On pakko avautua tästä tilanteesta koska se on viimeaikoina alkanut käydä hermon päälle niin pahasti etten tiedä miten päin pitäisi olla. Eli ensin vähän taustoja:
Olemme molemmat alle 26-vuotiaita ja olimme yhdessä 1,5 vuotta. Muutimme yhteen vuoden seurustelun jälkeen (minä muutin 200 km:n päähän kavereistani ja perheestäni koska mies ei suostunut) ja sainkin onneksi opiskelupaikan tältä uudelta paikkakunnalta. Suhde kuitenkin kaatui miehen puhumattomuuteen ja tunnevammaisuuteen koska hän ei osannut ilmaista tunteitaan mitenkään, saati sitten puhua niistä.
Koska olemme molemmat aika varattomia (opiskelijoita kun olemme), päätimme että on helpompaa asua yhdessä opiskelujen ajan niin vuokra ym. kulut puolittuvat. Sovimme että olemme kavereita ja että saamme tapailla muitakin. Tämä näyttää nyt koskevan vain tuota exääni. Muutama viikko eromme jälkeen aloin tapailla mukavan oloista miestä jolloin exäni heittäytyi hankalaksi ja hän pyrki pistämään kapuloita rattaisiin minkä kerkesi. Lopulta tuo uusi suhde kaatui monen viikon vääntämisen tuloksena ja exäni myhäili tyytyväisenä kuinka "onnistui kerrankin tekemään jotain hyvää". Hän myös kiivasti inttää ettei ole missään tapauksessa mustasukkainen, hän vain tietää minua paremmin mikä on hyväksi minulle.
Noh, meni n. 2-3kk melko rauhallisissa merkeissä kunnes sattumalta tutustuin yhteen mukavaan poikaan ja aloimme tapailla. Tätä ennen oli taas sama laulu kuinka exäni mielestä saan kyllä vapaasti tapailla muita jos haluan, kun emmehän me ole yhdessä enää jne. mutta kun tuo poika tuli kuvioihin niin ääni muuttui kellossa taas ja lopulta sekin suhde kariutui (ei tosin pelkästään exäni ansiosta).
Miten exäni sitten sabotoi näitä suhteita ja tekee minusta hermoraunion? Hän yrittää rajoittaa minua jatkuvasti. Koska minulla on usein leppoisammat koulupäivät ja toisinaan juttelen kavereideni kanssa (kyllä, minulla on myös miespuolisia kavereita) mesessä, niin hän saa kauheat hepulit ja usein poistaa koko ohjelman koneelta sekä estää kaikki nettisivut joiden kautta voisin päästä kyseiseen keskusteluohjelmaan. Hän myös kyttää puheluitani eli seisoo aina vieressä korvat höröllä kun juttelen ja tulee vielä häiriköimään siihen viereen huutelemalla väliin jotain, vaikkei edes tiedä kenen kanssa juttelen. Ja palatakseni vielä tuohon meseasiaan, silloin kun tapailin muita, niin hän kyttäsi selkäni takana (muka katsoi telkkaria) ja heti jos huomasi että juttelen tuon pojan kanssa niin hän änkesi väkipakolla koneelle ja tuli avoimesti tuijottamaan mitä puhun ja vaati, että poistun heti koneelta. Että hänen koneellaan en saa jutella noille pojille, koska he eivät ole minulle hyväksi ja ettei hän taaskaan ole mustasukkainen, ei vain halua että HÄNEN koneellaan jutellaan "tuollaisille huonoille tyypeille". Että näin.
Välillä nuo riidat myös kärjistyivät siihen, että hän mm. veti minua hiuksista, rikkoi puhelimeni (osti kyllä uuden tilalle,pelästyi selvästi) töni ja oli kovakourainen. Tämän seurauksena minäkin usein olin väkivaltainen häntä kohtaan ja sittemmin hän onkin lopettanut sen. Mutta hän myös yrittää jatkuvasti kopeloida minua ja "houkutella" sänkyyn ja kun sanon etten halua niin saan melkein huutaa että hän tajuaa lopettaa sen hipelöinnin. Silloinkin kun tapailin noita poikia, sanoin hänelle etten pettänyt häntä enkä ala tuota uuttakaan tuttavuutta pettämään joten lopeta heti tuollaiset yritykset, johon hän vain ylimielisesti totesi ettei välitä siitä pojasta paskaakaan.
Ja mitä hän itse tekee? Hänellä oli täällä(kin?) treffi-ilmoitus, sekä mesessä tuntemattomia naisia joiden kanssa höpisi tuntikausia läppärillään toisessa huoneessa. Kun minä asiasta huomautin, että eikö tuo ole aika kaksinaismoralistista, niin hän suuttui aina silmittömästi ja sanoi, että hän vain juttelee eikä ole kiinnostunut noista naisista, toisin kuin minä? Kun sanoin etten ole mikään idiootti, että kyllä minä tiedän mitä sieltä treffisivuilta yleensä haetaan niin hän inttää kivenkovaan että halusi vain juttukaverin.
