Aika ajoin tulee tapauksia jossa lemmikin useinmiten koiran omistaja solmii parisuhteen, usein jopa muuttaa yhteen henkilön jolla ei ole kokemusta koirista tai ei ole omaa koiraa, kanssa.
Hyvin pian ollaan tialnteessa jossa toinen uhkaa joko koira tai minä.
Usein ihminen saa mennä, koska koiranomistaja voi olla täysin sokea koiran huonoille tavoille, koiran omistaja luulee hallitsevansa lemmikkiään, mutta tilanne on usein täysin päimvastainen. Koira on kuningas/kuningatar: sille syötetään herkkuja pöydästä, se saa istua sohvalla ja nukkua pariskunnan sängyssä. Omistaja kutsuu itseään isukiksi tai mamiksi ja sössöttää koiralle kuin lapselleen. Eikö tälläinen ihminen olisi mieluiten onnellisempi yksin koirineen. Niin miksi, miksi pitää luoda suhde ihmiseen? Onko se seura, seksi, hoiva. Eikö facebook tai koirapalstat pitäisi riittää?
Hyvin pian ollaan tialnteessa jossa toinen uhkaa joko koira tai minä.
Usein ihminen saa mennä, koska koiranomistaja voi olla täysin sokea koiran huonoille tavoille, koiran omistaja luulee hallitsevansa lemmikkiään, mutta tilanne on usein täysin päimvastainen. Koira on kuningas/kuningatar: sille syötetään herkkuja pöydästä, se saa istua sohvalla ja nukkua pariskunnan sängyssä. Omistaja kutsuu itseään isukiksi tai mamiksi ja sössöttää koiralle kuin lapselleen. Eikö tälläinen ihminen olisi mieluiten onnellisempi yksin koirineen. Niin miksi, miksi pitää luoda suhde ihmiseen? Onko se seura, seksi, hoiva. Eikö facebook tai koirapalstat pitäisi riittää?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mä ainakin katsoin edellisessä suhteessa hänen koiran olevan hieno juttu, tosin oon itsekin tottunut koiriin lapsesta lähtien.
Mun mielestä ihminen pitää ottaa sellaisena kuin hän on, niillä ominaisuuksilla mitä hänellä on, rakkaus on sellaista.
Päinvastoin ihminen joka ei toisen tapoja, ajatuksia, harrastuksia jne. näiden joukossa lemmikki siedä voisi olla itse parempi elää yksi, kuin parisuhteessa
joka on toisen huomioonottamista, "uhrautumistakin".
Ei pidä olla niin omaan napaan tuijottava ja vaan omaa hyvinvointia haluava.
Saattaahan seurustelukumppani jäädä työttömäksi, sairastua vakavasti, silti sitä oikeaa rakkautta riittää ..näin mun mielestäni.
Olen nyt seurustellut 9 kk miehen kanssa jolla ei ole koiraa, itselläni oli tuolloin 3 koiraa. Valitettavasti mies on allerginen koirille, joten tässä on vähän sellanen juttu, että jos suhteemme menee siihen että muutamme saman katon alle, on koirasta luovuttava.
Tämän miehen takia olen luopunut kahdesta koirasta. Kolmannesta en ole vielä luopunut enkä aio pitää kauheaa kiirettä asian kanssa.
Mutta kyllä ymmärrän niitäkin joita ahdistaa luopua lemmikeistä miehen takia. Elämä on valintoja.
Olen nyt seurustellut 9 kk miehen kanssa jolla ei ole lasta, itselläni oli tuolloin 3 lasta. Valitettavasti mies on "allerginen" lapsille, joten tässä on vähän sellanen juttu, että jos suhteemme menee siihen että muutamme saman katon alle, on lapsesta luovuttava.
Tämän miehen takia olen luopunut kahdesta lapsesta. Kolmannesta en ole vielä luopunut enkä aio pitää kauheaa kiirettä asian kanssa.
Mutta kyllä ymmärrän niitäkin joita ahdistaa luopua omista lapsista miehen takia. Elämä on valintoja.
--
Lemmikki ei ole lelu. Jos sellaisen hankkii, siitä on otettava samanlainen vastuu kuin lapsesta.
Samaan aikaan pitäisi varmaan ymmärtää, että koira on koira ja ihminen ihminen. Jos seurustelu on vakavaa, on odotettua, että koirista on luovuttava. Allergia voi kuitenkin kehittyä astmaksi ja kunnon hengenahdistukseksi asti. Eri asia on olla vain pitämättä koirista, mutta allergiat on kyllä otettava tosissaan.
Koiralle löytyy kyllä hyviä uusia omistajia, vaikka olisikin kiintynyt ensimmäiseen. Se ei tarkoita, että olisi pitänyt koiraa leluna. Ei luopuminenkaan helppoa ole, mutta se on ratkaisu. Varman rakkauden esteenä ei voi olla koira.
