Onko enään miehiä jotka elävät vanhojen arvojen mukaan? Jotenkin tuntuu että nykisin miehet ei oikeen ole kovin...miehisiä... Enkä nyt tarkoita mitään kauheeta machoilua. Mutta esim. se ettei saa naistaan kuriin...
Ainakin itse kaipaan että joku näyttää välittämistä myös asettamalla rajoja ja sääntöjä, joisen rikkomisesta tulee sit seuraamuksia. Alkaa helposti turhautumaan jos saa tehdä mitä huvittaa ja mies senkun loikoilee siellä tossun alla...
Huomannut että omalla kohdalla tuntuu paremmin toimivan suhde missä molempia kunnioitetaan mutta mies on kuitenkin mies ja perheen pää, naisella sit taas se oma paikkansa... Onko tälläisiä/näin ajattelevia miehiä vielä? Kuitenkin sellaisia jotka olisivat "normaaleja". Ei vitsaa ja remmiä sen takia heiluttelevia "kun se on kivaa" tms.,
Harvinaisen huonosti ja sekavasti varmaan selitetty, mut ehkä joku ymmärsi :)
Niin ja itse olen 22- vuotias, 166cm/50kg (nätiksi kehuttu, mutta totuushan on aina kumminkin katsojan silmissä :D ), jolla toiveissa 24-30 normaalivartaloinen mies... Onkohan kuinka mahdotonta? =)
Ainakin itse kaipaan että joku näyttää välittämistä myös asettamalla rajoja ja sääntöjä, joisen rikkomisesta tulee sit seuraamuksia. Alkaa helposti turhautumaan jos saa tehdä mitä huvittaa ja mies senkun loikoilee siellä tossun alla...
Huomannut että omalla kohdalla tuntuu paremmin toimivan suhde missä molempia kunnioitetaan mutta mies on kuitenkin mies ja perheen pää, naisella sit taas se oma paikkansa... Onko tälläisiä/näin ajattelevia miehiä vielä? Kuitenkin sellaisia jotka olisivat "normaaleja". Ei vitsaa ja remmiä sen takia heiluttelevia "kun se on kivaa" tms.,
Harvinaisen huonosti ja sekavasti varmaan selitetty, mut ehkä joku ymmärsi :)
Niin ja itse olen 22- vuotias, 166cm/50kg (nätiksi kehuttu, mutta totuushan on aina kumminkin katsojan silmissä :D ), jolla toiveissa 24-30 normaalivartaloinen mies... Onkohan kuinka mahdotonta? =)
Vastaukset 15
Vanhimmat
vaan kovasti, mistä kumpuaa tuo halusi etsiä tarkoituksella jotakin kurinpitäjää itsellesi? Etkö aikuisena ihmisenä pysty itse hallitsemaan elämääsi, tuntemaan vastuuta ja tekemään hyviä valintoja itsesi ja tulevaisuutesi kannalta? Ei sillä, jokainen eläköön kuten parhaaksi näkee, mutta viestistä kuulsi aika lailla läpi ajatus siitä, ettet luota itseesi yhtään? Jos hankit jonkun muun komentelemaan ja sanelemaan ehdot elämällesi, jossakin vaiheessa tulet takuuvarmasti katumaan sitä. (Jollet sitten ole ihan puhdasverinen masokisti.) Millaisia miehiä (isä/miesystävät/veljet) elämässäsi on ollut tähän asti, juontaako kaipuusi kuriin menneisyydestä? Minusta kuulostaa ikävästi siltä, että isää sinä itsellesi etsit etkä tasaveroista kumppania, toivottavasti et loukkaannu.
Luulenpa, että kovin moni aidosti normaali mies ei tämäntyyppiseen aloitukseen vastaile. Yhtä lailla kuin sinäkin toivot miehen olevan itsenäinen eikä mikään tossukka, niin useimmat tunne-elämältään normaalit miehet arvostavat naista, joka kykenee toimimaan muutoin kuin nyrkin ja hellan välissä miehen pakotuksesta. Sitä paitsi, todellisuudessa nämä toisen hallitsemisesta nauttivat ovat niitä kaikkein heikoimpia. Jämäkkyys mielipiteissä ja arvoissa onkin sitten eri asia, se on tasapainon ja hyvän itseluottamuksen merkki, ettei vaihda juttuja lennossa naisen (tai kenenkään muun) mieliksi. Tai ala esim. harrastamaan jotain ihan vastentahtoisesti, jos nainen vaatii.
Suurin osa naisista kaipaa joko tietoisesti tai alitajuntaisesti miestä, joka pitää ohjat käsissään ja kantaa vastuun. Sellainen mies on naisen mielestä turvallinen. Ehkä 20 % naisista on pirttihirmuja, jotka haluavat dominoida parisuhteessa. Vastaavasti 80 % naisista haluaa, että mies on vahvempi osapuoli.
