Franzeninkatu. Sataa vettä. On maanantai. Hissittömän talon portaikko on hiljainen, ummehtunut. Kenkämme narahtelevat askelmilla. Heti jäljessäni hengittää raskaasti 150 kiloinen lihamöykky. Hän kantaa suurta lekaa olallaan ja mutisee. Aistin ihmisten nukkuvan, makaavan viikonlopun rinnoista raukeina toistensa vierellä syvässä unessa. Katsoin kelloa, se oli kymmentä minuuttia vailla seitsemän.
Kun kelloni oli lyönyt tasan seitsemän, lihajärkäle heilautti valtavan swingin valurautaammeen kylkeen. Allas pirstoutui kymmeniksi palasiksi.
Olen kuin herätyskello. Rappukäytävässä kuuluu ryminää ja pauketta, ihmisten hätääntyneitä ääniä ja kiroilua.
Voin vain vaivoin peitellä iloani.
Kun kelloni oli lyönyt tasan seitsemän, lihajärkäle heilautti valtavan swingin valurautaammeen kylkeen. Allas pirstoutui kymmeniksi palasiksi.
Olen kuin herätyskello. Rappukäytävässä kuuluu ryminää ja pauketta, ihmisten hätääntyneitä ääniä ja kiroilua.
Voin vain vaivoin peitellä iloani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oho. Hirveä härdelli 'vahingossa'? :DDD Osaatko olla rappukäytävässä varmasti pahoittelevan ja anteeksipyytävän näköinen?
Sole mikhään verrattuna putkiremppaan, kertarysäys ja siinä kaikki.. oisitte vetäneet pikkuriskillä edes puol seiskalta, seisot oviaukossa ja ilmoittaudut attentaatin tekijäksi.. ois nähty oisko herralekan pitänyt ilmestyä suojaamaan selustaa.. ymmärrän ton ilosi mut nälkä kasvaa syödessä :)