Eli, heräsin tässä yhtenä yönä kolinaan. Menimpä sitten katsomaan, ja miespä se siellä hiipi vessan suuntaan vaatteet huonosti, huulipunaa naamassa ja hiukset sekaisin. Ei siinä sitten paljoa tarvittu, kun sain puristettua miehestäni totuuden.
Naimisissa ollaan oltu 3 vuotta, seksielämämme on ollut aika tiheää. En olisi koskaan uskonut miehestäni sellaista. Lapsia meillä ei ole, koska en voi saada lapsia.
Nyt olen hieman avuton ja eksyksissä. Pitäisikö jättää tämä mies?
Naimisissa ollaan oltu 3 vuotta, seksielämämme on ollut aika tiheää. En olisi koskaan uskonut miehestäni sellaista. Lapsia meillä ei ole, koska en voi saada lapsia.
Nyt olen hieman avuton ja eksyksissä. Pitäisikö jättää tämä mies?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pystytkö jatkamaan elämääsi miehen kanssa, joka pettää? Ei ole olemassa miestä, joka pettää vain kerran. Kaikki alkaa siitä yhdestä kerrasta. Kun se on tullut, peli on alkanut.
Tunnen todella paljon ihmisiä, mutta en tunne heistä yhtä ainoaa sellaista ihmistä, joka olisi pettänyt kumppaniaan vain kerran.
Sen verran mielenkiintoinen kommentti, että pakko kysyä: miten tiedät kaikkien tuntemiesi ihmisten pettämisasiat niin tarkkaan..?
Aloittajalle sanoisin, että sinun pitää nyt vain miettiä tilannetta perin pohjin. Onko suhteenne muutoin kunnossa? Onko mies sinulle muuten "hyvä"? Pystytkö antamaan anteeksi ja jatkamaan elämääsi ilman, ettei asia nouse tuon tuostakin pintaan?
Miehelläsi on kova työ, että saa edes osan menettämästään luottamuksesta takaisin. Mitään takeitahan ei ole, ettäkö pettäminen jäisi yhteen kertaan - mutta toisin kuin edellinen kommentoija, tiedän sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat jättäneet pettämisen yhteen kertaan. Minä en tunne "todella paljon ihmisiä", vaan nämä kaksi "tapausta" ovat eräs ystäväni ja toisen ystävän mies.
Noh, onhan meillä ollut pieniä riitoja, mutta niitä nyt on aina. Mies on luonteeltaan erittäin kiva ja sellaista, ei väkivaltaa, ei mitään sellaista.
Olen miettinyt eri vaihtoehtoja, kun en tiedä, pystyisinkö heräämään joka aamu sellaisen miehen vierestä, joka on pettänyt minua. Mutta samalla, en haluaisi erota.
Ajattelin muuttaa ehkä hetkeksi erilleen ja katsoa, miten asiat etenevät.
Parasta kun antaa itselleen riittävästi aikaa. Alussa tunteet pusertavat päälle, silloin ei kannattaisi tehdä isoja päätöksiä. Punnitse asioita rauhassa.
lässyn lässyn läpätilää, siinä mitään aikaa tarvi, uuno. mitä helvettiä puunnitsemaan asioita enää tossa vaiheessa? tyhmä.
Älä nyt alennut edes miettimään heitätkö pihalle! Ulos koira etsimään uutta narutettavaa. Alat pian vihata myös itseäsi ja itsetunto kärsii aivan varmasti, ei pettämistä voi unohtaa, eikä kuulukaan. On varmaan tapauksia jossa menee joitakin vuosia että mies ei petä.. mutta ei kukaan ansaitse sitä mahdollisuutta että tekisi uudelleen (eli antaisit jäädä elämääsi) sillä suurin osa jossain vaiheessa haluaa taas jännitystä ja miltä se sitte tuntuu kun tehnyt itse valtavan eleen ja jatkanut rakkaudesta. Miehesi ei ole arvoisesi eikä rakasta sinua kun noin voi sinua loukata. Itsekin 30v ja viime viikolla mies kärähti, oli pettänyt useasti pitkällä aika välillä. Alkuun sattui ja mietin jatkoa.. mutta heitin heti miehen pihalle. Nyt kun saanut viikon aikaa selvitellä tunteita ja puhua useiden ystävien kanssa, purkaa pahaa oloa.. on tänään jo aivan selvää että ansaitsen aidon rakkkauden ja parempaa kuin tämä petturi oli. Elämä kantaa! Voimia ja ala elää itseäsi varten :)
Harvassa on ne jotka kerrasta oppii!
Jos jäät niin varaudu siihen että sama tilanne voi hyvinkin olla vielä edessäsi joidenkin vuosien päästä. Toki poikkeuksia on, mutta olen itse nähnyt asian ystäväpiirissäkin jo niin monta kertaa että olen menettänyt uskoni siihen että ihmiset muuttuu - ainakaan silloin jos jatkavat saman puolison kanssa. Enintään oppivat olemaan varovaisempia ja salaamaan asiat paremmin jatkossa.
Itse annoin pettämisen anteeksi 10 vuotta sitten, epäilys ei kuitenkaan ikinä hellittänyt vaikka en sitä puolisolleni kertonutkaan. Itse pettämisen fyysisenä suorituksena sinänsä annoin anteeksi, mutta luottamus joka menetettiin ei koskaan palannut. Pahoissa riitatilanteissa vedin vanhan asian aina välillä mukaan, muuten en siitä ja tuntemuksistani puolisolle puhunut.
Kuukausi sitten puoliso ehdotti eroamista ja viikko sitten sain selville että hänellä on ollut uusi sivusuhde jo jonkin aikaa. Toki olin asiaa epäillyt jo pidempään, merkkeinä kun oli normaalia pidemmät työpäivät joista ei saa nyut palkkaa eikä vapaita, puhelin äänettömällä ja silti sen jatkuva vilkuilu, muutama yllättävä yön poissaolo, seksielämän näivettyminen yms...
Saan kokea taas saman pas**n uudelleen, mutta tällä kertaa homma ei jatku!
Ensi viikolla tiedän toivottavasti tulevan osoitteeni ja pääsen suunnittelemaan (valoisampaa?) tulevaisuutta. Kun lähden niin otan mukaani käytännössä vain henkilökohtaiset tavarani ja aloitan uudelleen tyhjästä.
Lapsia tulen kaipaamaan vaikka olemmekin jo sopineet alustavasti vuoroasumisesta, jäävät asumaan nykyiseen asuntoomme äitinsä kanssa sillä itselläni ei ole nyt voimia alkaa asiasta taistelemaan. Saan olla heidän kanssa joka toisen viikon, enempää en voisi näissä olosuhteissa edes pyytää.