Mulla oli koira kun alettiin seurustelemaan ja miehellä ei ole koskaan ollut omaa koiraa, ei koira ole koskaan ollut mikään ongelma hänelle, käyttää lenkillä, halailee ja silitelee ja ostaa ihan itse koiralle kaupassa käydessään herkkuja, ihan yhtä tärkeä koiran on hänelle kun minullekkin. Nyt meillä on toinenkin koira ihan hänen toiveestaan, molemmat hänelle ihan yhtä rakkaita.
En ymmärrä miksi koiralle pitäisi olla mustasukkainen ym. lapsellista touhua. Onhan se tietenkin sitten oma asia jos ei ole osannut koiraansa kouluttaa ja se on esimerkiksi agressiivinen tai ei ole sisäsiisti ym. mutta ei tämäkään ole koiran syytä vaaan laiskan ja osaamattoman omistajan ja miksi ei sitten pariskunta menisi vaikka yhdessä koirakouluun koiran kanssa, kaikki täällä valittavat, ettei heillä ole mitään yhteistä tekemistä ym.
"ja miksi ei sitten pariskunta menisi vaikka yhdessä koirakouluun koiran kanssa, kaikki täällä valittavat, ettei heillä ole mitään yhteistä tekemistä ym."
Just nii samaa mieltä!
En alkaisi seurustelemaan koiranomistajan kanssa.
Kavereiden koirista kertyneiden kokemusten perusteella en usko, että koskaan kiintyisin koiraan riittävästi kokeakseni sen muuna kuin riesana, vaikka sitä pitäisi kohdella perheenjäsenenä. Koiranomistajan kanssa seurusteleminen tuntuisi ajatuksena kummankin tunteilla leikkimiseltä, ja sellaista en halua tehdä.
Parikin todella lupaavaa nettideittiä on mennyt sivusuun tämän takia, mutta ei mahda mitään. Haluan parisuhteelle kestävän pohjan, ja taustalla muhiva mahdollinen riita koirasta ei sovi siihen kuvioon.
Itselläni on aina ollut koiria ja tulee aina olemaan. Olen kouluttanut aiemmin myös koiria sivutyökseni. Koira on mulle perheen/lauman jäsen, mutta minä olen se perheenpää/lauman johtaja. Aina!
Jos tämä järjestely ei sovi jollekkin naiselle, niin tervemenoa. En myöskään kumppanin allergian takia luopuisi koirasta.
Väittäisin ylipäätään, että keskivertokoiralla on miellyttävämpi luonne kuin keskivertoihmisellä. ;)
Juuri naisillehan se ei sovi että koiran paikka laumassa olisi jotenkin "alisteinen"
Usein juuri naiset antavat koiran tehdä mitä se lystää, koska he eivät kestä komentaa "parasta kaveriaan" tai "lastaan" ja asettaa tälle rajoja.
juuri naiset sössöttävät koirilleen ja ovat sen "mami" ja koira "lapsi."
Olet todellinen koiraihminen joka ymmärtää koiran tarpeet.
Olet aika kaukana keskimääräisestä koiranomistajanaisesta. Naisilla homma menee siten, että vuffe vie ja tekee mitä haluaa. Perässä kulkee nainen kehumassa ja sössöttämässä kuin vauvalle.
Minä taas en voisi kuvitellakaan seurustelevani koiralle allergisen tai koirista pitämättömän miehen kanssa. En vaikka olisi muuten kuinka täydellinen kumppani. Koirat ovat elämäntapa, eivät mikään miehen korvike! Sairas ajatus, että luopuisin koiristani parisuhteen takia.
Miksi koiran omistaja tarvitsee myös ihmissuhteita? Koska koira on kaikessa viisaudessaankin vain koira. Ja normaali ihminen kaipaa myös toisten ihmisten seuraa, pitää vain löytää ne oikeat ihmiset.
Monelle koiranomistajalle koira ei ole VAIN koira vaan: lapsi, paras kaveri tsm. Koira vie, omistaja kulkee hihnan päässä vaakalentoa, koiran mennessä ja tehdessä mitä lystää. Koira nukkuu sängyssä, koiralle syötetään pöydästä,
koira on kuningas/kuningatar ja omistaja sen palvelija.
Lopetappa sitten se provoilu. Tai vaihda ainakin levyä välillä. Haukotus..
Antaa "ppp30" tuuletella ahdistustaan tällä palstalla. Hänestä kaiken negatiivisen esille tuominen on provoilua.
Hei come´on. Miksi aloittaja proivoilisi? Mä oon just tollanen ap. mainitsema koiranomistaja nainen, ett koira nyt menee kaiken edelle ja mä en osaa enkä raaski käskee sitä. Niin se on rauhassa saanut tuhota kenkiä, kauko-ohjaimia, kalusteita. En mä vaan voi kieltää sitä. Se on mun vauva!
