Miten nopeasti olette aloittaneet uuden suhteen vanhan loputtua? Vallalla näyttäisi olevan käsite jonka mukaan uutta suhdetta ei kannata aloittaa heti. Mistä moinen? Miksi pitäisi kärvistellä sinkkuudessa jos tapaa mielenkiintoisen ihmisen?! Onko kukaan tuntenut samoin, tutustunut uuteen ja huomannut vähän ajan kuluttua ettei ollutkaan vielä valmis? Mistä "ei valmius" lopulta johtui? Kirjoitelkaapa kokemuksia pitkän suhteen jälkeisestä elämästä ja mahdollisesta uudesta parisuhteesta.
Uusi parisuhde pitkän vanhan lopahduttua
Äimistynyt
122253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
siitä se johtuu..ettei olla valmiita. Ero pitää surra ja käsitellä kunnolla ennenkuin alkaa uuteen suhteeseen. Eli Suomeks sanottuna pitää päästä entisestä ns. irti. Siksi ei pidä aloittaa hetimiten uutta suhdetta.
sitten kun vanhasta on päässyt irti jo ennen kuin vanha suhde on päättynyt.....
No jos siitä on päässyt aikoja sitten kokonaan irti,niin miksi sitä on muka jatkettu?
Tavasta, tottumuksesta, siitä syystä ettei mitään todella tulenpalavaa syytä ole tullut vastaan miksei voisi jatkaa... ei hyviä syitä, tiedän, mutta surullisen yleisiä. Kuolleita suhteita on tässä maailmassa ällistyttävän paljon.
No omasta kokemuksesta sanoisin, että vaikka tunteet ovat kuolleet, eikä suhteessa ole aikoihin ollut mitään sisältöä, niin silti yksinoloon totuttelu vie aikaa (ainakin mikäli ollaan asuttu tai muuten oltu hyvin tiiviisti yhdessä). Jos aloittaa uuden suhteen, ennen kuin on tottunut yksinoloon, sitä saattaa helposti takertua liikaa siihen uuteen kumppaniin. Näin kävi minulle joskus, vahvemmalta ja itsenäisemmältä ihmiseltä tietysti voi sujua paremmin.
minun pitkään kestänyt suhde päättyi vähän aikaa sitten mutta nyt jo tuntuu että olisin valmis uuteen suhteeseen... johtuu pääosin siitä että olet tavannut miehen joka vei minulta jalat alta... eipä taida vaan mies itse sitä tietää..
Luulisin, että siinä 'ei valmiudessa' on enemmän kyse siitä, että välillä ihmisen olisi hyvä olla jonkin aikaa ihan itsekseen ihan itsensä vuoksi - jos hyppii saumatta suhteesta toiseen, se oma itse voi jäädä vähän hakosalle kun koko ajan saa muokata itseään toisen mukaan.
Riippuu tietysti ihmisestä. Ja siitä, miten vahva tämä 'oma itse' on siinä edellisessä suhteessakin ollut. Ehkä mitään itsensä uudelleenlöytämistä ei edes tarvitse tehdä, koska tietää jo, kuka on ja mitä haluaa...
Asiasta on niin paljon ollut kirjoituksia jokapuolella. Syy on siinä, että jos liian nopeasti menee uuteen suhteesen, ei ole ehtinyt työstää asioista ja ongelmia, mihin edellinen suhde kaatui, ja silloin tuo ne vanhan suhteen kompastuskivet uuteen suhteeseen ja kierre on valmis. On hyvä olla pysytyä olemaan jonkin aikaa yksin, vaikka tuntuisikin pahalta, sillä se on henkisesti kasvattavaa ja ihminen tutustuu sisimpäänsä aivan erilailla kuin jonkun oleessa rinalla koko ajan. Asiantuntijat sanovat, että moni toinen liittokin särkyy sen takia, koska ne samat ongelmat toisutvat siinäkin kuin edellisessä liitossa. Ei ole ollut aikaa miettiä asioita kunnolla. Tätä mieltä ovat parisuhdeneuvojat ja psykologit.
