Hei, naiset,miksi te "pelkäätte" kun joku tuttava piiristä eroaa.Miksi siitä naisesta tulee teille uhka? Kun elin parisuhteessa olin uskollinen ja "siveä", olitte tuttujani silloin.Nyt olen teille uhka, ette kutsu kotiinne ja missään tapauksessa ei miehenne saa olla tekemisissä kanssani.Kun elin parisuhteessa sain soitella miehellenne ja jutella yhteisen harrastuksen asjoita, nyt en saa ja miehenne ei saa edes jutella kanssani.En uskalla enään pyytää kenekään "varatun" miehen apua kun tarvisin renkaan vaihtoo tai jotain kiinnitys apua seinään.
Miksi useat naiset luulee että juuri eronneet alkaa heti vonkaa kaikkia miehiä ja voi jopa sinunkin miehesi kanssa alkaa salasuhteeseen...? onhan niitä vapaitakin miehiä!! ja itse ainakin haluan elää lasteni kanssa rauhassa jonkun aikaa eikä mitään tarvetta alkaa heti uuta miestä etsiä eikä mitään tarvetta heti hankkia jotain sex suhdetta! voihan itsekkin "hoitaa" hommat!mulla niin korkea moraali etten toisen omaa halua! kaveri olisin jos naisille se sopisi! mulla onkin yksi MIES joka vain kaveri ollut aina ja tulee olemaan, hänkin sinkku! on vaan niin boheemi ettei kykene mua auttamaan ns.miesten hommissa kun ei ruuvari ja pora ole tuttuja, mut kiva kaveri jonka kanssa viihdyn ja ei koskaan ole mitään sinnepäinkään et olisi semmosia tunteita et petiin pitäs mennä.Semmosen kun löytäsin nytkin mut joka taitas nää työkalujen käytöt.Siis naiset olen vapaa mut et todellakaan kinnostunut teidän miehistä ! harmi mut niitä naisia on joita aina kiinnostaa muiden miehet, tiedän!!
Miksi useat naiset luulee että juuri eronneet alkaa heti vonkaa kaikkia miehiä ja voi jopa sinunkin miehesi kanssa alkaa salasuhteeseen...? onhan niitä vapaitakin miehiä!! ja itse ainakin haluan elää lasteni kanssa rauhassa jonkun aikaa eikä mitään tarvetta alkaa heti uuta miestä etsiä eikä mitään tarvetta heti hankkia jotain sex suhdetta! voihan itsekkin "hoitaa" hommat!mulla niin korkea moraali etten toisen omaa halua! kaveri olisin jos naisille se sopisi! mulla onkin yksi MIES joka vain kaveri ollut aina ja tulee olemaan, hänkin sinkku! on vaan niin boheemi ettei kykene mua auttamaan ns.miesten hommissa kun ei ruuvari ja pora ole tuttuja, mut kiva kaveri jonka kanssa viihdyn ja ei koskaan ole mitään sinnepäinkään et olisi semmosia tunteita et petiin pitäs mennä.Semmosen kun löytäsin nytkin mut joka taitas nää työkalujen käytöt.Siis naiset olen vapaa mut et todellakaan kinnostunut teidän miehistä ! harmi mut niitä naisia on joita aina kiinnostaa muiden miehet, tiedän!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuttavasi tuntevat omat miehensä, ja tietävät ettei heitä voi päästää eronneen naisen luokse. Siksi olisi parempi, ettet pyrkisi olemaan mikään ystävä varattujen miesten kanssa. Miehillä on aina pano mielessä. Se on ainut syy, minkä takia he renkaan vaihtoon sun muuhun suostuvat. Jos he eivät haluaisi panna sinua, he kieltäytyisivät kohteliaasti avun pyynnöistäsi.
Todella toivon ettei tuo ole totta!!! Jos mä joskus taas miehen otan niin kyllä vaan sen vapaasti annan mennä sinkku tuttujeni luo jelppimään jos tarvetta on!
Jos jotain sit tapahtuu sen kuulisin kyllä ja sit olisin miestä vailla ja tuttavanikin menisi sen siliän tien! ja voisinhan aina ängetä mukaan...
Ei todellakaan ole totta. Aika pieni osa miehistä on sellaisia, mutta he kyllä onnistuvat pilaamaan koko miessukupuolen maineen.