Huoh, poismuuttaminen ei ole vaihtoehto (rahan takia), mutten kyllä jaksa tälläistäkään enää. Nyt on taas mennyt rauhallisemmin mutta en anna itseni enää kiinnostua kenestäkään kunnes opiskelut ovat ohi. Olo vain tuntuu niin nurkaan ahdistetulta ja inhottavalta, sentään vähän helpotti kun pääsi purkamaan tuntojaan tänne : /.
Olemme molemmat alle 26-vuotiaita ja olimme yhdessä 1,5 vuotta. Muutimme yhteen vuoden seurustelun jälkeen (minä muutin 200 km:n päähän kavereistani ja perheestäni koska mies ei suostunut) ja sainkin onneksi opiskelupaikan tältä uudelta paikkakunnalta. Suhde kuitenkin kaatui miehen puhumattomuuteen ja tunnevammaisuuteen koska hän ei osannut ilmaista tunteitaan mitenkään, saati sitten puhua niistä.
Koska olemme molemmat aika varattomia (opiskelijoita kun olemme), päätimme että on helpompaa asua yhdessä opiskelujen ajan niin vuokra ym. kulut puolittuvat. Sovimme että olemme kavereita ja että saamme tapailla muitakin. Tämä näyttää nyt koskevan vain tuota exääni. Muutama viikko eromme jälkeen aloin tapailla mukavan oloista miestä jolloin exäni heittäytyi hankalaksi ja hän pyrki pistämään kapuloita rattaisiin minkä kerkesi. Lopulta tuo uusi suhde kaatui monen viikon vääntämisen tuloksena ja exäni myhäili tyytyväisenä kuinka "onnistui kerrankin tekemään jotain hyvää". Hän myös kiivasti inttää ettei ole missään tapauksessa mustasukkainen, hän vain tietää minua paremmin mikä on hyväksi minulle.
Noh, meni n. 2-3kk melko rauhallisissa merkeissä kunnes sattumalta tutustuin yhteen mukavaan poikaan ja aloimme tapailla. Tätä ennen oli taas sama laulu kuinka exäni mielestä saan kyllä vapaasti tapailla muita jos haluan, kun emmehän me ole yhdessä enää jne. mutta kun tuo poika tuli kuvioihin niin ääni muuttui kellossa taas ja lopulta sekin suhde kariutui (ei tosin pelkästään exäni ansiosta).
Miten exäni sitten sabotoi näitä suhteita ja tekee minusta hermoraunion? Hän yrittää rajoittaa minua jatkuvasti. Koska minulla on usein leppoisammat koulupäivät ja toisinaan juttelen kavereideni kanssa (kyllä, minulla on myös miespuolisia kavereita) mesessä, niin hän saa kauheat hepulit ja usein poistaa koko ohjelman koneelta sekä estää kaikki nettisivut joiden kautta voisin päästä kyseiseen keskusteluohjelmaan. Hän myös kyttää puheluitani eli seisoo aina vieressä korvat höröllä kun juttelen ja tulee vielä häiriköimään siihen viereen huutelemalla väliin jotain, vaikkei edes tiedä kenen kanssa juttelen. Ja palatakseni vielä tuohon meseasiaan, silloin kun tapailin muita, niin hän kyttäsi selkäni takana (muka katsoi telkkaria) ja heti jos huomasi että juttelen tuon pojan kanssa niin hän änkesi väkipakolla koneelle ja tuli avoimesti tuijottamaan mitä puhun ja vaati, että poistun heti koneelta. Että hänen koneellaan en saa jutella noille pojille, koska he eivät ole minulle hyväksi ja ettei hän taaskaan ole mustasukkainen, ei vain halua että HÄNEN koneellaan jutellaan "tuollaisille huonoille tyypeille". Että näin.
Välillä nuo riidat myös kärjistyivät siihen, että hän mm. veti minua hiuksista, rikkoi puhelimeni (osti kyllä uuden tilalle,pelästyi selvästi) töni ja oli kovakourainen. Tämän seurauksena minäkin usein olin väkivaltainen häntä kohtaan ja sittemmin hän onkin lopettanut sen. Mutta hän myös yrittää jatkuvasti kopeloida minua ja "houkutella" sänkyyn ja kun sanon etten halua niin saan melkein huutaa että hän tajuaa lopettaa sen hipelöinnin. Silloinkin kun tapailin noita poikia, sanoin hänelle etten pettänyt häntä enkä ala tuota uuttakaan tuttavuutta pettämään joten lopeta heti tuollaiset yritykset, johon hän vain ylimielisesti totesi ettei välitä siitä pojasta paskaakaan.
Ja mitä hän itse tekee? Hänellä oli täällä(kin?) treffi-ilmoitus, sekä mesessä tuntemattomia naisia joiden kanssa höpisi tuntikausia läppärillään toisessa huoneessa. Kun minä asiasta huomautin, että eikö tuo ole aika kaksinaismoralistista, niin hän suuttui aina silmittömästi ja sanoi, että hän vain juttelee eikä ole kiinnostunut noista naisista, toisin kuin minä? Kun sanoin etten ole mikään idiootti, että kyllä minä tiedän mitä sieltä treffisivuilta yleensä haetaan niin hän inttää kivenkovaan että halusi vain juttukaverin.
