Yhteistä eloa takana yli 4 vuotta. Suhteeseen on mahtunut paljon turhia riitoja jotka on alkanut pienistä asioista ja joskus johtanut väliaikaiseen "eroon". Molempien luonteet niin äkkipikaiset eikä osaa antaa periksi vaikka niin kuuluisi tehdä. Itse olen monta kertaa sanonut että tää on tässä ja sitten tyttöystävä on lähtenyt hetkex aikaa pois mutta kuitenkin sovittu ja tullut takaisin. Eli humalassa ne on yleensä tapahtunut. Mitään kolmatta ihmistä ei ikinä ole kummallakaan ollut. Mutta onnellisia aikoja ollut kyllä myös ja paljon. Hän on paras ystäväni samalla kun avopuolisoni. Siis kirjoilla hän on vielä samassa osoitteessa mutta etsii omaa asuntoa ja asustelee kaverillansa siksi aikaa. Tämä ero tuli hänen puoleltaan ihan ilman riitaa ja alkomaholia ja on käynyt päässään sitä jo hetken läpi mutta kun taas itse olen ajatellut erilailla ja sunnitellut yhteistä tulevaisuutta.
Minä itse olen sellainen jonka on vaikea puhua asioista jos on paha mieli. Autan mielellään kaikkia muita jos heillä menee huonosti ja välillä sen takia oman suhteen huolehtiminen on jäänyt vähälle. Ehkä jollain tapaa pidin häntä itsestäänselvyytenä ikävä kyllä. Rakastan häntä yli kaiken ja on tärkeintä elämässäni mutta nyt hän on poissa. Tuntuu että pohja lähtenyt elämästäni. haluaisin niin kovasti jatkaa suhdetta mutta hän on päätöksensä tehnyt.
En ole alkoholiongelmainen, pettäjä tai muutenkaan ilkeä ihminen. Mutta kai omalla käytökselläni olen tähän pisteeseen joutunut. Hän on sanonut että ettei uskalla luottaa että tämä suhde toimisi eikä jaksaisi enää aloittaa alusta. Kuitenkin näin kun on tullut jätetyksi ymmärtää asioita eri kantilta. Miten olisi pitänyt toimia toisin etc. Sen uskon että jos palaisimme yhteen jossain vaiheessa niin samat ongelmat ei uusiutuisi kun tajuaa mikä on toiselle tärkeää ja jättää pienet tyhjänpäiväset asiat omaan arvoonsa. Rakkaus on sitä että osaa joskus nöyrtyä ja sanomaan anteeksi.
Viime viikko meillä oli ihanaa aikaa vaikka olimme eronneet. Ihanampaa kuin pitkään aikaan. Hänkin myönsi sen. Sanoi vaan nyt ettei se ole oikein että paljon läheisyyttä ja että on ihanaa yhteistä aikaa kun tietää että ollaan erottu ja on lähetmässä kohta pois. Siksi olen vielä enemmän tuskissani ja sekaisin. On siis sanonut ettei anna mitään turhia toiveita. Itse vaan halusi viettää ihana aikaa vieläkun on mahdollista. Siirsin siis sitä eroa päässäni vaikka tiesin sen. takaraivossa kuitenkin oli pieni toive ettei lähtisikään. En siis esittänyt mitään vaan olen oikeasti rakastunut ja ikävöinyt häntä enemmän ja enemmän.
Tässä siis tosi suppea tiivistelmä. Kuitenkin se että rakastan häntä yli kaiken ja haluaisin nähdä hänet onnellisena. Jos se ei ole mun kanssa niin sitten toisen. Mutta tää aika on vaan niin kovin vaikeeta. Ei pysty oleen kun ahistaa ja itkettää eikä pysty nukkuun. Sitten vielä kun hänen tavaroitaan on vielä tällä ja aikoo hakea pikkuhiljaa niitä kun ei ole paikkaa mihin ne viedä ennen kun saa oman asunnon. En tiedä haluanko olla kotona kun käy hakemassa tavaroita. haluan nähdä häntä ja halia mutta en tiä vaikeuttaako asiaa vaan. Miten olette päässeet jatkaa elämää.
Minä itse olen sellainen jonka on vaikea puhua asioista jos on paha mieli. Autan mielellään kaikkia muita jos heillä menee huonosti ja välillä sen takia oman suhteen huolehtiminen on jäänyt vähälle. Ehkä jollain tapaa pidin häntä itsestäänselvyytenä ikävä kyllä. Rakastan häntä yli kaiken ja on tärkeintä elämässäni mutta nyt hän on poissa. Tuntuu että pohja lähtenyt elämästäni. haluaisin niin kovasti jatkaa suhdetta mutta hän on päätöksensä tehnyt.
