Miten haluaisit tavata tulevan rakkaan?

Mies 35v. Etsin parisuhdetta, mutta pari suhdettakin käy jos toinen ei ole kiinnostunut parisuhteesta, mutta muutoin synkkaa. Eli, en nyt sentään mitään selibaatti lupausta ole itselleni antanut, tai väkisin toista mihinkään loppuelämän suhteeseen kinuamassa.


Missä tilanteessa haluaisin tutustua? Ööö, missä tahansa, mitä sillä väliä missä sen oikean kohtaa ja missä tilanteessa häneen tutustuu. Vaikka ihan töissä/vapaalla, joku esittelisi uuden työntekijän, pyytäisin toista joskus johonkin aktiviteettiin mukaan vapaalla, päädytään tapamaan ja tutustumaan vapaalla useammin, ja sitten päädytään loppuelämäksi yhteen. Tai sitten ihan vaikka vihteellä ollessa jossakin baarissa, joku nainen vaikka tulisi sanomaan, että on munaa vailla, ja päädytään illan lopuksi samaan punkkaan tutustumaan, ja siitä sitten jatketaan tustustumista myös muissa merkeissä, ja päädytään loppuelämäksi yhteen. Netissä....

Minulle olisi tullut ruusukimppu työpaikalle salaiselta ihailijalta. Mukana lappu jossa olisi kerrottu että "Salainen ihailijasi tulee noutamaan sinua pvm klo viedäkseen sinut teatteriin katsomaan näytelmää x, sen jälkeen hän vie sinut illalliselle hotelli x:ään jonka jälkeen vietätte saman hotellin parhaimmassa sviitissä (varustuksena mm. poreamme) kiihkeän viikonlopun." Jotain tällaista pientä kivaa...

N >35, etsin todellista ja vakavasti otettavaa parisuhdetta sitä kuitenkaan "etsimättä". En hakeudu aktiivisesti tilanteisiin (nettideitti, baari) , jossa tapaisin ketään eli siksi en "etsi".

Parit suhteet ei kiinnosta, ei hoidot eikä hengailut. Tietysti tiedän ettei oikeaan, elämän kestävään parisuhteeseen voi päätyä ilman tutustumisvaihetta eli on luonnollista ettei suhde alkaa kiinnostumisesta ja ihastumisesta, ja vasta sitten syvenee omalla painollaan (jos niikseen on). Joskus intuitio toisesta on vaan niin vahva ja jos siihen vielä uskaltaa luottaa ja lisäksi tunteet on molemmin puolisia, voi suhde vakavoitua hyvinkin ripeään tahtiin. Joskus taas tutustuminen voi viedä kauankin.

Mieluiten kohtaisin tulevan kumppanin arkielämässä: työssä, harrastuksissa, leikkipuistossa yms. paikoissa missä tulee juteltua vastakkaisen sukupuolen kanssa. Jotta mitään tapahtuisi, pitäisi jommankumman uskaltaa tehdä aloite ja mielummin sellainen josta ymmärtää että on kyse kiinnostuksesta eikä normaalista kaveriuudesta. Toisaalta normaalikaverius olisi ehkä parempikin lähtökohta tutustua ilman paineita tai noloutta mahdollisesta torjunnasta. Itse en pelkää elämän pettymyksiä, ja mielummin menen päin kuin jätän elämättä. Mutta niille, joita tilanne pelottaa, on kaverilähtökohta parempi. Mielummin antaisin miehen tehdä aloitteen, mutta saatan sen itsekin tehdä. Ketään en kuitenkaan ala ahdistelemaan eli jos vastaus on ei tai ehkä, on minun osani tehty ja tilanne voi kehittyä vain sillä että tulee uusi aloite miehen puolelta.

Aloitteen jälkeen, tapahtuisi mitä tapahtuisi tai olisi tapahtumatta. Elämättä tilannetta ei voi tietää. Jos olen itse ihastunut, toivoisin ainakin syvällistä keskustelua ja aika pian haleja ja pussailua. Se mihin asti ja milloin edetään riippuisi tietysti kummankin sen hetkisestä fiiliksestä ja uskalluksesta. Asioilla on taipumus mennä omalla painollaan, kun alkukynnys on ylitetty. Parempi edetä vauhdilla joka tuntuu hyvältä.