Tuota juuri tarkoitinkin, eri sanoja tulin ehkä käyttäneeksi... tarkoitinkin sitä, että ei siinä yksinolossa suhteiden välillä eina suinkaan ole kyse vain siitä, että yritetään jotenkin 'päästä edellisestä yli'. Paitsi ehkä juuri kuvaamallasi tavalla ;).
Mitenkäs ne parit selvii, jotka ovat rakastuneet varattuna ollessaan? Onhan niitä tarinoita täälläkin pilvin pimein.
Ei tää taas voi olla näin mustavalkeeta, että pitää joku kriisipalaveri itsensä kanssa käydä, ennen kuin voi uuteen suhteeseen mennä.
Kyllä jotkut varmaan voi sitä palaveriä pitää itsensä kanssa, vaikka on uudessa suhteessa.
En tiiä, kunpahan vaan taas ajattelin...
Minun 15v pitkä liittoni päättyi yhtäkkisesti kun
mies oli löytänyt toisen.
En halunnut jäädä yksin suremssn,kolmen viikon
päästä olin käsitellyt homman päässäni ja itkut
itkenyt.Suomalainen sisu nosti pääni ja päätin
alkaa elämään uutta omaa elämääni.
Tapasin internetin kautta ihanan miehen ja
2 kk erosta asuin jo uuden miehen kanssa.
En ole katunut päivääkään,yhdessä on oltu yli
puoli vuotta ja aiotaan olla edelleenkin.
Vanhanaikaista tuo pakollinen suruaika,elämä
on liian lyhyt suremiseen.
Ympäristöllä oli suurimmat on´gelmat sopeutua,
minun olisi pitänyt kieriä tuskissa ja odottaa
ihmettä yksin.
Lapseni antoivat minulle luvan tuoda uuden "poikaystävän" kotiin näytille ja yllätten
he ottivat uuden miehen hienosti vastaan.
Lapsetkin sanoivat ,että onhan sulla oikeus
olla muiden kaa kun iskälläkin on toinen.
Ja lasten suustahan sen totuuden kuulee!!!!
Minä erosin lähes kahdeksan vuoden suhteesta sopuisasti exäni kanssa. Eroa puitiin ja mietittiin pariin otteeseen vuosien aikana ja koko viimeinen puoli vuotta. Samalla käsiteltiin niitä asioita miten oli suhteen aikana kasvanut ja muuttunut ja mitä halusi elämältä ja parisuhteelta. Ero oli rankka, rakas ihminen, mutta ei elämänkumppanina. Mies löysi uuden 3 vkon päästä ja minä reilun kuukauden. Kyllä minä tarkkailin itseäni koko uuden suhteen alkuajan ja varoin etten rakastuisi romantiikkaan ja ihastumisen tunteeseen vaan siihen ihmiseen, tarkkailin myös, etten toistaisi virheitäni, etten jäisi huolehtijaksi ja myötäilijäksi, joka liikaa elää toisen ehdoilla. Itsenäinen olen ollut aina. Nyt, hieman yli vuosi seurustelumme alkamisesta, olen naimisissa tämän miehen kanssa. Tämä on se oikea, paljon ollaan vuoden aikana ehditty jo kokea romantiikkaa, vastoinkäymisiä ja arkea ja minä olen sitoutunut loppuelämäkseni...asia mitä en edellisessä suhteessa olisi voinut tehdä, avioliitto on niin iso ja tärkeä asia, ettei sydämeni olisi siihen edellisen kanssa suostunut.
Tahtoa meillä on ja rakkautta, olemme kuin sielunkumppanit, kuin puolikkaat toisistamme. Avioliittovuodet koettelevat varmasti ja koettelemuksiin olemme valmiina. Kenenkään muun kanssa en olisi tällaista voinut ajatellakaan...en vuoden jälkeen :)