En ole alkoholiongelmainen, pettäjä tai muutenkaan ilkeä ihminen. Mutta kai omalla käytökselläni olen tähän pisteeseen joutunut. Hän on sanonut että ettei uskalla luottaa että tämä suhde toimisi eikä jaksaisi enää aloittaa alusta. Kuitenkin näin kun on tullut jätetyksi ymmärtää asioita eri kantilta. Miten olisi pitänyt toimia toisin etc. Sen uskon että jos palaisimme yhteen jossain vaiheessa niin samat ongelmat ei uusiutuisi kun tajuaa mikä on toiselle tärkeää ja jättää pienet tyhjänpäiväset asiat omaan arvoonsa. Rakkaus on sitä että osaa joskus nöyrtyä ja sanomaan anteeksi.
Viime viikko meillä oli ihanaa aikaa vaikka olimme eronneet. Ihanampaa kuin pitkään aikaan. Hänkin myönsi sen. Sanoi vaan nyt ettei se ole oikein että paljon läheisyyttä ja että on ihanaa yhteistä aikaa kun tietää että ollaan erottu ja on lähetmässä kohta pois. Siksi olen vielä enemmän tuskissani ja sekaisin. On siis sanonut ettei anna mitään turhia toiveita. Itse vaan halusi viettää ihana aikaa vieläkun on mahdollista. Siirsin siis sitä eroa päässäni vaikka tiesin sen. takaraivossa kuitenkin oli pieni toive ettei lähtisikään. En siis esittänyt mitään vaan olen oikeasti rakastunut ja ikävöinyt häntä enemmän ja enemmän.
Tässä siis tosi suppea tiivistelmä. Kuitenkin se että rakastan häntä yli kaiken ja haluaisin nähdä hänet onnellisena. Jos se ei ole mun kanssa niin sitten toisen. Mutta tää aika on vaan niin kovin vaikeeta. Ei pysty oleen kun ahistaa ja itkettää eikä pysty nukkuun. Sitten vielä kun hänen tavaroitaan on vielä tällä ja aikoo hakea pikkuhiljaa niitä kun ei ole paikkaa mihin ne viedä ennen kun saa oman asunnon. En tiedä haluanko olla kotona kun käy hakemassa tavaroita. haluan nähdä häntä ja halia mutta en tiä vaikeuttaako asiaa vaan. Miten olette päässeet jatkaa elämää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lisäys edelliseen. Hän voisi asua yhdessä sen aikaa kun löytää kämpän mutta ei pysty sellaiseen läheisyyteen kun on ollut. Haluaisi olla niin mutta se tuntuu väärältä kun tietää että on lähtemässä pois. Mä en taas voi asua ja esittää ettei tunne mitään ja ois tosi vaikeeta olla halamatta ja olla oma itsensä. En siis tiedä mitä tehdä? auttakaa.
Joskus on menetettävä, että tajuaa katsoa peiliin. Muista kuitenkin etttä suhteessa on aina kaksi osapuolta, et ole ainoa syyllinen eroon. Kaiken perusta on toista kunnioittava ja empaattinen vuorovaikutus. Trust me! Itse olen muutaman eron käynyt läpi ja aina syynä on loppujen lopuksi ollut, että mies ei pysty käsittelemään elämässä tulevia ongelmia ja konflikteja vaan hiljenee täysin. On ymmärrettävä, että puhuminen on taito jonka voi oppia. Sun kannattaa selvittää oikeasti mitä haluat, miksi tämä tyttö on "se oikea"? Mieti sitä ja ole rehellinen, oliko suhde oikeasti sellainen mitä haluat. Miksi riitelitte? usein esim. pienistä asioista kinastelu kertoo syvemmistä ongelmista. Itse ainakin oon haastanut riitaa vain koska se toinen ei oikeasti tuntunut oikealta. En vain halunnut kohdata totuutta! näin jälkeen päin tajuan, että riideltiin koska oltiin niin pirun erilaisia monella lailla.
hitto tuo sattuu ja mäkin vielä puin läpi joitakin suhteitani jotka on kaatunut. Mietin kovasti, miten olisin saanut ne toimimaan. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään siitä, miten minä saisin ne toimimaan. SIihen tarvitaan aina kaksi! :(
Lisäys! "Minä itse olen sellainen jonka on vaikea puhua asioista jos on paha mieli. "
Hei sä pystyt kirjoittamaan pahasta mielestäsi! puhuminen voi olla tosi vaikeaa, mutta kirjoita! se voi toimia hyvin.