Suomi työpaikkakiusaamisen kärkimaita

Ongelma johtuu pitkälti työsuojeluviranomaisen säännönmukaisesta lainvastaisesta menettelystä, sen valvoessa esim. työturvallisuuslain ja yhdenvertaisuuslain toteutumista työpaikoilla.

Työturvallisuuslain ja yhdenvertaisuuslain toteutumista valvoo noiden lakien mukaan työsuojeluviranomainen. Kuitenkin käytännössä em. lakien toteutumista valvoo työsuojeluviranomaiseen virkasuhteessa oleva tarkastaja, jota ei työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia (ns. valvontalaki) koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisten 2 §:n perustelujen mukaan pidetä työsuojeluviranomaisena. Tarkastaja ratkaisee asiat tarkastuskertomuksella. Tarkastuskertomuksesta ei voi valittaa, jos ae on tehty valvontalain tarkoittamasta työsuojelutarkastuksesta (vrt. valvontalain 7 §).

Kun kyse on esimerkiksi työturvallisuuslain 28 §:n tarkoittamasta työntekijän terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttavasta häirinnästä tai muusta epäasiallisesta kohtelusta tai yhdenvertaisuuslain 6 §:n tarkoittamasta syrjinnästä, on käsillä yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat asiat. Kun puhutaan velvollisuuksista, tarkoitetaan oikeuskirjallisuuden mukaan sitä, mihin yksilön on säännösten mukaan alistuttava.

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan "Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi."

Siis työsuojeluviranomaisen pitäisi toimivaltaisena viranomaisena antaa em. asioissa perusteltu päätös, josta voisi valittaa (hallinto-oikeuteen). Pääsy tuomioistuimeen oikeuksia ja velvollisuuksia koskevissa asioissa on myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan takaama ihmisoikeus.

Nuo perustavanlaatuiset oikeudet eivät toteudu työsuojeluviranomaisen nykyisessä käytännössä. Kun tarkastaja ratkaisee valvontalain 3 §:n 2 momentin vastaisesti allekirjoittamallaan tarkastuskertomuksella myös yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat asiat eli hallintoasiat, eivät hallintotuomioistuimet tutki tarkastuskertomuksesta tehtyjä valituksia, vaikka valittaja vetoaisi myös menettelyvirheeseen. Siten myöskään tarkastajan tekemät työturvallisuuslain tai yhdenvertaisuuslain tulkinnat eivät pääse tuomioistuinten arvioitavaksi. Siitä johtuu, että työsuojeluviranomainen on voinut jatkaa tuota kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksia pilkkanaan pitävää menettelyä.

Valvontalain 50 §:n 1 momentin mukaan "Jos on todennäköisiä perusteita epäillä, että on tehty työsuojeluviranomaisen valvottavana olevassa laissa tai rikoslain 47 luvussa rangaistavaksi säädetty teko, työsuojeluviranomaisen on tehtävä siitä ilmoitus poliisille esitutkintaa varten." Töturvallisuusrikoksesta on säännös rikoslain 47 luvun 1 §:ssä ja työsyrjinnästä 47 luvun 3 §:ssä.

Käytännössä tapahtuu jotain aivan muuta, mitä valvontalain 50.1 § edellyttää: Jos tarkastaja ylipäätään tunnistaa työturvallisuuslain 28 §:n tai yhdenvertaisuuslain 6 §:n vastaisen menettelyn, hän antaa työnantajalle toimintaohjeen, ja jos työnantaja ei noudata sitä, tarkastaja antaa kehotuksen. Jos työnantaja ei vieläkään lupaa parantaa tapojaan, tarkastaja siirtää asian työsuojeluviranomaisen ratkaistavaksi. Siis tuo on käytäntö, vaikka lain mukaan työsuojeluviranomaisen on tehtävä ilmoitus poliisille ilman minkäänlaisten välivaiheiden käymistä. Käytännössä tarkastaja antaa työnantajalle kaksi mahdollisuutta saada armahdus rikoslain 47 luvussa rangaistavaksi säädetystä teosta, jos tämä edes lupaa parantaa tapansa.

Siten yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien asioiden (hallintosiat) käsittelyssä menetellään kuten valvontalain mukaan tulee menetellä "perinteisessä" työpaikalle tehtävässä työsuojelutarkastuksessa, jossa tarkastetaan koneiden, laitteiden, kulkuteiden, työtilojen yms. turvallisuutta ja terveellisyyttä. Kuitenkin kun kyseessä on hallintoasia, tulee työsuojeluviranomaisen soveltaa valvontalain 3 §:n 2 momentin mukaan hallintolakia ja antaa päätös hallintolain nojalla.

Asia on ollut jo pari vuotta tiedossa stm:n työsuojeluosastolla ja myös kaksi edellistä sosiaali- ja terveysministeriä ovat olleet tietoisia asiasta, mutta mitään muutosta ei ole luvattu tehdä. On vain vastattu perustelematta, että toiminta on kaikin puolin lain mukaista.

Siihen, että Suomi on työpaikkakiusaamisen ylivoimainen kärkimaa ei tarvita muuta, mitä edellä toin esille. Työnantajien ei tarvitse pelätä joutuvansa oikeuteen työturvallisuusrikoksesta, koska tarkastaja antaa sille kaksi mahdollisuutta parantaa tapansa, vaikka lain mukaan työsuojeluviranomaisen pitää antaa asia poliisille esitutkintaa varten.

Suomalaiset viha kaikkia. Ruma ja sydämetön kanssa. Teidän paikka on metässä piilossa.

Syynä ilkeyteen on mauton, hajuton ja väritön myrkky, jota me saamme.
Se tekee meistä epäseksikkäitä, josta seuraa kateutta, josta seuraa riitaa.
Vaikka kukaan ei saa oikeasti.
Tukahdutettu ihminen on ilkeä.
Myös kasvatus, tunteiden ilmaisu ja itsensä puolustaminen on kiellettyä, koska kinaaminen ja eri mieltä oleminen kiusaannuttaa aikuiset.
Jokainen haluaa päteä ja tuntea olevansa hyvä jossain.
On varminta olla vihainen Suomessa.