Anopin mukaan mies tarvitsee vapautta viettää viikonloppuja ja iltoja kavereidensa kanssa, harrastuksensa parissa ja vanhempiensa kanssa jne.. En saa pitää häntä vankina kotona.
Mies viettää jo nyt kaikki viikonloput harrastuksen parissa, on öitä poissa kotoa "kisamatkoilla" ja sen lisäksi urheiluharrastuksissa. Näemme todella harvoin. Olen muuttanut toiselta paikkakunnalta miehen takia maalle. Eikä minulla ole täällä maalla mitään tekemistä? Mies ei selvästikään viihdy kotona vaan aina pitäisi olla tekemistä. Itse olen töiden jälkeen niin väsynyt että haluaisin vain olla.
Lisäksi anoppi suhtautuu todella tympeästi siihen että olemme suunnitelleet häitä ja omakotitalon hankintaa. Silloin kun menimme kihloihin hän ei vaivautunut onnittelemaan.
Anopista olen turhaan mustasukkainen mies ei hänen mukaan ikinä pettäisi minua koska hän rakastaa minua. Silti miehen exä on soittanut yöllä miehen puhelimeen. Tämä oli hänen mukaansa normaali kännisoitto ja sellaista sattuu.
Rakkautta ei enää ole minun puoleltani jäljellä, tyly anoppi ja hänen poikansa poissaolo vei tunteet. En enää edes välitä vaikka mieheni pettäisi minua, mutta pitääkö se avoimesti hyväksyä ja olla silti suhteessa?
Toki avoero (= epäonnistuminen elämässä) aina tekee surulliseksi.
Mies viettää jo nyt kaikki viikonloput harrastuksen parissa, on öitä poissa kotoa "kisamatkoilla" ja sen lisäksi urheiluharrastuksissa. Näemme todella harvoin. Olen muuttanut toiselta paikkakunnalta miehen takia maalle. Eikä minulla ole täällä maalla mitään tekemistä? Mies ei selvästikään viihdy kotona vaan aina pitäisi olla tekemistä. Itse olen töiden jälkeen niin väsynyt että haluaisin vain olla.
Lisäksi anoppi suhtautuu todella tympeästi siihen että olemme suunnitelleet häitä ja omakotitalon hankintaa. Silloin kun menimme kihloihin hän ei vaivautunut onnittelemaan.
Anopista olen turhaan mustasukkainen mies ei hänen mukaan ikinä pettäisi minua koska hän rakastaa minua. Silti miehen exä on soittanut yöllä miehen puhelimeen. Tämä oli hänen mukaansa normaali kännisoitto ja sellaista sattuu.
Rakkautta ei enää ole minun puoleltani jäljellä, tyly anoppi ja hänen poikansa poissaolo vei tunteet. En enää edes välitä vaikka mieheni pettäisi minua, mutta pitääkö se avoimesti hyväksyä ja olla silti suhteessa?
Toki avoero (= epäonnistuminen elämässä) aina tekee surulliseksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei tietenkään kukaan sivullinen vaadi hyväksymään. Eikä Suomessa laki pakoita ketään olemaan suhteessa.
Ehkä sinun pitäisi rehellisesti miettiä sitä, miksi pysyt tylytyksestä ja kaltoin kohtelusta huolimatta suhteessa.
Vieläkö on joku toivonpilkahdus, johon tartut?
Jospa on rakkauden ripaus siinä jäljellä?
Eikä se ole epäonnistumista elämässä, jos avoero tulee. Se vasta on todellinen epäonnistuminen, jos jää notkumaan onnettomaan avosuhteeseen.
pitäähän sun antaa miehellesi tilaa,on sulla viisas anoppi.
Kysy miten hän itse antoi vapautta omalle miehelleen aikanaan. Sitten voit verrata onko sinun miehesi ja appiukon vapausajoissa eroja.
Se onkin täysin eri asia. Hänen miehensa on yrittäjä ja töissä kotona, hän itse kotiäiti, joten he näkevät jatkuvasti.
Me taas teemme molemmet todella pitkää päivää, joten emme ole päivässä kuin korkeintaan sen pari tuntia yhdessä. Iltasin on usein taas harrastuksia.
Kysymys ei liene ajasta, vaan vapaudesta, jota anoppi pojalle toivoo.
Mitä anoppisi olettaa pojan tekevän vapaa-ajallaan? Millaista vapautta anoppi suosittelee? Millaisen vapauden hän on miehelleen suonut?
Samalla voit kysellä anopin mielipidettä, miten hän suhtautuisi sinun vapaudenkaipuuseesi. Hyväksyisikö anoppi jos lähtisit omille teillesi tuulettumaan?
Näyttää että et ole oikean miehen kanssa, sinä haluat kotielämää ja tämä toinen ei viihdy kotona, luulen ettei sille perustalle rakenneta mitään. Katsele itsellesi uusi ystävä, ja mitä tulee anoppiin niin toiset anopit eivät vaan käsitä koskaan sitä että miehellä on oma vaimo vaan yrittävät kynsin hampain olla mukana omiene mielipiteineen . nosta kytkintä
En nyt ihan koti-ihminenkään ole, mutta mies haluaa kieltää minulta minun menot on mustasukkainen, mutta itse harrastaa. Hänellä on jonkinlainen kontrolloinnin tarve asioihini. Avaa minulle tulevat kirjeen jne.. Viime tyttöjen ilta johti melkein avoeroon.
Sanoppa avikille että jos minä en saa mitään omia juttuja tehdä niin et sinäkään ja jos avaa sinun postin niin haasta oikeuteen tai käännä posti töihisis.
Mies huitelee omilla menoillaan mielestäsi liikaa ja kieltää sinulta vastaavat harrasteet. Epäilet miestä pettämisestä. Et kuitenkaan omien sanojesi mukaan välitä vaikka pettäisi, niin kuolleet ovat tunteet.
Ja anoppiko tässä kuviossa on ongelma...? Kun tilanne on tuo, niin miten ylitsevuotavasti anopin olisi innostuttava hääsuunnitelmistanne?
Samaa mieltä. Eihän aloittajan ja miehen jutussa näytä olevan aineksia hyvään liittoon. Miksi ihmeessä häitä ja taloja suunnitellaan.
Nyt eri suuntiin ja äkkiä. Anoppi voi olla harmittavainen., mutta eihän se nyt ole ongelmien syy eikä ydin.
Onko ongelma parisuhteenne, josta projisoit pahan olosi anoppiin? Koeta nyt ihmeessä pohtia voitko elää miehesi kanssa ja mieti vasta sen jälkeen vähemmän tärkeät ongelmat.