Voisiko hallinnon ulkoistaa - esim. Venäjälle?
Onko Mahdollista
8108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eurokriisi on uutisissa, jotta rahan valhe ei kiinnostaisi kansaa! Venäjän kanssa pitää tulevaisuudessa tiivistää yhteistyötä ja mennä kauemmaksi meitä huijanneesta EY:stä.
Me olemme sitä paitsi ulkoistamassa hallinnon finanssioligarkeille.
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=1369
Avauksen esittäjä on venäläinen probagandisti, joka on alkanut jo ehdottelemaan Suomen hallinnon siirtymistä virallisesti Moskovan Kremlin haltuun. Joop.
Suomessa on ollut jo 60 vuotta tuollaisia Venäjän probagandisteja, jotka hamuavat itselleen virkapaikkaa suomalaisessa hallinnossa, jos osaavat osoittaa Moskon keskushallinnolle olleensa hyvin probagandansa mukaisessa toiminnassa suomalaisten keskuudessa. Ja tämän ketjun avauksen suorittaja on juuri sellainen, joka tänä päivänä on internetin kautta asialla.
Tiedämme että naapurimaa Venäjä on ollut todella pitkässäjuoksussa mukana, ja se on Tsaari Aleksanterin perillisestä asti kokenut epäonnistuvansa kaikessa, siinä on ollut parikin epäonnistunutta vallankumousta, ja pitkä neuvostoliiton aikakausi, joka kokeiltiin kommunistisena yrityksenä loppuun asti. Ja sitten tuli Gorbatsthovin aikakausi ja perestroikan esitys, joka kuitenkin purettiin. Ja Jeltsin oli hillumassa humalassa, ja osasi vedota Slaavilaisella tunteella kansaan. Ja lopulta Putin antoi eläkkeen, ja salli siirtyä sivuun tuon viimeisen Slaavilaisen edustajan. Ja kovat otteet otettiin peliin KGB,n toimilla kun räjäytettiin kaksi asuinkerrostaloa alas, ja saatiin syy lähteä sotatoimilla Tsethseeniaan, ryöstämään kansallisomaisuutta itselleen, joka on sitten öljytoimituksina tuonut varallisuutta nykyisen Oligarki hallinnon kautta kansalaisille, ja ryöstetyn varallisuuden varassa ollaan rakennettu kaasuputkea Eurooppaan, joka energiapolitiikkana olisi sangen mieleistä venäläisille. Ja nyt ollaan otettu suurvalta armeija peliin, joka on asetettu uusiin asemiin rajan taakse, ja suunnattu uhkatekijänä Baltiaan, niin tälläinen sotilaallinen uhkailuun perutustuva vallankäyttö on venäläisillä mielessä tulevaisuuden varalle.
Niin onpahan pitkääjuoksua tosiaan, kunnes lopulta lankeaa. Salut.
Se olisi, pikässäjuoksussa paras vaihtoehto. Liittyisimme nousevaan talousmahtiin jolla on valtavat luonnonvarat.
autonmiaksi = autonomiaksi
Tottakai voi, presidenttiehdokas Niinistö on luovuttamassa maamme puolustushallinnon, puolustuspoliittisen päätöksenteon USAlle Natoon.
Tosiasia on, että Suomen kaltaisen pikkumaan on aina oltava rähmällään johonkin suurvaltaan, joka tuo turvaa, kauppayhteyksiä ja kulttuuria tälle metsäläisporukalle.
Ensin se oli Ruotsi, vuosisatojen ajan. Aikakausi tiesi Suomelle vain raskaita veroja, jatkuvaa sotimista, nälkää ja kansallisen identiteetin raiskausta.
Sitten olimme Venäjän alamaisia. Aika oli verraten rauhallinen ja hyvä. Me olimme autonominen valtio Venäjän kyljessä, sen paraatipuoli länteen.
Itsenäistyttyämme tarrasimme ensiksi Saksaan, mikä oli vikatikki. Sen jälkeen jatkui hapuilu Ranskan, Italian ja Englannin ystävyyttä etsiessä, kunnes natsien nousu teki Saksasta taas vahvan, johon oli hyvä luottaa, kunnes Saksa petti meidät 1939. Sen jälkeen vietimme vuoden päivät Ranskan ja Englannin säälittävinä suojatteina, mutta onneksi Hitlerin aivotukset toivat meille yhteisen intressin: yhteinen vihollinen Neuvostoliitto teki meistä taas parhaita aseveljiä.
Sodan jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin rakentaa ystävyyttä Neuvostoliiton kanssa, koska USA ja Englanti "myivät" meidät Neuvostoliiton kaveriksi. Aika oli alkuhankaluuksien jälkeen auvoisaa ja votkahuuruista: vuorineuvokset tienasivat miljoonia kaupittelemalla humalaisille neukuille sutta ja sekundaa ylihintaan, ja rahvas sai töitä.
Neuvostoliiton romahdettua romahti myös Suomi: tuli helvetinmoinen talouskriisi, suoraa seurausta idänkaupan pysähtymisestä ja maan johdon kyvyttömyydestä reagoida yhtään mihinkään. Enää ei voinut kauppoja sopia kännipäissään saunanlauteilla, joten myymättä jäi.
Aikamme orpona toilailtuamme hakeuduimme vanhan kunnon Saksan siipien suojaan Euroopan Hiili- ja Teräsunionin ottaessa ensimmäisen kierroksen itäblokin ja muita Efta-maita sisäänsä. Luvassa oli taas vaurautta ja jonkinmoista turvallisuudentunnettakin vuosikymmeneksi, mutta sitten EU-kupla alkoi puhjeta: unionin rahaliiton perustukset ovat liian mädät, että se voisi selvitä. Seurasi hillitön valeiden ja velanoton kierre, että erehdys voitaisiin paikata. Todennäköisesti tällä, kuten kaikilla petoksilla, tulee olemaan ruma loppu.
Seuraavaksi joudumme taas katselemaan itään päin, väistämättä. Eikä se niin kauheaa ole, sillä historian valossa suuren naapurin kanssa ystävänä eläminen on merkinnyt Suomelle aina rauhaa ja taloudellista hyvinvointia, kun taas länsi on aina halunnut meidät vain sotiin tai maksumiehiksi omiin kohelluksiinsa. USA:sta ei ole kuin facebook-frendiksi, se on liian kaukana ja me liian lähellä Venäjää, jotta USA voisi koskaan olla tosi ystävämme.
Kunhan kuitenkin teemme apoteoosit samalla, ettei jää epäselvyyksiä siitä ettemme ymmärrä asiaa, kuten EU-huijauksessa.