Onhan se vääärin jos on ennen oltu ystäviä, ja kun ero tulee niin aletaan kaihtamaan. Ja taas toisaalta saa kuulla miten paras ystävätär eron jälkeen ihastui juuri "sinun" mieheesi ja töitä riitti, oli renkaan vaihtoa, sähköhommia, putkihommia ja vaikka mitä, kunnes se olitkin juuri "sinä" joka jäit yksin. Monenlaisia ovat tarinat. Itse en kaihda eronneita siinä pelossa että ottaisivat mieheni. Sillä osaan itse renkaan vaihdot, tapiseeraukset, ja monta muuta kodissa rikkimenevää asiaa joten, jos niin on että mies hairahtaa niin ainakin pärjään ilman toisien varattujen miesten apua. Ja useinhan on niin että sinkuilla on vähän erinlaiset puheen aiheet kuin mitä varatuilla joten sekin on yksi syy miksi ystävyys laimenee. Vaikea aihe. Ja kaikki me ollaan vaan ihmisiä
Olen onnellisessa asemassa etteivät ystäväni ole kokeneet/kohdelleet minua eri tavalla yksin ollessani.
Juhannuksenkin vietin tänä vuonna kimpassa samojen ystäväpariskuntien kanssa kuin edellisinä vuosina ja jälkeenpäin oli tunne, ettei kukaan isommin huomannut/kaivannut puolisoni poissaoloa.
Juttelua porukalla, kahdenkesken sekä miesten että naisten kanssa erikseen.
Paljon hyvää mieltä ja tunnetta siitä että kuuluu johonkin, ei missään vaiheessa tullut oloa että olen "pariton" vaikka olinkin sitä ainoana.
Sitä se ystävyys on, jos mukaan tulisi tuollaista "kyräilyä" ei kyseessä olisi oikea ystävä.
Päinvastoin itse olen kokenut tarvetta viettää enemmän aikaa naisystävien kesken kahdestaan ja jutella eroon liittyvistä asioista rauhassa ilman korvaparia, joka on kuitenkin myös sen entisen kumppanin kaveri.
Voisiko olla, että ystävättäresi olettavat sinun tarvitsevan enemmän kahdenkeskistä aikaa ja tilaisuutta syvällisempään keskusteluun heidän kanssaan, mies ei ole paras keskustelukumppani tuossa tilanteessa.
Sinäkin tarvitset ystävyyssuhteita nyt elämääsi. Hyvä keino voisi olla vaikka kilauttaa kaverille ja kysyä olisiko hänellä aikaa tulla miehensä kanssa luoksesi kun tarvitset apua siihen ja siihen asiaan ja ehdottaa, että juodaan me sillä aikaa kahvit ja jutellaan kun mies hoitaa miesten työt.
Eron jälkeen sitä tuntee helposti itsensä haavoittuvaiseksi myös ystävien suhteen, kun rakentaa itseään vahvaksi jälleen, saattaa tulla olo, ettei tarvitse ketään, mutta jokainen tarvitsee turvaverkoston jos mahdollista.
Ihmiset ovat luonteeltaan avuliaita, ihmiset auttavat mielellään jos kokevat toisen tarvitsevan apua, etenkin jos kysymys on ystävästä. Näytä sinä että tarvitset heitä etkä heidän miehiään niin uskon, että sinut otetaan avosylin vastaan :)
Minullepa kävi sillä lailla, että kaveripiiri meni naimisiin ja minua alettiin pitää loitolla kumppanista jo seurusteluvaiheessa. Muuten minun kanssani viihdyttiin, mutta uutta miestä ja parissa tapauksessa miespuolisen kaverin uutta naista en saanut tavata. Ensin ajattelin, että vanhat kaverit kai häpesivät minua jollain tavalla, mutta ei se sitten tainnutkaan olla ihan niin,
Kun anoppini jäi leskeksi niin naapurin mies ei käsittänyt ettei saa ottaa kyytiin bussia odottavaa perhe tuttavaa, ja otti, sai haukut kotonaan kuskaamisesta ja seuraavalla kerralla kun hän seisoi töiden päätyttyä odottamassa bussia kaatosateessa niin tämä mies ajoi ohitse vaikka he asuivat samalla kadulla. Näin tunsi vaimo itsensä varmaksi. Totta kai oli anoppi tyylkikkään näköinen nainen ainna huoliteltu pukeutuminen ja kaunis kasvoiltaan, arvata saattaa miten paha mieli hänelle tuli epäluuloista juuri leskeksi jäätyään, jolloin ei olisi ollut pahitteeksi hieman tukea saada vanhoilta perhetutuilta. Ja sitä miestä sitten, että oli niin pöljä ja totteli vaimon turhia mustasukkaisia kieltoja. Oikea mies olisi sanonut että " hänhän on sama ihminen kun aina ennenkin" joten ei ne ole vaan murkkuikäiset jotka ovat mustasukkaisia vaan vanhat ämmätkin lankeavat siihen.