Nykyisin miehet taas ovat oivaltaneet, että feminismi antaa heille tekosyyn vetäytyä vastuusta ja viettää helppoa elämää. Jos kerran feministit uhoavat pärjäävänsä ilman miestä, niin kantakoot sitten koko taakan. Miehistä suurin osa on siis nykyisin kelvottomia tapauksia, ehkä 40 % miehistä kykenee vastuunkantoon.
Näin ollen ymmärrän hyvin aloittajaa. Mutta sellaisia miehiä, joita hän etsii, on kuitenkin olemassa ja varmasti hän vielä sellaisen löytää.
Ja höpö höpö! Itse en tunne yhtäkään! ;D
Taitaa vain olla teillä joillakin miehillä toiveissa sellainen alistus-suhde naiseen.
Mistäkähän tuonkin prosentin oikein keksit?
Tuntemistani miehistä 90 prosenttia kantaa tunnollisesti vastuunsa lapsistaan, oli sitten eronnut tai naimisissa.
Se kelvoton aines on sitten ollut kelvotonta aina, joten naiset ovat tienneet mieheen langetessaan, että ovat hulttioita.
Ekä sä itse kuulut siihen joukkoon.
Arviosi mukaan sinä siis tiedät, mitä ihmiset alitajuntaisesti hakevat?
Kuulutko keskiluokkaan? Keskiluokassa onkin suhteellisesti paljon enemmän kunnollisia miehiä. Se ei kuitenkaan kerro miehistä mitään, vaan lähinnä tuttavapiirisi vinoutuneisuudesta.
Työväen- ja alaluokassa on runsaasti kelvottomia miehiä, mutta sinä et rajoittuneen tuttavapiirisi takia heitä tunne.
Ensimmäiseksi tulee mieleeni lasten kasvatusperiaatteet.
Jotain yhtäläisyyttä?
Omasta mielestäni parisuhteessa etusijalla on kumppanin hyvinvointi mutta asenne täytyy olla molemminpuolinen.
Perhedemokratiaa ei ole!
On luonnollista että kummallakin on omat vastuualueensa joissa toimitaan yhdessä muotoutuneiden periaatteiden mukaisesti mutta viime kädessä vastuu on vain yhdellä, miehellä.
Toivottavasti löydät hakemasi!
Asian selviäminen vaatinee kuitenkin ehkä pitkähkönkin tutustumisjakson.
Komenteluun en usko. Se saattaa johtaa tyranniaan.
Miehen luonnollinen päättäväisyys, vastuun otto ja auktoriteetti niitä kuitenkaan korostamatta, on mielestäni paras, ainakin meille sopiva asetelma.
Kyllä niitä löytyy-samojen miesten vaimot törmäävät harvinaisen usein silmäkulmansa lautakasaan, tai kaapinreunaan. Varsinkin maaseudulla.
"Alkaa helposti turhautumaan jos saa tehdä mitä huvittaa"..sitä kun kasvaa aikuiseksi, alkaa ihan itse ymmärtää elää jonkin sortin moraalin mukaan, ei siihen tarvi erillistä komentajaa.
HIhhii!
Kasva kuule pimu ensin aikuiseksi!
Tottakai on näitä ukkoja olemassa, jotka pitäs sua mielellään kotiorjana ja panoreikänä, ettei tarvi hakea sieltä Thaimaasta sellaista.
Pistä vain haku oikeaan paikkaan ja ei muuta kuin pylly pystyssä oottelemaan piiskaajaa..
Ootko koskaan aatellu, että taitaa olla se isäsuhtees retuperällä, kun isähahmoo siihen kattelet? Kiihotutko, kun ajattelet seksiä isäsi kanssa?
Kyllä onneksi suurin osa miehistä on kuitenkin niitä, jotka haluavat aikuisen naisen rinnalleen, ei mitään "Lolitaa..", mutta varmaan on ainakin tuolla perverssien sivustoilla kysyntää kaltaisellesi.
Hei, lähde tonne missä noi muslimit asuu, etköhän löydä miehen joka pitää sinua oikein hyvin siellä nyrkin ja hellan välissä.
Mutta vaikka tämä aloitus onkin ilmiselvä provo, niin on tälläisiä ihmisiä olemassa. Nämä ihmiset kuitenkin elävät haavemaailmassa Master&Slave maailmassa jossa heidän 'mies' kohtelee heitä täydellisen kontrolloivasti, tekevät päätökset heidän puolestaan, paitsi että näissä haavemaailmassa päätökset tehdään aina miehen puolesta oikein naisen parhaaksi. Näinhän ei asia kuitenkaan ole, kun ajatellaan todellista maailmaa.