Huoh, poismuuttaminen ei ole vaihtoehto (rahan takia), mutten kyllä jaksa tälläistäkään enää. Nyt on taas mennyt rauhallisemmin mutta en anna itseni enää kiinnostua kenestäkään kunnes opiskelut ovat ohi. Olo vain tuntuu niin nurkaan ahdistetulta ja inhottavalta, sentään vähän helpotti kun pääsi purkamaan tuntojaan tänne : /.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miten aikuiset ihmiset viitsivät värkätä tuolla tavalla?! Huomaa myös että ei yksikään tervejärkinen rupea vakavasti seurustelemaan naisen kanssa, joka asuu exänsä kanssa. Ei shaat***..
joo ei tuossa teidän kummankaan touhussa ole järkeä. ei tulisi mieleenkään että jotenkin onnistuisi asuminen eksän kanssa? huvitti lukea tuota vaikka ei kai saisi. Miten kuvittelitte että tuo voisi onnistua? missä maailmassa elät? ehkä sinä pystyt herkästi unohtamaan mennet, mutta kaikki eivät niin helposti tokene erosta. Toisella voi olla yhä niitä tunteita sisimmissään, ei ne yleensä hetkessä häviä jos suhde on oikeasti ollut oikea suhde. Ei se napin painalluksella muutu, että pling, nyt ei enää olla suhteessa, ollaan vain kavereita ja asutaan kuitenkin yhdessä ja molemmat saa hankkia uusia panoja ja ollaan kuin mitään ei koskaan meidän välillä olisi ollutkaan. Ei tuosta teidän yhdessä asumisesta tule mitään. Ei kerrassaan mitään.
Miksi et ymmärrä ilman täältäkin kysymistä, että kyllä sinun on nyt lähdettävä muualle majailemaan. Eksäsi ei kykene olemaan kaveri kanssasi vaikka ehkä haluaisikin, tunteet pilaa kaiken. Niille ei mitään voi.
Ja olen samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa, miten voit oikeasti luulla että kukaan haluaa ottaa sinua vakavissaan, kun asut miehen kanssa, joka kaikenlisäksi on kopeloiva eksäsi?
Yllättävää, että suoli24-palstan negatiivisilta räksyttäjiltä meni pointti kokonaan ohi.
Eli, suhteemme oli kuollut jo kuukausia ennen kuin teimme päätöksen varsinaisesta erosta ja tuo exä otti sen hyvin ja sanoi itsekin, ettei juttu toimi eli olimme olleet jo valmiiksi hyvän aikaa tuolla "kaverivyöhykkeellä". Ja hänellä on itselläänkin ollut noita säätöjä joten en ymmärrä mikä oikeus hänellä on kieltää minulta uusi poikaystävä, varsinkin, kun hän ei IKINÄ puhu mistään mitään ja verhoilee paskamaisen käytöksensä aina typerien tekosyiden taakse. Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan mutta hän ei vain ole halukas puhumaan asioista. Se ei silti anna hänelle mielestäni oikeutta evätä minulta niitä asioita, mitä hän itse saa tehdä, saati sitten käydä käsiksi.
Vai onkohan sinulta mennyt pointti ohi?
Ihan sama, oliko suhteenne kuollut jo kuukausia ennen vai ei. Ihan sama, olitteko "kaverivyöhykkeellä". Tilanne nyt vaan on se, ettette te pysty pelkkinä kavereina elämään. Kaveruuteen kun ei kuulu tuollainen ihmissuhdedraama, jota te harrastatte. Kaikenlisäksi tuo draaman lietsonta näyttää olevan molemminpuolista, joten etpä sinäkään tuossa mitenkään neutraalisti osaa olla.
Juu juu. Ei ole miehellä oikeutta rajoittaa ja evätä, mutta jos niin tekee, niin minkäs teet? Jos yhdessä aiotte asua, niin siinäpä sitten kestät tuollaista käytöstä. Et sinä sitä miestä väkisin pysty muuttamaan.
Kituuta siinä sitten opiskelujen loppuun asti, jos rahatilanne on tärkeämpi kuin mielenterveys. Monet kyllä onnistuvat opiskeluaikojen laskupinoista selviämään, vaikkei sitä kumppania huushollista löydykkään.
Miksi ihmeessä ett lähde menemään, en ymmärrä mitä järkeä tuollaisessa touhussa on. Vai nautitko sittenkin jollain lailla siitä, että exäsi onkin mustasukkainen ja omistushaluinen. Luulisi, että jos oikeasti haluaisit uuden miehen ja olisit tutustunut johonkin kivaan tyyppiin pakkaisit kamasi ja alottaisit puuhtaalta pöydältä tämän uuden miehen kanssa, en ainakaan ymmärrä kuinka moni uusi ihastuksesi kattelisi vierestä tuota sinun ja exäsi touhua, vähemmästäkin heräisi epäluulo, että tapailisit tätä uutta ihmistä vain tehdäksesi exäsi mustasukkaiseksi ym. Outoa suorastaan tuollainen järjestely.