositella hyvää parisuhdeterapeuttia pääkaupunkiseudulta ja paljonkohan sellainen maksaisi?
Toisaalta on kyl aika kauhee mies välil muutenkin. Äsken jut tossa huusi, ettei oo mun lapsi kun olis pitänyt mun lapseen liittyvä asia hoitaa. Ollaan asuttu yhteisen katon alla kolme vuotta ja huutelee tollasii mun lapsen kuullen. Tuntuu tosi pahalta, varsinkin kun mun lapsen biologinen isä on kuollut.
Siitäkin oon yrittäny puhua, että haluaisiko hän adoptoida lapsen, kun lapsi on puoliorpo, niin penseästi on suhtautunut:(
Surulliseksi ja vihaiseksi tekee koko mies. Välillä osaa taas olla niin ihana, varsinkin kun näkee musta että oon ihan romuna. Onko tää joku hajota / hallitse tekniikka?
"Auttaisikohan joku parisuhdeneuvoja hänet tajuamaan ja jos sitä kautta liittomme voisi eheytyä?"
Tuskin. Haluttomuus ei ole tajuamiskysymys.
"Äsken jut tossa huusi, ettei oo mun lapsi kun olis pitänyt mun lapseen liittyvä asia hoitaa."
Hei, tarvitsetko vielä parisuhdeneuvoja? Sinun ykkösprioriteettisi on oma lapsesi, eikä hänen tarvitse sietää kotonaan mitään vihamielisyyttä. Unohda oma onnenkaipuusi ja varmista, että lapsesi saa turvallisen lapsuuden.
"Siitäkin oon yrittäny puhua, että haluaisiko hän adoptoida lapsen, kun lapsi on puoliorpo, niin penseästi on suhtautunut:("
Ajattelepa nyt selkeästi. Jos tuon tempun teet lapselle, häntä ei pelasta edes avioero.
Suosittelen, että eroat heti ja unohdat miehet, kunnes lapsesi muuttaa kotoa.
Lue ensin viesti viestiltä ketju "Seksin saanti pitkässä liitossa" ja puhdista sitten mielestäsi likaiset ajatukset toisista naisista ja huorissa käymisestä. Jos olet sellaisia ääneen epäillyt, pyydä anteeksi. Kuinka ihmeessä itsetuntosi voi olla niin heikoilla, että riippuu seksin saannista ja toisten ihmisten huomiosta? Kaikki eivät pidä seksistä. Avarra maailmankuvaasi, avarra ihmiskuvaasi. Kyllä se siitä.
Voi olla että miehelläsi on joku toinen, tai sitten ei. Oleellisempaa on se, miten teillä menee yhdessä.
Jos teillä ei mene oikein hyvin, ei ihme ettei miehesi ole innostunut adoptoimaan lastasi. Muutenkaan en käsitä, miksi hänen pitäisi adoptoida, lapsi on sinun lapsesi, ja lapsen isä on joku ihan muu. Miehet harvemmin haluavat elatusvelvolliseksi lapsesta, joka ei ole edes hänen omansa. Jos miehesi adoptoi, ja teille tulee ero, hän joutuu maksamaan elatusmaksut. Ei kai se ollut sinulla ajatuksena, kun olet pyytänyt miestäsi adoptoimaan?
Kun olet ollut vain kaksi vuotta naimisissa ja jos miehen omaisuus on hankittu ennen avioliittoa niin avioliiton lyhyyden vuoksi et todennäköisesti saa paljonkaan tasinkoa kun liitto on niin lyhyt.
Eikös ole reilua että noinkin lyhyessä avioliitossa kumpikin häippää romppeineen eikä yritä hyötyä toisen omaisuudesta.
Oletko lihavampi, rumempi, veltompi, ärsyttävämpi, epävakaampi, kyttäävämpi, mielipuolisempi kuin ennen?
Ei minusta vähemmän aloitteellinen ole välttämättä vähemmän sitoutunut avioliittoon. Ehkä aloitteellisuus vaan teillä kuuluu luonnollisemmin Sinulle. Meillä vaimo ei koskaan tee seksialoitetta, mutta yhteiselo hänen kanssaan on aivan ihanaa.
Jos se on kosto, kuin meilläkin. Kun minä en käyttäytynyt niin kuin hänen mielestään vaimon tuli ja piti olla, niin en ansainnut hänen ns. 'rakkauttaan'.