Nämä haaveilijat eivät ymmärrä haavemaailman ja todellisuuden eroa. Eivätkä he sieltä herää ennenkuin oikeasti joutuvat siihen karuun asemaan missä yhä monet naiset joutuvat asumaan, eli kotiorjina miehilleensä.
Hyvin oot kuitenkin asiaan perehtynyt
Nämä muut kirjoittajat tuntuvat nyt ottavan kirjoituksen "nyrkin ja hellän välissä."-kirjoitukselta.
OIkeastaan ymmärrän ap mitä tarkoitat.
Itse muissa suhteissa olen sinkoillut ja tehnyt mitä huvittaa. Ehkä saaden toisen huomiota ja tällä "kurilla" välittämistä. Koska mies lojuu todellakin sohvaperunana,eikä sano mistään mitään eikä näytä välittävän mistään mitään. Ja tämähän tietysti vie suhdetta ihan perkeleesti eteenpäin!
"Huomannut että omalla kohdalla tuntuu paremmin toimivan suhde missä molempia kunnioitetaan"
Näinhän se on.
Löysin miehen,joka ei ole sohvaperuna vaan oikeasti välittää minusta ja meidän elämästä. Kunnioitan häntä suurest ja hän minua. Nyt ei tarvitse mennä niin kuin huvittaa,eikä tehdä mitään muutakaan radikaalia,saadakseen kumppanin huomion.
Kyllä tässä kohtaan sanoisin että rakkaus saa aikaan kaikenlaista. Ei sitä sohvaperunaa rakastakaan joka ei saa sanottua mitään,eikä huomaa mitään.
Voi sinua lapsi... Sinulla ei taida olla itsetunto sillä mallilla, että haluaisit olla itse vastuussa itsestäsi?
Minä elin kahdessakin sellaisessa suhteessa, jossa olin ns. hallittu, altavastaava. Mies oli perheen pää. Ensimmäisessä suhteessa ei ollut henkistä tai fyysistä väkivaltaa, mutta minun arvoni oli selvästi pienempi kuin miehen. Minun mielipiteilläni, teoillani tai näkemyksilläni oli pienempi painoarvo, koska mies arvosti omaa näkemystään enemmän. Minulla ei ollut nuorena kanttia pistää vastaankaan. Eli toisen ihmisen elämässä jossakin roolissa. Suhde päättyi siihen että minä petin. Hain hyväksyntää muualta. Ei auttanut...
Seuraava pitkä suhteeni olikin sitten pesunkestävään narsistiin. Henkistä väkivaltaa oli toistuvasti, ja fyysistäkin lievissä muodoissaan. Minua kytättiin milloin milläkin oikeudella, ja kaikkeen syyllinen olin aina minä. Tavalla tai toisella sain ranagaistukseni. Seksistä ei saanut kieltäytyä. Jne... Loputon tarina. Liian ikävä kirjoitettavaksi.
Tuon suhteen jälkeen kävin kaksi vuotta terapiassa tutustumassa itseeni. Hakemassa omia rajojani, kasvattamassa itsetuntoa yms. Mietin miksi olin aina halunnut sellaisen päättävän ja tyrannisoivan miehen. Miksi en arvostanut itseäni enempää??
Se teki hyvää! Sinkkuvuosieni jälkeen tapasin hienon miehen. Hän ei ole tossun alla, eikä pidä minuakaan siellä. Meillä on huumoria ja rakkautta, päätöksen keskustellaan yhdessä, ja riitelytkin ovat tasapuolisia. Molempien näkemys on tärkeä. Molemmat on arvostettuja. Mitään rangaistuksia meillä ei jaella. Tätä suhdetta on takana nyt 6 vuotta.
Suosittelen että haet itsellesi jo nyt apua. Pääset elämässä helpommalla. Sinä vain luulet haluavasi sellaisen tyrannin mieheksesi, mutta usko kokenutta, että se ei oikeasti ole sitä mitä tarvitset...
Vai pitäisi olla aikuiselle ihmiselle kurinpitäjänä. Ei voisi vähempää kiinnostaa ihminen joka ei itse käsitä mikä on soveliasta ja mikä ei.
Kas, melkein viisi vuotta vanha aloitus, mutta ainahan tuollaisiakin on. Vastahan se joku turha julkkis (jonka nimi ei jäänyt mieleen) kertoi pettäneensä ja jättäneensä, kun mies ei asettanut hänelle rajoja. Mietin juttua lukiessani, että en minä ainakaan olisi jäänyt kuria pitämään vaan olisin moiselle vauhtia antanut.
Joku tietysti kääntää asian niin päin, että jos ei välitä toisen tekemisistä, ei rakastakaan. Minusta se tosin sopii paremmin vanhempain rakkauteen kuin parisuhteeseen.