Tällainenkin tapaus. Miehellä 2 koiraa, pientä, joita kohtelee ällöttävän hyvin. Pussailee, kutsuu koirat (minun) sänkyyni nukkumaan. Koirat saattavat huono mahansa takia (minä hankin matokuurin kun mies ei uskonut, että tarvivat sen 2 x vuosi) oksentaa ja paskoa sängyn, mies vaan hymyilee, että sattuuhan sitä... Huippuna jutussa on se, että kun se vanhempi koira katsoo niin kauniisti(miehen entinen muija tappanut itsensä ja tämä koira ollut ruumiin vierellä..todennäköisesti saanut koiranpäähän traumoja). Nuoremman koiran hankkinut vasta myöhemmin... .Käsittämätöntä ja karmeaa, onko tässä kyse nyt koiran mielen varastamisesta kohdallani, mies on tarjonnut tätä vanhempaa koiraa "hoitooni" ja ymmärrettävistä syistä johtuen olen kieltäytynyt. Itselläni kissa, joka koiraveirailujen aikana käyttäytyy kauniisti, ei oksentele eikä pasko, mutta ei myöskään tunge sänkyyn, kahden ollessamme tulee jalkopäähän kehrustamaan, ja niin hyvä. KOROSTAN, että en halua suhdetta katkaista, mutta inhottaa tämä miehen menneisyys, joka koiran ja koirien suhteen on kyllä pahasti pielessä... Näin vaan meillä!
Jätin yhden naisen juuri tuon takia. Piski meni aina kaikessa edelle ja tuhosi kämppää minkä ehti. Minkäänlaista koulutusta sillä ei tuntunut olevan. Kun huomautin, että sitä pitäisi kouluttaa edes verran, että se tulee luokse kun käsketään ja tottelee kun kielletään, niin vastaus oli että se ei ole mikään näyttelykoira, jonka pitää totella käskyjä. No nyt on sitten nainen kahden koiran kanssa puoliksi tuhotussa asunnossa ja saa minun puolestani ollakin.
Naisen arvot olivat täysin käsittämättömät koiran suhteen. Hän käytti esimerkiksi huomattavasti enemmän rahaa koiran ruokaan ja terveydenhoitoon kuin omaan ruokaansa ja terveydenhuoltoonsa.
Parasta on löytää toinen samanmoinen kumppaniksi, ni voi yhteistuumin palluttaa elukoita. Se vaan, et kaikki koiranomistajat ei haluu päästää koiraa sohvalle tai kissoja pöydälle...
Itte en enää kumppaniksi halua mitään natsia, joka vaatii eläimiltä jotain muuta kuin minä. Joissain asioissa voi toki joustaa, mutta kohtuus ja järki kaikessa. Paljon vaatineet kumppanit ovat muutenkin osottautuneet jollain tapaa vähintään kohtuuttomiksi muutoinkin, joten se kertoo jo paljon ihmisestä, kuinka hän eläimiä kohtelee.
Aloittaja puhuu asiaa!! Itselläni on saksanpaimenkoira ja tiedän mitä laumanjohtajuus tarkoittaa, se ei tarkoita, että koiraa hellitään, höpötetään, ostellaan koiralle koko ajan leluja ja pidetään koiraa ihmislapsena! Naiset tapaa sortua tähän pahaan VIRHEESEEN liian usein! Koiran paikka on lauman alimpana, koiran paikka ei ole sohva ja sänky! Koiran kanssa riittää säännöllinen liikunta ja ruoka, kuri ja säännöt ovat erittäin tärkeät, koira voi hyvin kun tietää mitä saa tehdä ja mitä ei, koira nauttii kun tietää, ettei tarvi huolehtia laumasta!!!!
Kun koira on sisällä, huomion voi antaa kumppanille kokonaan, ei koiraa tarvi huomioda sisällä, vain ruokaa 1-3krt pvässä koiralle, se huomio ja hellyys riittää koiralle! Kerran päivässä kunnon lenkki koiran kanssa, 1-3h joko metsässä tai hihnalenkki, aamulla ja illalla pikaset pissilenkit, muu aika sitten kumppanille ja työntekoon! Näin jos kaikki tekisivät, kumppani ja koira tyytyväisiä!
Hohhoh, äärimmäisyydestä toiseen, täällä sakemanni kanssa, mut en pitäis kyllä mitään koiraa tuolla tavalla tai sitten en koiraa ollenkaan.
Mutta jokainen tavallaan..
Muutenkin naurettava aihe, ihmiset ja eläimet sulassa sovussa!
Nimenomaan, aloittaja! Lopetin vasta suhteen miehen kanssa joka halaili ja lirkutteli koiralleen ja minä jäin huomiotta. Siinähän se koira nukkui meidän välissä sängyssä. Koira on lemmikki, ei mikään perheenjäsen ja eikä pitäisi koskaan nousta ihmisen asemaan. Koiran pitäisi tulla ihmisten jälkeen hierarkiassa, mutta silti ne lemmikkeinä saisivat tarvitsemansa huolenpidon. Ei minkäänlaista todellisuudentajua näillä ihmisillä. Siksi tästä lähtien en enää deittaile koiranomistajia.
Kaikki rakkien omistajat ovat aina enemmän tai vähemmän rasittavia tapauksia saisi teloittaa rakkiensa kanssa niin olisi maailma parempi paikka ja ei olisi rakin paskaa kaduilla.