nyt hyvät neuvot kalliit... Olen viime yönä pettänyt tyttöystävääni toisen naisen kanssa baari-illan päätteeksi. Nyt en uskalla avata puhelinta, en uskalla mennä kotiin... Se varmaan tietää tän homman. Mitähän kannattais tehdä? Ei varmaan oikein voi valehdellakkaan ku yöks en mennyt kotiin...
olen pettänyt, mitäs nyt?
jamp+pa
163161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
petit..?
- humala
- hullutus
- etkö ole tyytyväinen kotioloihisi
Rohkea rokan syö, mene kotiisi kuin mies, ei se väistelemällä parane, katso naistas silmiin ja sano mitäs kuuluu. Tulta päin vain..elämää tämä vain on.
-humalassa olin
-hullutuksia hain
-kotona muija on aika hermo ja vähä lihava
-eksterme temppu!
nyt on sit vastuu kannettava. Kun arvelit että vaimo arvaa kuitenkin, niin ei ehkä kannata salata. Ehkä sit on parasta sanoa suoraan. Tai jos saat selitettyä jonkin toisi hyvän selityksen vedenpitävän. Vähitenhän se toista loukkaa, jos ei tiedä. Taitaa aina olla hankalia juttuja, kun tunnustaa, ei ole kokemusta, mutta kun täältä lukee.
Onnea matkaan ja kotia kohti...
..vaimo oo hermona puutteesta ja pitäähän naisessa olla mistä kiinni ottaa vai ootko luikeroitten perään ;)
.....taitaa olla vaan noi syyt.
Kumma juttu, parempi päästä sinun laisestasi eroon.
Hellanduudeli sentään, tottakai sitä nyt voi vieraissa käpäistä kun se muijakin on hermo ja vähän lihava. Onneksi verenpaineeseeni on jo lääkitys, juttusi luettuani olisi takuulla suoni poksahtanut päässä ilman sitä:)
Viina ei sitte taida sopia sulle,'kun tulee tollasta tehtyä.
Mieti, kannattaako käyttää
jos ei kulli sit pysy housuissa.
Muuten on varmaan paras kertoa,
kadu oikeesti ja pyydä nateeks,
emäntä voi ymmärtää jos teidän suhde on teille molemmille oikeasti ekaks tärkein asia.
tunnustin koko homman. En viitsinyt valehdella mitään syytä, helpompi olis ehkä ollu niin ja hmmm... kuitenkin tunnustin koko homman. Rehellisyys saattaa joskus ehkä olla paras ratkaisu, ainakin oman mielenterveyden takia. Nyt on muovikassissa jotain vaatteita ja hammasharja ja parranajelu värkit ja täällä tapahtumapaikalla kaverin kämpällä odottelen josko sitten suhteella on mitään tulevaisuutta enää. Musta ei riipu enää juuri mikään, se on nyt vielä shokissa hieman, mutta varmaan joku kostonhimo ja viha tms. nousee parin päivän päästä pintaan. Ehkä tulevaisuutta ei enää ole. Sääli sinänsä kun hyvä suhde meni pilalle noin tyhmän jutun takia. Oli aika kurja nähdä miten pahasti toiseen sattuu ja varsinkin kun itse olin sen tuskan hänelle aiheuttanut. :(
Jos jotain jatkoa on tulossa, niin varmaan seuraavat 2 vuotta kuluu luottamuksen takasin keräämiseen. Ehkä sitä ei koskaan enää voi saavuttaa. Noi pettämisen armahtaneet suhteet yleensä koskaan ei taida kovin normaaleja olla.?
Niin ja kyllä tykkään että on mistä kiinni pitää!
*Mutta pyykkilauta vatsa on myös ihan jees.
Viina ei kyllä sovi, mutta kyllä tämmösii ideoita käy selvänäkin mielessä ja mimmejä tulee sillä silmällä tsiigailtua kaupungilla toisinaan.
On siinä sankari! Mene vinkumaan muualle.
..mieti hetki asiaa näinpäin; * vaimosi oisi tehnyt tuon saman sulle, miltä tuntuisi?
*rivien välistä paistaa kumminkin sulla olevan tunteita häntä kohtaan, vai onko?
*tämä teko ei väliltänne katoa ikinä, vaikka suhteenne jatkuisikin!
*surullista, jos kaikki meni vain 'pyykkilautavatsan' takia (täytyy teidän välillänne olla muutakin ongelmaa)
*tahdopa vaimosi vielä jonnekin puolueettomaan paikkaan keskustelemaan, mitä hän on liitostanne mieltä ja kerro mikä sinun mielestäsi on pielessä *jatkui teidän tienne yhteen tai erilleen, tiedätte kumpainenkin ainakin , Miksi näin kävi?
Voi jeesus, mitä sitä immeiset jaksaa ja toiset lukee sekä menee tuohon sontaan.
Tuohan on niin hieno vedätys että.
Ja jos nyt sattuisi olemaan hitunen totta niin mitä sitten. Mitä hiton väliä tuollaisella on....
Eli ihan sain ansioni mukaan.
Ero tuli, eli minut jätettiin,
mielestäni ihan syystä. Pikku
hiljaa paskempi olo pahenee ja
alkaa tajuamaan mitä tosiaan
menetin. Ton ekan viestin aikana
olin vielä niin kankkusessa ja
en tajunnut juuri mitä oikeesti
on tapahtunu... Nyt pitää sitten
vaan opetella olemaan yksin! Varmaan
joskus kuukauden päästä olo voi olla
jo täysin sietämätön ja kamala
ikävä entistä elämää ja kaikkia
yhteisiä tuttuja ja kaikkia hänen
puoleltaan tuttuja pikku lapsosia,
jotka muhun on aika pahasti kiintyneet.
Varmaan tosissaan alkaa vituttamaan.
Voi PIKKU raukkaa!
En tiedä, mikä tässä jutussa on totta ja mikä ei, mutta tutulta kuulostaa.
Ihminen tekee elämässään mokia, me kaikki teemme ja itsesäälillä niitä ei korjata.
Eikä ryyppäämällä, huoraamalla,näillä vaan lisää nakertaa omaa itseään.
Mutta vaikka nyt on paska olo, yllätys, yllätys, tästä viisastuu, niin me kuin sinä Jamppa siellä jossain.
Luulen, että teillä ei sittenkään ollut paras mahdollinen suhde.
Minä en tykkää, että mieheni arvostelee ulkonäköäni mutta olen sen verran itsetunnon omaava, että annan piut paut hänen huomautuksilleen, ja ajattelen, etsiköön uuden jos niin hirveesti asia häntä vaivaa, maailma on naisia pullollaan.
Minä katson ihmisen sydämeen, en ulkokuoreen, sillon kun sellasen miehen löydän, luulen löytäneeni ihmisen isolla I:llä.
Nyt sitten Jamppa etsimään sitä pyykkilautanaista ja katselemaan, löytyykö se onni sieltä, voip olla, että petyt, mutta, mutta sellasta elämä valitettavasti on.
Mutta piristy hyvä mies, piristy, elämä jatkuu!
..mulla on ihana pömppämaha, mutta kultanen luonne, miehet tykkää ;)
terve... hyvä jätkä terkkuja töistä................
T:Sinpanssi